Käsittämättömän vaikeat elämänkohtalot
Lähestyn uskon ja epäilyksen ongelmaa elämän tuomien ahdistusten ja kärsimysten, vaikeuksien ja käsittämättömien elämänkohtaloitten läpi. Kyselen: Miksi monien omaisten ja ystävieni elämä voi olla niinkin kurjaa kuin se on ja kuitenkin eletään hyvinvointi Suomessa?
Seuraavat ajatukseni eivät ole tarkoitettu sellaisille, joilla mene hyvin ja jotka elävät omassa uskossaan ja elämäntilanteessaan korkeasuhdanteen aikaa. Olenkin valinnut puheeni otsikkoon kaksi kielteistä sanaa kuin epäilys ja ristiriita.
---------
Onneksi jo muinaiset profeetat kipuilivat tämän ongelman kanssa. Jesajan aikana ihmiset tuskaisina totesivat: ”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä” (Jes 40:27). Profeetta Habakuk valitti: ”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ’Väkivaltaa!’ ja sinä et auta? Minkä tähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota?” (Hab 1:2-3, KR38).
Jeremia kysyy: ”Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa?” (Jer 12:1). Hän oli vaivattu siitä, etteivät asiat menneet niin kuin hänen mielestä niiden olisi pitänyt mennä. Miten tässä on nyt näin käynyt! Mutta hän jatkaa: ”Kuitenkin, Herra, taivun siihen, että Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen” (Jer 12:3).
Raamattuopisto, Radio Dei 20.02. 2001, Olavi Peltola
Jatkoa..
http://rovasti.fi/node/275
Lähestyn uskon ja epäilyksen ongelmaa elämän tuomien ahdistusten ja kärsimysten, vaikeuksien ja käsittämättömien elämänkohtaloitten läpi. Kyselen: Miksi monien omaisten ja ystävieni elämä voi olla niinkin kurjaa kuin se on ja kuitenkin eletään hyvinvointi Suomessa?
Seuraavat ajatukseni eivät ole tarkoitettu sellaisille, joilla mene hyvin ja jotka elävät omassa uskossaan ja elämäntilanteessaan korkeasuhdanteen aikaa. Olenkin valinnut puheeni otsikkoon kaksi kielteistä sanaa kuin epäilys ja ristiriita.
---------
Onneksi jo muinaiset profeetat kipuilivat tämän ongelman kanssa. Jesajan aikana ihmiset tuskaisina totesivat: ”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä” (Jes 40:27). Profeetta Habakuk valitti: ”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ’Väkivaltaa!’ ja sinä et auta? Minkä tähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota?” (Hab 1:2-3, KR38).
Jeremia kysyy: ”Herra, sinä olet oikeudenmukainen, kuinka minä voisin syyttää sinua mistään? Silti kysyn: Onko oikein, että jumalattomat menestyvät, että kaikki luopiot saavat elää rauhassa?” (Jer 12:1). Hän oli vaivattu siitä, etteivät asiat menneet niin kuin hänen mielestä niiden olisi pitänyt mennä. Miten tässä on nyt näin käynyt! Mutta hän jatkaa: ”Kuitenkin, Herra, taivun siihen, että Herra, sinä näet ja tunnet minut, sinä tutkit sydämeni, sinä tiedät, olenko sinulle uskollinen” (Jer 12:3).
Raamattuopisto, Radio Dei 20.02. 2001, Olavi Peltola
Jatkoa..
http://rovasti.fi/node/275
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikeastaan koko Jobin kirja painiskelee tämän ongelman kimpussa: Miksi Jumala antaa lapsensa joutua niin yllättäen sanomattoman raskaitten elämänkohtaloiden musertamaksi? Myös Psalmin 73:n rukoilija tuntee tämän ongelman: ”Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia” (73:3-4) ”Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu” (Ps 73:13-14).
Eräs esimerkki tästä kamppailusta omalta ajaltamme on kuuluisan englantilaisen hengellisen kirjailijan C. S. Lewisin päiväkirjan katkelma vaimonsa syöpävuoteen ääreltä. Hän kirjoittaa: ”Missä on Jumala? Tämä on yksi huolestuttavimmista oireista. Kun olet onnellinen, niin olet onnellinen, et tunne tarvitsevasi häntä, niin onnellinen, että sinulla on kiusaus kokea hänen lähestymisyrityksensä häiriöinä. Jos silloin muistat kääntyä hänen puoleensa kiitollisena ja ylistäen, sinut otetaan avosylin vastaan. Siltä tuntuu. Mutta jos menet hänen luokseen, kun olet suuressa hädässä ja kun kaikki muu apu tuntuu olevan turhaa, mitä löydät? Oven, joka paiskataan kiinni nenäsi edessä. Kuulet kuinka ovi teljetään sisäpuolelta kaksoislukkoon. Sitten seuraa hiljaisuus. Voit yhtä hyvin kääntyä takaisin. Mitä kauemmin odotat, sitä painokkaammaksi hiljaisuus muuttuu. Ikkunoissa ei ole valoja. Ehkä talo on tyhjä. Asuiko siellä koskaan ketään? Kerran näytti siltä. Vaikutelma oli yhtä vahva kuin tämä. Mitä tämä voi tarkoittaa? Miksi hän yltäkylläisyytemme aikana on läsnäoleva päällikkö ja vaikeuksien aikana poissaoleva apu?” (C.S. Lewis Muistiinpanoja surun ajalta, Pieksämäki 1984, 8-9).
Kannattaa tutustua aiheeseen.
Toivottavasti tähän keskusteluun saadaan jonakin päivänä moderaattori, joka poistaa kaikki nämä loputtomat kopiotekstit ja avaajan itselleen esittämät kiittelyt.
Sinusta aloitamme poistot, sillä ei liity aloitukseen, eikä palstan aiheeseen.
Buaahhhaaahh
14.7.2015 09:51
Uusi
Näin siis.
Toivottavasti tähän keskusteluun saadaan jonakin päivänä moderaattori, joka poistaa kaikki nämä loputtomat asiaan kuulumattomat solvaukset.