Ilmaisu saattaa ensi kertaa kuultuna tuntua kummalliselta. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että sillä ei tarkoiteta maallista työntekoa. Paavali puhuu sellaisista suorituksista, joilla arvelemme pysyvämme väleissä Jumalan kanssa. Järkemme valossa nimittäin ajattelemme, että ilman muuta on tehtävä hyvää ja muututtava paremmaksi, jos tahtoo Jumalan suosion ja iankaikkisen elämän.
Jumalan vaatimus on kuitenkin suurempi kuin aluksi ymmärrämmekään. Hän tahtoo, että olemme pyhät ja täydellisen puhtaat — sellaiset kuin hän itse on. Mahdotonta! huutavat monet. Riittää, kun tekee parhaansa, he sanovat. Niin minäkin aikoinaan ajattelin ja suutuin Jumalalle, joka ei hyväksynyt hyviä pyrkimyksiäni.
On pitkä tie sen tunnustamiseen, että on vain syntinen ihminen, joka ei millään pääse irti synnistään. Käytöstään ja asenteitaan voi kenties jossakin määrin muuttaa, mutta sisintään ei kukaan. Tässä maailmassa voimme olla hyviä ihmisiä ja kunnon kansalaisia, mutta Jumalan edessä on toisin. Meillä ei ole hänelle tuotavana mitään töitä, jotka auttaisivat sielumme pelastuksessa.
"Joka ei tee töitä" saa uuden sisällön. Siihen on kätkettynä lupaus.
"vaan uskoo Häneen"
Tekemisten sijaan meille avautuu uusi tie: usko Jeesukseen.
Monien mielestä on naurettavaa saada vain uskomalla kaikki synnit anteeksi. He pitävät sellaista epämoraalisena. Teoriassa se tuntuu liian helpolta. Sille, joka on tullut tuntemaan syyllisyytensä pyhän Jumalan edessä, anteeksiannon uskominen ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Kun kadotus väikkyy todellisena mielessämme, armo tuntuu pakenevan meitä. Kuinka on mahdollista, että yksinkertainen usko Jeesukseen riittää?
Ainoa mahdollisuutemme on kuitenkin jäädä synteinemme Jumalamme eteen ja uskoa hänen Poikaansa. Anteeksianto ei ole ilmaista. Siitä on maksettu kallis hinta
Ote:
http://www.liisijokiranta.fi/ykkosasiaprint.htm
Jumalan vaatimus on kuitenkin suurempi kuin aluksi ymmärrämmekään. Hän tahtoo, että olemme pyhät ja täydellisen puhtaat — sellaiset kuin hän itse on. Mahdotonta! huutavat monet. Riittää, kun tekee parhaansa, he sanovat. Niin minäkin aikoinaan ajattelin ja suutuin Jumalalle, joka ei hyväksynyt hyviä pyrkimyksiäni.
On pitkä tie sen tunnustamiseen, että on vain syntinen ihminen, joka ei millään pääse irti synnistään. Käytöstään ja asenteitaan voi kenties jossakin määrin muuttaa, mutta sisintään ei kukaan. Tässä maailmassa voimme olla hyviä ihmisiä ja kunnon kansalaisia, mutta Jumalan edessä on toisin. Meillä ei ole hänelle tuotavana mitään töitä, jotka auttaisivat sielumme pelastuksessa.
"Joka ei tee töitä" saa uuden sisällön. Siihen on kätkettynä lupaus.
"vaan uskoo Häneen"
Tekemisten sijaan meille avautuu uusi tie: usko Jeesukseen.
Monien mielestä on naurettavaa saada vain uskomalla kaikki synnit anteeksi. He pitävät sellaista epämoraalisena. Teoriassa se tuntuu liian helpolta. Sille, joka on tullut tuntemaan syyllisyytensä pyhän Jumalan edessä, anteeksiannon uskominen ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Kun kadotus väikkyy todellisena mielessämme, armo tuntuu pakenevan meitä. Kuinka on mahdollista, että yksinkertainen usko Jeesukseen riittää?
Ainoa mahdollisuutemme on kuitenkin jäädä synteinemme Jumalamme eteen ja uskoa hänen Poikaansa. Anteeksianto ei ole ilmaista. Siitä on maksettu kallis hinta
Ote:
http://www.liisijokiranta.fi/ykkosasiaprint.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainoa mahdollisuutemme on kuitenkin jäädä synteinemme Jumalamme eteen ja uskoa hänen Poikaansa. Anteeksianto ei ole ilmaista. Siitä on maksettu kallis hinta
amen!