Matti Sipi Antero Leisola (s. 24. marraskuuta 1947 Lahti)[1] on Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan emeritusprofessori. Leisola toimi myös kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan dekaanina vuoteen 2011 asti. Hänen seuraajakseen Aaltoyliopiston kemiantekniikan korkeakoulun dekaaniksi valittiin professori Outi Krause.[2] Vuosina 1981–1988 hän toimi tutkimusryhmän johtajana Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa (ETH Zürich) ja sai alle 40-vuotiaalle tutkijalle osoitetun Latsis-palkinnon 1987. Hän aloitti opintonsa TKK:n kemian osastolla ja väitteli tohtoriksi 1979. Hän teki dosentinväitöskirjansa vuonna 1988 ligniinin hajoamisen biokemiasta. Leisola toimi Cultorin tutkimusjohtajana vuosina 1991–1997 ja vastasi yhtiön bioteknisestä tutkimuksesta. Vuonna 1997 hän palasi Teknilliseen korkeakouluun professoriksi.
Sisällysluettelo
1 Ammatillinen toiminta
2 Akateeminen toiminta ulkomailla
3 Muu kuin akateeminen toiminta
4 Palkinnot
5 Tutkimustyö
5.1 Entsyymien tuottoon kohdistuva tutkimus
5.2 Entsyymien kiteyttämiseen liittyvä tutkimus
5.3 Proteiinimuokkaukseen kohdistuva tutkimus
5.4 Ligniinin biologiseen hajoamiseen kohdistuva tutkimus
5.5 Metabolimuokkaukseen kohdistuva tutkimustyö harvinaisten sokerien tuottamiseksi
5.6 Tryffelien viljelyyn kohdistuva tutkimus
6 Teollisuusprojektit
7 Biotekniikan etiikkaan liittyvät kysymykset
8 Kreationismi
9 Usko
10 Teoksia
10.1 Suomennoksia
11 Lähteet
12 Aiheesta muualla
Ammatillinen toiminta
Leisola oli Teknillisen korkeakoulun Kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan dekaani (2008-2011) ja sitä ennen TKK:n Kemian tekniikan osaston johtaja (2002–2007). Hän on International Society of Rare Sugars –järjestön varapresidentti (ISRS, 2001- ). Hän on ollut arvioimassa pohjoismaiden edustajana EU:n vuosien 1991-1995 biotekniikkaohjelmaa, Tampereen biotekniikan koulutusohjelmaa (1995) ja useita professori- ja dosenttikandidaatteja Suomessa ja pohjoismaissa. Hän on mukana kahdessa tutkijakoulussa (Graduate School in Applied Bioscience and Bioengineering ja Graduate School in Chemical Engineering). Leisola on toiminut kansainvälisten tieteellisten konferenssien ohjelmatoimikunnissa ja puheenjohtajana. Hän on toiminut useiden alansa tiedelehtien vertaisarvioijana ja arvioinut Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön tutkimushakemuksia.
Akateeminen toiminta ulkomailla
Leisola oli biotekniikan dosenttina Sveitsissä (Privatdozent, ETH-Zürich, 1988–1993) ja johti Suomen Akatemian rahoittamaa yhteisprojektia TKK:n ja Japanin Rare Sugar Research Instituten välillä (2005–2008). Hän on luennoinut eri yliopistoissa (mm. UMIST, Manchester; ETH-Zürich; Technische Universität Wien; Kagawan yliopisto).
Muu kuin akateeminen toiminta
Leisola oli Suomen Sokeri Oy:n (Cultor Oyj) vanhempi tutkija, osaston johtaja ja tutkimusjohtaja vuosina 1988–1997. Hän on toiminut yhteistyössä tai konsulttisuhteessa useiden yritysten kanssa biotekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. Hän on ollut perustamassa Carbozyme Oy:tä, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1999–2000, sekä Hydrios Biotechnology Oy:tä (2000–2001).
Palkinnot
Leisola sai tutkimusansioistaan merkittävän nuorelle tutkijalle annettavan Latsis-palkinnon (ETH-Zürich 1987), Alko Oy:n biotekniikkapalkinnon Suomen bioteknisen teollisuuden hyväksi tehdystä työstä (1997), Uuden Teknologian Säätiön innovaatiopalkinnon teolliseen tuotantoon johtaneesta entsyymiteknisestä keksinnöstä (2000) ja TKK:n oppikirjapalkinnon ensimmäisen suomenkielisen Biotekniikan oppikirjan toimitustyöstä (2003).
