Joskus ylä-asteella oli viimeset kaveria ehkä kasiluokan alussa ja nyt sit kolme vuotta myöhemmin melkein näin samoihin aikoihin ei ole enää ketään. Olen yrittäny muutamaan kertaan ottaa yhteyttäkin näihin vanhoin kamuihin mutta eipä niitä mulle oikee kahtaminuuttia kauempaa jaksa jutella.. paskaa olen kuullut minusta puhuttavan. kukaan ylä-aste kaveri ei ole kysynyt minusta mitää viimeiseen vuoteen mitään enkä sitte ole viittinyt alkaa kyselemään niiltäkään.. kun en tiedä mikä minussa on vikana kun ei seura kelpaa. JA vaikea tässä on korjata omia tapoja kun ei viitsitä tulla sanomaan mikä minussa on vikana.. olisi kiva saada edes jonkinlainen kaveri, kun ei todellakaan ole ketään kaveria ei sitten missään asiassa. Menkää vaa muut kuhinoille ryyppää ja viettää kavereitte kans hauskaa ja nauttimaan loppukesästä. Mä jatkan täälä kotona istumista niinku koko kesän. Ja kyl mä täältä osaan jossain vaiheessa lähtiä. Entiedä sitten kuortaneelta pois vai koko maailmasta pois...
ikuisesti näkymätön
kaveriton
8183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sama juttu mullakin. Ex frendit kävi koulunsa, valmistu ja menivät töihin. Nyt seurustelevat ja osalla lapsiakin. Itellä jäi koko nuoruus elämättä. Koulukiusaushelvetti vei itsetunnon rippeet. Yksiö kolossa päivät koneella tai muuten aikaa tappaen. Itekin kaipailen noita nuorten rintoja mut ei se ruoho oo vihreempää siel aidan toisel puolella. Tullu nimittäin kokeiltuu ja ei se örvellys sovi mulle ainakaan. Oppii ainakin tulemaan toimeen yksinään, toki se on kärsimystä toisinaan. Sitä kuvittelee et kaikil on asiat hienommin mut niilläkin on omat ongelmat. Oma koulukiusaajani asuu vieläkin vanhempiensa luona eikä ole töissä. Ei sil oo edes ammattia. Täys luuseri jopa muhunkin verrattuna.
Sun vaan täytyy jaksaa olla aktiivinen ja yrittää tutustuu uusiin ihmisiin. Ei kannata liikaa roikkua vanhoissa kavereissa jos heitä ei kiinnosta sun seura. Toki hyvä että olet yrittänyt pitää yhteyttä. Mulla oli kans yks hyvä kaveri joka on nykysi välinpitämätön mua kohtaan. Kesti aikaa ennen kuin tajusin ettei häntä kiinnosta. Lopetin itse yhteydenpidon myös.
Mä olin aina erilainen. En sopinut muiden ylä-asteelaisten joukkoon ollenkaan enkä sovi nuorten joukkoon edelleenkään. En enään yritä väkisin sopeutua massaan joka on täynnä toisiaan kopioivia epävarmoja ihmisiä. Ei yksinkään oo hyvä olla mut pakko jaksaa ja toivoo parasta. Jaksamisii sulle
hieno kuulla että edes jollain on ollut samoja ongelmia!! ja kiitos tuesta :) yritän tän vielä kääntää voitoksi!
opiskelemaan tai töihin sieltä uusia tutavuuksia ja kavereita löytyy.
opiskelen ammattikoulus nyt alkavaa toistavuotta... sama meininki sielä jatkuu.. kukaan ei halua olla kaveri ja vittuillaan vaan porukois...
joskus olis hyvä yksinkertaisesti vaihtaa maisemaa isoon kaupunkiin missä isot ympyrät ja voi alottaa puhtaalta pöyrältä. tai vaihtoehto 2 etsiä toinen yksinäinen jonka kans toimitella asioista
niin, sehän olis mulla sit raitkaisu tähän kun tulee ikää sopivasti...jos tää ei muutu millään :(
Sulle tsemppiä ja lähde kattelee muita maisemia. Etsi ystäviä netistä. Harrasta ja tee sitä mitä itte haluat. Sun elämä on tärkeää eikä ne muiden mielipiteet1
Teidän ongelma on yleisempi kuin uskoisittekaan.
Mun lapset poti aina kaveripulaa, kummallakaan ei ollut oikein tosi hyvää kaveria. Syynä justiin se, kun örvellys ei kiinnostanu eikä toisaalta mikään urheilu tai sitten hihhuli-touhu. Pienillä paikkakunnilla on pienten ikäluokkien ongelmat.
Vasta kun muuttivat muualle opiskelemaan ja pois, löytyi samanhenkistä seuraa (joilla oli myös ollut vastaavanlaisia ongelmia omilla kotipaikkakunnillaan).
Olen aivan varma, että kun vielä vähän aikaa kestätte, pahin ikä on takana ja aktiiviselle tyypille löytyy varmasti ulospääsytie. Missään tapauksessa ei saa luovuttaa!
Joskus myöhemmin voitte huokaista helpotuksesta, kun kestitte sen. Sitä paitsi se kaikki koettu vahvistaa teitä.
Onnea jatkossa!