Vaikutuin ja liikutuin nähdessäni dokumentin Pamirin vuoristossa asuvista paimentolaisista. Tämä kyläyhteisö asuu yhdessä maailman köyhimmistä alueista ja elää kasvattamalla lampaita ja jakkeja. Asia mistä liikutuin kyyneliin, oli se kuinka siellä enemmän eläimiä omistavien varakkaiden tyytyväisyys ja onnellisuus versoi jakamisesta ja köyhien auttamisesta, ei omistamisesta ja egoistisesta varallisuuden keräämisestä, niinkuin meillä täällä Suomessa. Siellä varakkaammat eivät ole ahneita ja erotu muista, mutta heitä arvostetaan heidän hyväsydämisyytensä vuoksi. Toisin kuin markkinatalousmaissa, siellä eläimiäkin kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti. Ihmiset eivät kiistele ja sodi keskenään rajakiistojen, vallan halun tai erilaisen näkemysten vuoksi. Kaikki tuntevat vastuunsa ja kantavat kortensa kekoon kukin omien edellytystensä ja voimiensa mukaan.
Omasta takaa kehittynyt sosiaalihuolta toimii, eikä ketään jätetä nälkään ja pulaan ja yksinäisyyteen niinkuin Suomessa on hallituksella nyt tavoitteena tehdä köyhille.
Tämä Pamirin laaksossa asuva köyhä paimentolaiskansa on onnellista kansaa, josta meillä Suomessa ja länsimaissa olisi paljon opittavaa!
Omasta takaa kehittynyt sosiaalihuolta toimii, eikä ketään jätetä nälkään ja pulaan ja yksinäisyyteen niinkuin Suomessa on hallituksella nyt tavoitteena tehdä köyhille.
Tämä Pamirin laaksossa asuva köyhä paimentolaiskansa on onnellista kansaa, josta meillä Suomessa ja länsimaissa olisi paljon opittavaa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.