Tutkimustyö
Leisola on tuottanut 120 vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua ja 20 artikkelia konferenssijulkaisuissa tai kirjoissa. Hän on ollut toimittajana viidessä kirjassa ja kutsuttuna toimittajana J Biotech-lehden erikoisnumerossa. Leisolan tieteellisiin artikkeleihin on viitattu noin 1300 kertaa tieteellisessä kirjallisuudessa (ISI Web of Science). Hänellä on myös viisi patenttia. Hän on ollut perustamassa biotekniikka-alan yrityksiä, Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa, International Society of Rare Sugars -järjestöä ja toiminut yritysten tieteellisissä neuvottelukunnissa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Leisola
__
KTSEiKirj
14.7.2015 13:59
Uusi
Bakteerilla on ensin eritysreikä, sitten erityselin, sitten ionipumppu,
moottori-ionipumppu,sitten moottoripumppu värekarvalla..
Ohjaussysteemi voi kehittyä myöhemminkin, eihän kasveillakaan ole jalkoja,
antaa satunnaismoottorin tai vesivirran viedä
Välivaihein bakteeri pysyy elossa hyvin.
Ian Musgrave selostanut evoluutiopolun.
Pekka Ala-Mäyry selostanut saman suomeksi:
"Ainakin tämän värekarvan (flegellum) proteiinit ovat sukulaisia,
jotkut jopa identtisiä, useiden bakteerien tyyppiä III olevan
proteiinin eritysjärjestelmän kanssa. Tämä värekarva kasvaa siten,
että tarvittavat proteiinit kulkevat onttoa putkea pitkin solun
ulkopuolelle ja kiinnittyvät sitten rakenteeseen."
Sisällysluettelo
1 Ammatillinen toiminta
2 Akateeminen toiminta ulkomailla
3 Muu kuin akateeminen toiminta
4 Palkinnot
5 Tutkimustyö
5.1 Entsyymien tuottoon kohdistuva tutkimus
5.2 Entsyymien kiteyttämiseen liittyvä tutkimus
5.3 Proteiinimuokkaukseen kohdistuva tutkimus
5.4 Ligniinin biologiseen hajoamiseen kohdistuva tutkimus
5.5 Metabolimuokkaukseen kohdistuva tutkimustyö harvinaisten sokerien tuottamiseksi
5.6 Tryffelien viljelyyn kohdistuva tutkimus
6 Teollisuusprojektit
7 Biotekniikan etiikkaan liittyvät kysymykset
8 Kreationismi
9 Usko
10 Teoksia
10.1 Suomennoksia
11 Lähteet
12 Aiheesta muualla
Ammatillinen toiminta
Leisola oli Teknillisen korkeakoulun Kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan dekaani (2008-2011) ja sitä ennen TKK:n Kemian tekniikan osaston johtaja (2002–2007). Hän on International Society of Rare Sugars –järjestön varapresidentti (ISRS, 2001- ). Hän on ollut arvioimassa pohjoismaiden edustajana EU:n vuosien 1991-1995 biotekniikkaohjelmaa, Tampereen biotekniikan koulutusohjelmaa (1995) ja useita professori- ja dosenttikandidaatteja Suomessa ja pohjoismaissa. Hän on mukana kahdessa tutkijakoulussa (Graduate School in Applied Bioscience and Bioengineering ja Graduate School in Chemical Engineering). Leisola on toiminut kansainvälisten tieteellisten konferenssien ohjelmatoimikunnissa ja puheenjohtajana. Hän on toiminut useiden alansa tiedelehtien vertaisarvioijana ja arvioinut Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön tutkimushakemuksia.
Akateeminen toiminta ulkomailla
Leisola oli biotekniikan dosenttina Sveitsissä (Privatdozent, ETH-Zürich, 1988–1993) ja johti Suomen Akatemian rahoittamaa yhteisprojektia TKK:n ja Japanin Rare Sugar Research Instituten välillä (2005–2008). Hän on luennoinut eri yliopistoissa (mm. UMIST, Manchester; ETH-Zürich; Technische Universität Wien; Kagawan yliopisto).
