ja kaikki...ajan kanssa nauraa tälle ja sanoo et se on oli vaan sen "hullu" hetki...niin minä aina ajatteli, erämaa...entä jos mä oon väärässä? entä jos todella olen langennut niiku lankeaa ne jotka kuolee siihe...langennu maailmaa pois uskosta? hyljänny mahdollisuuden jumalalta elääksee niiku eli ennenki?
kerran mä oon vapaa tästä
tehmies24v
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
no jauhetaa lisää paskaa, muista ku joskus vähä ku näyssä näin jumala, Taivaan Isä Jeesus ja Pyhä Henki ..ne keskusteli musta taivaa isä oli se pomo et kysy kaikilta, jeesus oli se joka oli mun puolella, pyhä henki vaihteli muotoa kokoaja siinä vähä enemmä neutraali asia suhtee, sano suoraa mite asia on...sitte taivaa isä anto käsky pyhälle hengelle mene ja tms...mä en koskaa nähny tätä asiaa mut aistin sen hengessä aika ajoin sillo ku vielä elämä mussa virtas..
aina ymmärsi Pyhän hengen(varmaa aika outoa normi uskovalle) jeesuksen(tietenki) parhaite...taivaa isää aina pelkäsi...sillonki ku Hän puhu mulle suoraa melkee toivoo ettei puhus enää mulle..ku persoona ja henkilö jolla on täysi kaikkivalta puhuu sulle...ja tietenki aina tumpuloi ku esim pyhä henki jotaki jutteli tai sanoin jotaki outoa lihani takia...minä olin suuresti lähellä jumalaa kerran
Jumala pitää auttaa mua tässä...minä en tehny mitää tahallani...minä en pystyny tottelee...jos jumalan lapsi sanoo suoraa ettei pystyny tottelee ni silloin jotaki lähetinki eli jumala jätti sanomatta...minä en ikinä enää kapinoi jumalaa vastaa enkä olis sillonkaa jos olisi tienny et mua suoraa kusetetaa et pieni kapinointi on sallittua...mutta minähä se kusen...minä suljin jumala ulos ja samalla kaikki hälyyttimet varotukset elämän...minä työnsin käteni paskaan
kai mä ajatteli et koska tuntu et pieni kapinointi on sallittua että jumala ymmärtäs...kai näin mone vuode pitkän ja tuskallise pimeyden jälkee voi sanoa ettei jumala ymmärtäny..olotila mikä on menny et monena yönä toivosi et taju vaan menis ettei tarvis tuntea tuskaa ja aamulla olis helpompaa....mä en tiedä...sen vaan voin sanoa etten tarkottanu mitää pahaa...vaikka kaikki taivaan enkelit seisos mua vastaan sitä sanomassa voin sanoa etten tarkottanu mitää pahaa kellekkää
Tottakai asia on niin että et pystynyt tottelemaan . Jos olisit pystynyt niin Jeesus olis noussut Ristille turhaan. Eikö paavalikin huusi ettei pysty tottelemaan Room seiskassa mutta senjälkeen kyllä pystyi kun avun sai. Siis ei lihassa vaan Pyhässä Hengessä on mahdollista. Ei Pyhä henki ole mitään käyttökone millä mällätä vaan armossa me saamme >>>>>>>Hänet ja niin ollaan vahvoja pecele vastaan.
Minä ainakin ymmärrän sinua. Ihminen ole. Kun pallo on hukassa ja mieli toivoton, niin sitä herpaantuu. Eiköhän Taivaallinen Isäkin ymmärrä sinua paljon paremmin kuin me vajavaiset ihmiset. Ei hän sinua hylkää.
Kaikkein ilmeisin virheesi on, että yrität päästä takaisin siihen vanhaan kelvottomaan elämääsi, joka viettelee sinua vielä tänäänkin muistoillaan, ja pitää huomisi pois oikeasta tiestä.
Niin pian kuin ymmärrät, että siellä menneessä ei ole mitää, niin silloin voit alkaa etsimän sitä oikeaa elämää.
Herran sanoin, "joka kadottaa elämänsä minun tähteni on sen löytävä."
Näin minä olen tehnyt, ja elämän löytänyt.
Tehkää te myös siten.