Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä veljistäni, sen olette tehneet minulle. Matt. 25:40.
»Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda minä olin koditon, ja te otitte minut huoneeseenne minä olin alaston, ja te vaatetitte minut minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun luokseni. Mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen te olette tehneet minulle.»
Kristuksen tässä esittämistä teoista voimme oppia jotain kristillisen hyväntekeväisyyden työalasta ja sen laajuudesta. Huomaamme Kristuksen tässä suosivan ulospäin kohdistuvaa toimintaa, kun hän ei vain puhu siitä hyvästä, mitä jokainen omassa talossaan voi tehdä, vaan sanoo myöskin: »Minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun luokseni.»
On ihmeellistä, että kristittyjen keskuudessa voi syntyä eri mieliä siitä, onko meidän etsittävä hädässä olevia vai vain odotettava, kunnes hätä ilmoittautuu ovillemme. Samalla kun toinen valittaa olevansa perhekutsumuksensa sitoma ja sen kautta estetty hyvää tekemästä - ajattelematta, että juuri kotielämässä, lähimpiemme keskuudessa meidän on tehtävä enimmät hyvät työt, niin on toisia, kristityitä hekin, jotka suorastaan hylkäävät kaiken laajemman toiminnan ja tahtovat supistaa hyväntekeväisyytemme vain näihin lähimpiin. Mutta missä ei salaisesti tarkoiteta puolustaa omaa velttoutta, vaan todella tahdotaan totuus käsittää - siellä kyllä saadaan riittävä vakuus näistä Kristuksen sanoista: »Minä sairastin ja olin vankeudessa, ja te kävitte minua katsomassa» - sekä yleisestä rakkaudenkäskystä: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», että jokaisen kristityn tulee tilaisuuden ja kyvyn mukaan palvella kaikkia ihmisiä, ei vain perheväkeään ja ystäviään - »sillä näin publikaanitkin tekevät» - vaan myös ulkopuolella olevia.
Kristuksenkin aikana oli mies, joka tahtoi päästä lähimmäisenrakkauden käskystä kysymyksellä: »Kuka on lähimmäiseni?» Mutta Kristus opetti vertauksessaan laupiaasta samarialaisesta, että missä niinkin suuri kaikkien suhteiden erotus oli olemassa kuin juutalaisten ja samarialaisten välillä, oli palveltava ihmisiä. Huomaa siis: nuo teot ovat sangen hyvät ja Jumalalle otolliset, kun ensiksi uskossa ylläpidät ystävyyttä Vapahtajasi kanssa ja sitten kärsivällisyydellä ja uskollisuudella hoidat kutsumustointasi perheessä, joko hallitsevana, perheen isänä tahi äitinä tai palvelevana, lapsena tai palvelijana.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor7-9.html
»Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda minä olin koditon, ja te otitte minut huoneeseenne minä olin alaston, ja te vaatetitte minut minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun luokseni. Mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen te olette tehneet minulle.»
Kristuksen tässä esittämistä teoista voimme oppia jotain kristillisen hyväntekeväisyyden työalasta ja sen laajuudesta. Huomaamme Kristuksen tässä suosivan ulospäin kohdistuvaa toimintaa, kun hän ei vain puhu siitä hyvästä, mitä jokainen omassa talossaan voi tehdä, vaan sanoo myöskin: »Minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun luokseni.»
On ihmeellistä, että kristittyjen keskuudessa voi syntyä eri mieliä siitä, onko meidän etsittävä hädässä olevia vai vain odotettava, kunnes hätä ilmoittautuu ovillemme. Samalla kun toinen valittaa olevansa perhekutsumuksensa sitoma ja sen kautta estetty hyvää tekemästä - ajattelematta, että juuri kotielämässä, lähimpiemme keskuudessa meidän on tehtävä enimmät hyvät työt, niin on toisia, kristityitä hekin, jotka suorastaan hylkäävät kaiken laajemman toiminnan ja tahtovat supistaa hyväntekeväisyytemme vain näihin lähimpiin. Mutta missä ei salaisesti tarkoiteta puolustaa omaa velttoutta, vaan todella tahdotaan totuus käsittää - siellä kyllä saadaan riittävä vakuus näistä Kristuksen sanoista: »Minä sairastin ja olin vankeudessa, ja te kävitte minua katsomassa» - sekä yleisestä rakkaudenkäskystä: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi», että jokaisen kristityn tulee tilaisuuden ja kyvyn mukaan palvella kaikkia ihmisiä, ei vain perheväkeään ja ystäviään - »sillä näin publikaanitkin tekevät» - vaan myös ulkopuolella olevia.