Muu kuin akateeminen toiminta
Leisola oli Suomen Sokeri Oy:n (Cultor Oyj) vanhempi tutkija, osaston johtaja ja tutkimusjohtaja vuosina 1988–1997. Hän on toiminut yhteistyössä tai konsulttisuhteessa useiden yritysten kanssa biotekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. Hän on ollut perustamassa Carbozyme Oy:tä, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1999–2000, sekä Hydrios Biotechnology Oy:tä (2000–2001).
Palkinnot
Leisola sai tutkimusansioistaan merkittävän nuorelle tutkijalle annettavan Latsis-palkinnon (ETH-Zürich 1987), Alko Oy:n biotekniikkapalkinnon Suomen bioteknisen teollisuuden hyväksi tehdystä työstä (1997), Uuden Teknologian Säätiön innovaatiopalkinnon teolliseen tuotantoon johtaneesta entsyymiteknisestä keksinnöstä (2000) ja TKK:n oppikirjapalkinnon ensimmäisen suomenkielisen Biotekniikan oppikirjan toimitustyöstä (2003).
Tutkimustyö
Leisola on tuottanut 120 vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua ja 20 artikkelia konferenssijulkaisuissa tai kirjoissa. Hän on ollut toimittajana viidessä kirjassa ja kutsuttuna toimittajana J Biotech-lehden erikoisnumerossa. Leisolan tieteellisiin artikkeleihin on viitattu noin 1300 kertaa tieteellisessä kirjallisuudessa (ISI Web of Science). Hänellä on myös viisi patenttia. Hän on ollut perustamassa biotekniikka-alan yrityksiä, Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa, International Society of Rare Sugars -järjestöä ja toiminut yritysten tieteellisissä neuvottelukunnissa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Leisola
__
KTSEiKirj
14.7.2015 13:59
Uusi
Bakteerilla on ensin eritysreikä, sitten erityselin, sitten ionipumppu,
moottori-ionipumppu,sitten moottoripumppu värekarvalla..
Ohjaussysteemi voi kehittyä myöhemminkin, eihän kasveillakaan ole jalkoja,
antaa satunnaismoottorin tai vesivirran viedä
Välivaihein bakteeri pysyy elossa hyvin.
Ian Musgrave selostanut evoluutiopolun.
Pekka Ala-Mäyry selostanut saman suomeksi:
"Ainakin tämän värekarvan (flegellum) proteiinit ovat sukulaisia,
jotkut jopa identtisiä, useiden bakteerien tyyppiä III olevan
proteiinin eritysjärjestelmän kanssa. Tämä värekarva kasvaa siten,
että tarvittavat proteiinit kulkevat onttoa putkea pitkin solun
ulkopuolelle ja kiinnittyvät sitten rakenteeseen."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei päihitä mutta Tampereen teknillisen yliopiston Pekka Ala-Mäyry päihittää!
Miksi sinä kopioit tekstiä, josta itse et takuulla ymmärrä sanaakaan?
Kyllä palstakeisari kopsaa!
Ei se ymmärrä Islamistakaan mutta kopsaa kaiken eikä foorumin aiheella väliä.
Suoran syvyydestä siis puhut.
Leisola puhuu uskovan suulla Jumalan luomistyöstä.
Palstalla on hyvä olla faktaakin islamistin ja ateistin fanaattisuuden lisäksi.
Palstan aihe on hyvä pitää mielessä.
Aloituksen pitää olla kristillisessä osiossa kristillistä ja faktaa.
Ei tarvitse itse alkaa tutkijaksi.
Yksi uskova tutkija on juuri Leisola.
Anteeksi, mutta missä se on kielletty juuri kopiot profetioissa.
Ei muutu palsta ateismiksi, eikä islamiksi solvaamalla uskovia.
Sadut ovat muuaalla myös.
Miksi sinä kopioit tekstiä josta et itse ymmärrä sanaakaan ja jatkoksi kirjoitat kieliopillisesti täysin päin persettä olevaa omituista mongerrusta?