Liikennekuolemien määrän vähentymisestä poliisi tietenkin yrittää ottaa ansiota itselleen. Millähän perusteella? Valehtelemalla. Kun edellisen hallituksen sisäministeri Päivi Räsänen lakkautti vuoden 2014 alusta liikkuvan poliisin, poliisi tietenkin uhkaili kaaoksella liikenteessä. Kun nämä tunaripoliisit saatiin pois liikennettä terrorisoimasta, kävikin päinvastoin ja liikenneonnettomuudet ja -kuolemat vähenivät huomattavasti. Päivi Räsänen ansaitsisi tästä teostaan hengenpelastusmitalin. (Vaikka hän ei onnistunutkaan erottamaan poliisin johtaja Paateroa, hän erotti suuren liudan rietastelijoita kirkosta.)
Poliisi korostaa edelleenkin liikennekuolemien vähenemisessä omaa osuuttaan, siis valvontaa. Miksiköhän? Sumuttaakseen suurta yleisöä. Kun keväällä 2015 oli EU:n yhteinen viikon kestävä nopeuksien valvontaoperaatio, poliisi jakoi sakkoja sadoille tuhansille autoilijoille, kuten edellä totesimme, ryösti heidät. Lisäksi poliisi tiedotti, että ajokäyttäytyminen oli sellaista, että sakkoja samalla ryhdillä toimien he voisivat jakaa reilusti yli miljoonan vuodessa. Mitä tästä voi päätellä? Sen ainakin, ettei poliisin tieliikennevalvonnalla ole ollut merkitystä, eikä sillä ole ollut vaikutusta nopeuksien alenemiseen. Ja toiseksi, ettei tällaisella teoreettisella nopeuksien alenemisella ole mitään vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Nämä valvontapaikat olivat tietenkin varmoja sakkorysiä, ja ryöstetyt tietenkin normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, siis helppoa saalista. Jos joku hurjimus sattuu joskus kaahaamaan ripeämmin kuin muut, poliisi ei varmasti saa häntä kiinni.
Poliisin tiedotus on tosiaankin ristiriitaista, eivätkä he nähtävästi tiedä itsekään mitä tarkoittavat.
Tieliikennekuolemat näyttävät olevan sellaisia, joihin mikään valvonta ei vaikuta. Valvonta kohdistuu sen sijaan kunnon kansalaisiin, ei kuitenkaan liikenneturvallisuuden vuoksi, vaan rahanhimon takia ja poliisin oman henkilökohtaisen tärkeilyn vuoksi.
Jos liikennekuolemien vähenemisestä pitää antaa tunnustus, se kyllä kuuluu autovalmistajien ja tieliikennelaitoksen insinööreille. He ovat tehneet tosi hyvää työtä. Poliisilta tai muiltakaan itseään liikenneasiantuntijona pitäviltä henkilöiltä ei vieläkään ole tullut yhtäkään merkittävää ideaa tieliikenteen kehittämiseksi. Uudelle poliijohtajalle voidaankin antaa ylevä idea edelleen kehiteltäväksi: poliisin tulee lähettää kerran kuussa ainakin eräille saksalaisten autovalmistajien autojen omistajille postitse ylinopeusrangaistusvaatimus. Varmasti tai ainakin melko varmasti nämä autoilijat ainakin kerran kuussa ajavat lujaa. Sehän on tietenkin väärin. Sakkoa vaan ja rahat parempaan käyttöön, siis julkisen puolen kuluihin, tästähän liikennevalvonnassa on kyse.
Suomessa on kansalaisilla paljon aseita ja paljon aseharrastajia ja metsästäjiä. Aseet ovat jo esineinä mukavia ja käteensopiviksi muotoiltuja. Lisäksi harrastuksen parissa voi kehittyä ja viihtyä. Kuitenkin tärkein syy omistaa ase on sen tuoma turvallisuus. Ihmiset haluavat varautua kaiken varalta ikäviin tilanteisiin, puolustaa itseään ja perhettään. Tämä on selvä osoitus, ettei poliisin kykyyn ja taitoon toimia tositilanteissa luoteta kansalaisten keskuudessa. Yleensähän uskotellaan, että poliisi luo turvallisuutta. Näin ei siis kuitenkaan näytä olevan. Jos esimerkiksi vaikkapa vanhempi väki liikkuu ulkona, he voivat kysyä, että mitä he voivat tehdä, jos joku käy heidän kimppuunsa. Yksikään heistä ei sano, että soitan poliisille. Ja mitäpä se hyötyttäisikään. Jälkikäteen poliisi voi sitten toki katsella ympärilleen, jos yleisö osaa neuvoa. Poliisikaan ei luota itseensä, siksipä he kantavatkin asetta näkyvillä uhmakkaan rehvakkaasti; jos et tottele ammun sinut.
