Evoluution idea heikolla pohjalla

Kehitysopin ajatuksellinen isä on Jean-Baptiste Lamarck. Hän esitti ensimmäisenä ajatuksen, että eliöitä ei olisikaan luotu, vaan ne että ne olisivat tulleet sellaisiksi kuin ovat niissä sukupolvien myötä tapahtuneiden muutosten myötä. Kuten ylpeilevässä ja kopean pöyhkeässä ihmistieteilyssä aina käy, pian huomattiinkin mennyn täysin metsään. Lamarck joutui huonoon huutoon niin, että nykyisin hänen nimeään käytetään haukkumanimenä tiedemiesten keskuudessa. Todisteet olivat Lamarckin kehitysoppia vastaan.

Narsistiset tiedeihmiset ovat kuitenkin kovin ristiriitaisia, yhtä ristiriitaisia kuin heidän kyhäämänsä tiedekin. He eivät voineet Isäkapinassaan sulattaa ajatusta, että jokin heitä suurempi ja viisaampi voisi olla olemassa ja että kaikki vaikutuksen tekevä luonto ja sen kauneus ovat varma todiste tästä. Ei, heidän täytyi yrittää osoittaa olevansa parempia ja oikeammassa. Niinpä heidän joukostaan nousi uusi yrittäjä, Charles Darwin. Darwinin yhdennäköisyys apinan kanssa on tunnettu tosiasia, jota piirtäjätkin ovat korostaneet. Koska Darwin häpesi itseään tämän piirteen takia, hän halusi kostaa sen koko maailmalle ja kaikille hänen jälkeensäkin tuleville sukupolville. Hän alkoi väittää kaikkien ihmisten polveutuvan suoraan apinoista. Hän tiesi, kuinka paljon mielipahaa hänen perätön väitteensä herättäisi. Mutta hän ei välittänyt siitä, sillä tällä tavalla hän voisi kostaa Jumalalle, joka oli tehnyt hänestä,ja vain yksin hänestä, niin apinan näköisen. Sillä Darwin ei ollut nöyrä sielu, joka olisi etsinyt tästä Jumalan tarkoitusta ja pyrkinyt elämään sen mukaan. Jumala oli tehnyt Darwinista apinan näköisen nöyryyttääkseen liian kopeiksi ja ylpeiksi käyneitä tiedemiehiä. Nyt Darwin kuitenkin antoi sielunvihollisen riivata itseään ja ryhtyi avoimeen kapinaan Herraa vastaan.

Oikeastaan Darwinismi on yhtä vanhaa kuin kaikki sielunvihollisen näiverrystyö ihmisen sisimmissä. Darwin, tuo onneton, yksinäinen ja hyljeksitty mies, joka olisi voinut parantaa elämänsä nöyrtymällä Herran edessä ja rukoilemalla, valitsi toisen tien. Se tie on ollut vaikea, niin rehelliselle tieteelle kuin kristikunnalle. Se on voinut jatkua näin kauan vain siksi, että se perustuu valheelle. Evoluution kannattajat eivät tänä päivänä edes mainitse Lamarckin nimeä. Niin kovin he häpeävät harhaoppinsa todellista luojaa, jonka kieroilut paljastettiin. Siksi he ylistävät ja vannovat Darwinin nimeen. He ripustavat Darwinin kuvia seinilleen ja palvovat häntä kuin mitäkin Jumalaa. Sitä äänekkäämmin he sen tekevät, mitä enemmän haluavat kaikkien unohtavan Lamarckin.

Mutta me emme unohda. Me muistutamme Lamarckista ja siitä, että koko kehitysoppi lepää ontolla pohjalla tyhjän päällä, että se on kerran rakennettu valheelle ja että valehtelu sen nimissä jatkuu edelleen tänä päivänä. Koko joukko valheita onkin jo paljastettu: Haeckel, Piltdowin ihminen ja ties mitä. Ne kertovat jokaiselle viisaalle ihmiselle, että koko evoluutio-opista on syytä pysyä kaukana ja olla siihen uskomatta, sillä lopunkin täytyy olla valhetta ja syntistä kieroilua. Koko ajan on lähempänä se päivä, kun kaikki nämä valheet paljastetaan ja pian Darwininkin patsaat kaadetaan. Ne lyödään rikki kuten Lamrckin patsaillekin tehtiin.