Määrittelisin uskonnot niin, että kaikki, joka on arkikokemustamme vastaan (=yliluonnollista) ja jotakin sellaista, mitä emme pysty logiikalla tai tieteellisiin menetelmin todentamaan todeksi (=normaalilogiikan vastaista). Kaikki uskonnot perustavat oppinsa myös joihinkin pyhiin (=subjektiivinen käsite/kokemus) koettaviin teksteihin.
Uskontoihin oleellisena osana kuuluu myös jonkinlainen moraalikoodisto. Onko yhtään sellaista uskontoa edes olemassa, jota voisi pitää objektiivisesti todennäköisesti totena ja joka ei vaatisi uskoa mahdottomaan? Minun mielestäni sellaisia uskontoja ei ole olemassakaan, vaan kaikki uskonnot ovat kaiken logiikan ja empirian ulkopuolella. Jos niissä olisi edes vähäisintäkään järkeä, ne eivät olisi uskontoja. Uskonto siis jo lähtökohdiltaan on uskomus mahdottomaan, jota kukaan järkevä ihminen ei usko. Miksi siis kukaan selväjärkinen haluaisi olla uskovainen?
Uskontoihin oleellisena osana kuuluu myös jonkinlainen moraalikoodisto. Onko yhtään sellaista uskontoa edes olemassa, jota voisi pitää objektiivisesti todennäköisesti totena ja joka ei vaatisi uskoa mahdottomaan? Minun mielestäni sellaisia uskontoja ei ole olemassakaan, vaan kaikki uskonnot ovat kaiken logiikan ja empirian ulkopuolella. Jos niissä olisi edes vähäisintäkään järkeä, ne eivät olisi uskontoja. Uskonto siis jo lähtökohdiltaan on uskomus mahdottomaan, jota kukaan järkevä ihminen ei usko. Miksi siis kukaan selväjärkinen haluaisi olla uskovainen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
No juuri noinhan se on. Moraalikoodistosta on olemassa ihmisoikeusjulistus, joka kertoo yleiset ihmisoikeudet ja Suomen laki. Ota kuitenkin huomioon että uskonnot ovat tehneet tutkimus ja tuotekehitystä vuosituhansia. Tämän seurauksena on syntynyt niin täydellinen aivopesu-menetelmä mitä ylipäätänsä voi olla. Sitä vastaan on hyvin vaikea taistella..
Uskontojen moraalikoodistossa yhteistä on myös se, että se perustuu rangaistuksen välttämiseen, eikä rationaaliseen päättelyyn oikeasta ja väärästä.
Jos uskosta saatu hyöty on suurempi kuin haitta, niin jokainen järkevä ihminen uskoo.
En ole ikinä ymmärtänyt mitä hyötyä uskosta voi olla?
Uskominen hyötymistarkoituksessa on teeskentelyä ja siten moraalisesti ala-arvoisempaa kuin olla rehellisesti uskomatta.
Juuri näin,vaan surullista,etteivät useimmat uskovaisina itseänsä pitävät vaivaudu koskaan tutkimaan omia,todellisia,pohjimmaisia motiivejaan toimintansa suhteen. Näin heiltä,toisin kuin heitä sivusta seuraavilta,jää täysin huomaamatta se tosiasia,jonka jo Apostoli Paavali tunusti ja kerskasi vain ja ainoastaan armosta Jeesuksen Kristuksen ristin täytetyn työn johdosta omalla kohdallaan: Minussa,minun lihassani,ei ole MITÄÄN hyvää... Olemme KAIKKI pohjimmiltamme murhaajia,mutta uskovaisten pumpulimielikuvitusmaailma antaa heille mielestään oikeuden tuomita toisia,vaikka itse syyllistyvät/ovat täysin kykenevät kaikkeen samaan kuin uskosta osattomatkin,tosin sillä erotuksella,että uskovaisuus tekee ihmisestä todellisen fariseuksen,ennekuin Jumala hänet itse tehdyiltä valtaistuimilta alas pudottaa,niin pastorit kuin riviuskiksetkin :)Toiset eivät vain koskaan uskalla llähteä todellisesti Jeesusta ristiä kantaen,ulkopuolelle leirin.
"Toiset eivät vain koskaan uskalla lähteä todellisesti Jeesusta seuraamaan ristiä kantaen..!
En ole koskaan uskovainen ollut, mutta sen verran höyrypäisesti vaikuttavat jotkut uskovat uskovan, ettei se ole tietoinen päätös. Toivoa toki voi asioiden olevan totta, siitä kai ei kyse kuitenkaan ole. Tai ehkä toivomalla pääsee alkuun ja siitä ajan myötä kehittyy uskoksi, jos jonkin kriisikin avittaisi...
"Jos uskosta saatu hyöty on suurempi kuin haitta, niin jokainen järkevä ihminen uskoo."
Typerä väite. Tuollainen hyöty/haitta- ajattelu johtaa vain uskomisen teeskentelyyn ja jonkinlaiseen uskontoon "uskomiseen," ei aitoon uskoon. Kuvitteleeko joku kaikkitietävän Jumalan olevan niin kyvytön, ettei erota hyötymismielessä uskomisen teeskentelyä ja uskontoon "uskomista" aidosta tähän Jumalaan uskomisesta, eli vakuuttuneisuudesta tämän olemassaolosta ja hyvyydestä ym.
Et itsekään pysty vakuuttumaan jonkin opin paikkansapitävyydestä vain siksi, koska opportunistisesti pidät tämän opin tunnustamista hyödyllisenä. Mietipä itse tilannetta, että eläisit kommunistimaassa. Kommunismin tunnustamisesta kiistatta olisi tässä maassa suuri hyöty, varsinkin jos ei-kommunisteja vainottaisiin. Tunnustautuisit ehkä kommunistiksi menestyäksesi tässä maassa, mutta olisitko silti aidosti vakaumuksellinen kommunisti? Olisitko rehellisesti vakuuttunut, että kommunismi on paras oppi ja ihmiskunnan pelastus? Olisitko valmis antamaan henkesi kommunismin puolesta?
Kommunistijohtajia ja salaista poliisia voisit ehkä menestyksellisesti pettää, mutta voisitko pettää samalla tavalla kaikkitietävää Jumalaa?
Uskosta Jumalaan voi saada kiksit,kuten huumeista-uskollaan voi paeta maailman pahuutta ja omaa vastuutaan ja sitä tuskaa,minkä esim.median kautta näkyvä hätä saa aikaan. Usko yliluonnolliseen on asia,jota ei ole voitu rationaalisesti tieteen menetelmin olemattomaksi kuitenkaan todistaa. Jos ihmisen uskonto kehoittaa häntä rakastamaan ja tekemään hyvää ja hän myös kykenee siihen toimeen tarttumaan,ei kai ole syytä haukkua tällaisen ihmisen uskoa? Jos tuijottaa jatkuvasti pahuutta,alkaa muuttua senkaltaiseksi,mitä tuijottaa-olet mitä syöt. Ja ristin sanomassa on jokin kumma viehätys,se armo kaikkien nykymaailman vaatimusten paineessa.
Tässä on varmaan ero järjellä ja uskolla ajattelijoissa. Anomaaliset kokemukset eivät välttämättä tee kenestäkään uskovaista vaan niihin haetaan todellisuuden puolelta selityksiä. Uskova taas saattaa pitää arkikokemuksiakin yliluonnollisina.