Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Matt. 6: 11
Alkukielen sana »jokapäiväinen», on tosin ollut hämärä ja epäselvä sana, mutta kaikki selitykset ovat kuitenkin siinä samaa mieltä, että se merkitsee jotakin olemuksellemme välttämätöntä - ei erilaisia sydämen anomuksia, vaan välttämätöntä - oikeastaan se merkitsee »olentomme ylläpitämiseksi tarvittavaa».
Nyt kysymme sellaiselta, joka tahtoo »inttää Jumalaa vastaan» (Room. 9): Etkö ole aina tähän saakka saanut, mikä on ollut välttämätöntä olentosi ylläpitämiseksi? Ellet olekaan saanut kaikkea sen suunnitelman mukaan, jonka itse olet maallista vaellustasi varten laatinut, olet kumminkin saanut kaiken mitä hän, joka parhaiten hyötysi tietää, on luvannut. Tai onko tiedossasi, kuinka paljon köyhyyden ja surun vitsausta sinä tarvitset sielusi ikuiseksi parhaaksi?
Mutta tässä voi kristitty, joka ei ole vain köyhyyden vitsoma, vaan myös velkainen, vastata meille: »On asia, jonka rinnalla kaikki köyhyyskään ei ole miksikään verrattava, se nimittäin, että minun täytyy olla ihmisille velkaa enkä kenties voi suorittaa jokaiselle omaansa, ja niin muodoin tulen nauruksi pilkkaajien suussa evankeliumin häväistykseksi.» Vastaamme: jollei sinussa ole jokin erityinen ylpeydenhenki, joka vaatii hyvin syvää nöyryytystä - ja jollet »kiusaa Herraa», joko laiminlyönneillä ja laiskuudella tai turhamaisuudella ja tuhlaamalla hänen lahjojaan, vaan olet toimekas, nöyrä, ahkera ja uskollinen kutsumuksessasi ja yksinkertaisella uskolla rukoilet tätä rukousta, niin ovat sinulla kaikki Herran lupaukset, että hän on sinulle antava niin paljon, ettei sinun tarvitse joutua häpeään pettäjänä, vaan voit kaikille saatavansa suorittaa.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor7-16.html
Alkukielen sana »jokapäiväinen», on tosin ollut hämärä ja epäselvä sana, mutta kaikki selitykset ovat kuitenkin siinä samaa mieltä, että se merkitsee jotakin olemuksellemme välttämätöntä - ei erilaisia sydämen anomuksia, vaan välttämätöntä - oikeastaan se merkitsee »olentomme ylläpitämiseksi tarvittavaa».
Nyt kysymme sellaiselta, joka tahtoo »inttää Jumalaa vastaan» (Room. 9): Etkö ole aina tähän saakka saanut, mikä on ollut välttämätöntä olentosi ylläpitämiseksi? Ellet olekaan saanut kaikkea sen suunnitelman mukaan, jonka itse olet maallista vaellustasi varten laatinut, olet kumminkin saanut kaiken mitä hän, joka parhaiten hyötysi tietää, on luvannut. Tai onko tiedossasi, kuinka paljon köyhyyden ja surun vitsausta sinä tarvitset sielusi ikuiseksi parhaaksi?
Mutta tässä voi kristitty, joka ei ole vain köyhyyden vitsoma, vaan myös velkainen, vastata meille: »On asia, jonka rinnalla kaikki köyhyyskään ei ole miksikään verrattava, se nimittäin, että minun täytyy olla ihmisille velkaa enkä kenties voi suorittaa jokaiselle omaansa, ja niin muodoin tulen nauruksi pilkkaajien suussa evankeliumin häväistykseksi.» Vastaamme: jollei sinussa ole jokin erityinen ylpeydenhenki, joka vaatii hyvin syvää nöyryytystä - ja jollet »kiusaa Herraa», joko laiminlyönneillä ja laiskuudella tai turhamaisuudella ja tuhlaamalla hänen lahjojaan, vaan olet toimekas, nöyrä, ahkera ja uskollinen kutsumuksessasi ja yksinkertaisella uskolla rukoilet tätä rukousta, niin ovat sinulla kaikki Herran lupaukset, että hän on sinulle antava niin paljon, ettei sinun tarvitse joutua häpeään pettäjänä, vaan voit kaikille saatavansa suorittaa.
Jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor7-16.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joko Herran kiusaaminen laiskuudella tai hekumoinnilla tai kova, masentamista tarvitseva ylpeys - semmoinen se ainoastaan voi tuottaa kristitylle sen katkeran kokemuksen, joka on kaikkea köyhyyttä monin verroin vaikeampi, nimittäin ettei hän voi velkaansa kunnollisesti suorittaa. Kun taas moni Jumalan lapsi joko sairauden tai muiden seikkojen vuoksi ei aina voi huoltaa itseään, vaan hänen täytyy turvautua veljien armeliaisuuteen, niin tosin tämäkin on nöyryyttävää ylpeälle luonnollemme, mutta kuuluu kuitenkin Herran kasvatusohjelmaan, jolla hän muutamia lapsiaan jonkin ajan kurittaa, kunnes he masentuvat saattaakseen hallita joitakuita Jumalan lahjoja.
Näinä vitsaukset pitää aina kantaa Jumalan pelossa ja nöyrällä kuuliaisuudella Herran, yksin viisaan ja voimallisen Isän edessä, jonka oikea käsi voi kaiken muuttaa.