Kristuksenkin aikana oli mies, joka tahtoi päästä lähimmäisenrakkauden käskystä kysymyksellä: »Kuka on lähimmäiseni?» Mutta Kristus opetti vertauksessaan laupiaasta samarialaisesta, että missä niinkin suuri kaikkien suhteiden erotus oli olemassa kuin juutalaisten ja samarialaisten välillä, oli palveltava ihmisiä. Huomaa siis: nuo teot ovat sangen hyvät ja Jumalalle otolliset, kun ensiksi uskossa ylläpidät ystävyyttä Vapahtajasi kanssa ja sitten kärsivällisyydellä ja uskollisuudella hoidat kutsumustointasi perheessä, joko hallitsevana, perheen isänä tahi äitinä tai palvelevana, lapsena tai palvelijana.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor7-9.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikissa säädyissä on tehtävissä paljon hyviä töitä, jotka usein vaativat suurta kärsivällisyyttä ja lihan kuolettamista. Jos voit niissä uskollisesti kestää, niin ovat ne kaikki Jumalalle otollisia töitä, sillä ne ovat hänen itsensä käskemiä ja säätämiä. Mutta jos voit sen ohessa palvella perheesi ulkopuolella olevia hengellisissä tai aineellisissa tarpeissa, sairaita, köyhiä, vähäavuisia, niin näet tässä, että Kristus kerran on ylistävä näitä tekoja sanoen: Minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun luokseni.
Lyhyesti, »kristityn teot ovat nimeämättömät», sanoo Luther, s.o. kristityt eivät tee mitään määrättyjä tekoja kuten ulkokultaiset, jotka valitsevat jonkin määrätyn työn, jota paitsi ei heiltä saada mitään hyvää. Mutta kristityllä on rakkaus ja tämän kautta hän tekee kaikenlaista hyvää Kristuksen sanojen mukaan: »Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää tekin samoin heille.» Hänellä on suuri armo, että hän elää Jumalan ystävyydessä ja nauttii iankaikkista, alituista anteeksiantoa ja lisäksi tulee, että Kristus sellaisella suopeudella katsoo vähäisiä tekojamme, että hän sanoo: Sen te olette tehneet minulle.
Herra Jeesus, opeta meitä sinua palvelemaan! Kuten sinä olet rakkaudessa palvellut meitä, opeta meitäkin lähimmäisiämme rakkaudessa palvelemaan! Suo, etten katsoisi vain omia etujani, vaan toistenkin! Suo, että totuudessa ja teossa rakastaisin, ei vain sanoin ja toivomuksin, lievittäisin kohdaltani maailman suurta hätää. Suo minulle tähän työhön armosi! Amen.
Aamen!
Ei niitä aamenia kannata ninni heitellä liian herkästi. Pitäisi miettiä sitä mikä oli näiden tekstin pätkien nostajan motiivi ja mitä hän tavoitteli toimillaan. Ymmärtänet että jos hän omaa hyvää oloaan tavoittelee kyseessä on synti. katso tarkkaan ninni ettet hyppää väärään laivaan.
No kuule. Motiivi on, että evankelioinnin tarpeessa oleva kansa voisi saada jonkinlaista valaisua Jumalan sanaan.
Siihen ei ole useamman sukupolven aikana ollut opetusta kouluissa muuten kuin ateistisesta viitekehyksestä käsin.
Kirkastaa Herraa raamatullisti on myös Roseniuksen motiivi, ymmärtääkseni.
Mikä on taas ateistien motiivi palstalla, sitä ei tarvinne kysyäkään.