Poliisi myös neuvoo kansalaisia varustamaan kotinsa vahvennetuilla lukoilla, käyttämään vartiontiliikkeiden palveluja ja niin edelleen. Erilaisia vartijoita ja turvallisuushenkilöitä näkeekin jatkuvasti. Nyt yhteskunnassa on jouduttu yhä enenevässä määrin yksityistämään kansalaisten perusturvallisuuden hoitaminen. Emme voi puhua luottamuksesta tähänkään poliisin perustehtävään, jota kansalaiset uskovat poliisin hoitavan.
Poliisi korostaa edelleenkin liikennekuolemien vähenemisessä omaa osuuttaan, siis valvontaa. Miksiköhän? Sumuttaakseen suurta yleisöä. Kun keväällä 2015 oli EU:n yhteinen viikon kestävä nopeuksien valvontaoperaatio, poliisi jakoi sakkoja sadoille tuhansille autoilijoille, kuten edellä totesimme, ryösti heidät. Lisäksi poliisi tiedotti, että ajokäyttäytyminen oli sellaista, että sakkoja samalla ryhdillä toimien he voisivat jakaa reilusti yli miljoonan vuodessa. Mitä tästä voi päätellä? Sen ainakin, ettei poliisin tieliikennevalvonnalla ole ollut merkitystä, eikä sillä ole ollut vaikutusta nopeuksien alenemiseen. Ja toiseksi, ettei tällaisella teoreettisella nopeuksien alenemisella ole mitään vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Nämä valvontapaikat olivat tietenkin varmoja sakkorysiä, ja ryöstetyt tietenkin normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, siis helppoa saalista. Jos joku hurjimus sattuu joskus kaahaamaan ripeämmin kuin muut, poliisi ei varmasti saa häntä kiinni.
Poliisin tiedotus on tosiaankin ristiriitaista, eivätkä he nähtävästi tiedä itsekään mitä tarkoittavat.
Tieliikennekuolemat näyttävät olevan sellaisia, joihin mikään valvonta ei vaikuta. Valvonta kohdistuu sen sijaan kunnon kansalaisiin, ei kuitenkaan liikenneturvallisuuden vuoksi, vaan rahanhimon takia ja poliisin oman henkilökohtaisen tärkeilyn vuoksi.
Jos liikennekuolemien vähenemisestä pitää antaa tunnustus, se kyllä kuuluu autovalmistajien ja tieliikennelaitoksen insinööreille. He ovat tehneet tosi hyvää työtä. Poliisilta tai muiltakaan itseään liikenneasiantuntijona pitäviltä henkilöiltä ei vieläkään ole tullut yhtäkään merkittävää ideaa tieliikenteen kehittämiseksi. Uudelle poliijohtajalle voidaankin antaa ylevä idea edelleen kehiteltäväksi: poliisin tulee lähettää kerran kuussa ainakin eräille saksalaisten autovalmistajien autojen omistajille postitse ylinopeusrangaistusvaatimus. Varmasti tai ainakin melko varmasti nämä autoilijat ainakin kerran kuussa ajavat lujaa. Sehän on tietenkin väärin. Sakkoa vaan ja rahat parempaan käyttöön, siis julkisen puolen kuluihin, tästähän liikennevalvonnassa on kyse.
Suomessa on kansalaisilla paljon aseita ja paljon aseharrastajia ja metsästäjiä. Aseet ovat jo esineinä mukavia ja käteensopiviksi muotoiltuja. Lisäksi harrastuksen parissa voi kehittyä ja viihtyä. Kuitenkin tärkein syy omistaa ase on sen tuoma turvallisuus. Ihmiset haluavat varautua kaiken varalta ikäviin tilanteisiin, puolustaa itseään ja perhettään. Tämä on selvä osoitus, ettei poliisin kykyyn ja taitoon toimia tositilanteissa luoteta kansalaisten keskuudessa. Yleensähän uskotellaan, että poliisi luo turvallisuutta. Näin ei siis kuitenkaan näytä olevan. Jos esimerkiksi vaikkapa vanhempi väki liikkuu ulkona, he voivat kysyä, että mitä he voivat tehdä, jos joku käy heidän kimppuunsa. Yksikään heistä ei sano, että soitan poliisille. Ja mitäpä se hyötyttäisikään. Jälkikäteen poliisi voi sitten toki katsella ympärilleen, jos yleisö osaa neuvoa. Poliisikaan ei luota itseensä, siksipä he kantavatkin asetta näkyvillä uhmakkaan rehvakkaasti; jos et tottele ammun sinut.
Poliisi myös neuvoo kansalaisia varustamaan kotinsa vahvennetuilla lukoilla, käyttämään vartiontiliikkeiden palveluja ja niin edelleen. Erilaisia vartijoita ja turvallisuushenkilöitä näkeekin jatkuvasti. Nyt yhteskunnassa on jouduttu yhä enenevässä määrin yksityistämään kansalaisten perusturvallisuuden hoitaminen. Emme voi puhua luottamuksesta tähänkään poliisin perustehtävään, jota kansalaiset uskovat poliisin hoitavan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.