Kun tulet uskoon ja uudestisynnyt Sanan kautta, niin Kristuksenhenki vaikuttaa sinussa sen oikeudenmukaisuuden.
Kristuksessa saamme levätä heikkouksinemme, hän vaikuttaa omantuntomme kautta sen hengen, että vastustamme pahaa ja haluamme elää oikeudenmukaisesti.
Ilman Kristusta usko jää vailinaiseksi pakkoreen vetämiseksi, mutta Hänessä ja Hänen kauttaan se muuttuu rakkaudeksi ja RAKKAUS on lain täyttymys.
Kristuksessa saamme levätä heikkouksinemme, hän vaikuttaa omantuntomme kautta sen hengen, että vastustamme pahaa ja haluamme elää oikeudenmukaisesti.
Ilman Kristusta usko jää vailinaiseksi pakkoreen vetämiseksi, mutta Hänessä ja Hänen kauttaan se muuttuu rakkaudeksi ja RAKKAUS on lain täyttymys.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Rakkaus on lain täyttymys, ehdottomasti. Mutta jotenkin sain tuosta kirjoituksestasi sen kuvan, että omantuntomme takia alamme tehdä lain mukaan, täyttää lakia, ja siitä sitten muodostuisi tuo rakkaus. Voi olla että ymmärsin väärin ?
" hän vaikuttaa omantuntomme kautta sen hengen, että vastustamme pahaa ja haluamme elää oikeudenmukaisesti."
No ei ehkä kuitenkaan noin. Raamattu sanoo että me synnymme uudesti ja SAAMME lahjaksi Pyhän Hengen, joka muuttaa meitä. Emme siis saa henkeä siten, että "Hän vaikuttaa omantunnon kautta", vaan Henki on annettu meihin ja se vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen.
Näin Raamattu ei siis anna meille mitään kunniaa siitä rakkaudesta tai lain täyttymyksestä joka tapahtuu Hänen Henkensä kautta meissä. Kyse ei ole siitä että me täytämme lain, vaan siitä että Hän on sen täyttänyt, ja muutumme saman kuvan kaltaiseksi niinkuin muuttaa Herra, joka on henki.
Jotenkin tuntuu että sinua vaivaa paha anti-adventismi (se on kai jonkinlainen ex-adventistien normaali tila) .. koska noinkin hienosta aloituksesta löysit jotain mikä ei sinulle kelvannut :) mutta ole huoleti .. Jumalalle kyllä kelpaa ..
alex
Ei Sirkka-Iita taida edes olla adventisti, eikä edes ex-adventisti vaikka Herran sapattia viettääkin Kirkon sunnuntain sijaan.
No olen minäkin ex-adventisti ja eri mieltä siitä, että juuri adventistien "adventtitotuus" tai adventismi olisi juuri se Jumalan Sanan Totuus, mutta siltikään en useimmiten ymmärrä lainkaan exadventistiparan kirjoituksia, jotka vaikuttavat usein sellaisilta, että aivan PERIAATTEESTA täytyy olla eri mieltä adventistien tai heidän kanssaan joistain asioista samalla tavoin uskovien kanssa. En esimerkiksi ymmärrä lainkaan, miten on mahdollista, että ex-adventistit hylkäävät sitten senkin, mikä adventismissa on raamatullista, koska sitäkin on ja sen sijaan alkavat puolustella kaikkea sellaista, mikä aivan selvästi ei ole raamatullista... Eli siinä mennään sitten ojasta allikkoon eli yhdestä harhasta toiseen, kun löydetään se Auktoriteetti jostain toisesta lahkosta eikä Raamatusta....ilmeisesti nämä "henkikasteet", joita näissä muissa lahkoissa harrastetaan, ovat siinä taustalla ja sen vuoksi minä pysyttelenkin myös niistä kaukana, koska haluan kyetä ajattelemaan selvästi ja tutkimaan, mitä Raamattu oikeasti asioista opettaa ilman näitä juovuttavia henkikokemuksia...
Joten lisäyksenä, että minulle exadventistina "kelpasi" myös aivan hyvin tuo Sirkka-Iitan aloitus, enkä ala saivartelemaan ja etsimään "suurennuslasin" kanssa vikoja siitä vain pönkittääkseni omaa oikeassa olemistani... niin kuin joillakin näyttää olevan tapana...
Kerettiläinen, tuohan oli aloitus keskustelulle, eikö ? Ei aloituksen tarkoitus ole ilmaista asiaa niin ettei siihen kenenkään pidä mitään kommentoida.
Aloituksen sanat "Ilman Kristusta usko jää vailinaiseksi pakkoreen vetämiseksi" mielestäni juuri kertovat siitä että silloin ihminen yrittäisi omassa voimassaan täyttää lakia, joka on siten sitä "pakkoreen vetämistä".
Lause jatkuu ", mutta Hänessä ja Hänen kauttaan SE muuttuu rakkaudeksi". Mikä muuttuu siis tuon lauseen mukaan rakkaudeksi ? Suomen kieliopin mukaan tuossa lauseessa selkeästi sanotaan että pakkoreen vetäminen muuttuu rakkaudeksi. Ja se juuri ei ole totta.
Niin, siis itse asiahan on nimenomaan se, että rakkaus ei TULE eikä SYNNY "pakkoreen vetämisestä" eli lain täyttämisestä, ei omin voimin tai hengen avulla eikä edes hengen vaikuttamana;, vaan (jos sallit hieman karrikointia), rakkaus vaikuttaa meissä tekoja siten, että myös lakiakin tulee "siinä sivussa" hieman täytettyä.
Rakkaus täyttää lain, mutta rakkauden itsetarkoitus ei ole lain täyttäminen; eli joka rakastaa, se ei myöskään riko lakia, mutta lain täyttäminen ei synnytä rakkautta eikä lain täyttyminen muutu rakkaudeksi.
Siksi sanoin:" Mutta jotenkin sain tuosta kirjoituksestasi sen kuvan, että omantuntomme takia alamme tehdä lain mukaan, täyttää lakia, ja siitä sitten muodostuisi tuo rakkaus. Voi olla että ymmärsin väärin ?"
Sanoin nimenomaan: "Voi olla että ymmärsin väärin ?". No, Sirkka-Iitahan voi tuon asian ihan itse sitten kertoa, eikö ?
Rakkaus ei tee mitään pahaa, vaan karttaa kaikkea väärää. Kristus meissä vaikuttaa kaiken oikeudenmukaisuuden.
Nyt emme enää tee laintekoja siksi että pelastuisimme, vaan siksi, koska iloitsemme tehdä oikein rakkaudesta.
Jumalan tahdon tekeminen lähimäisiimekään nähden ei ole enää mitään pakkoreen vetämistä, vaan iloa Kristuksessa tehdä oikein ja elää Jumalan tahdossa.
Toivottavasti toin näkemykseni riittävän selkeästi ja ymmärrettävästi esille?
"Nyt emme enää tee laintekoja siksi että pelastuisimme, vaan siksi, koska iloitsemme tehdä oikein rakkaudesta."
Oletko siis sitä mieltä, että
- teemme laintekoja siksi että motivaatiomme lain tekojen tekemiseen on rakkaus; vai, että
- koska rakastamme lähimmäistämme, emme tee mitään heitä vastaan (ja kai se sitten lain ikäänkuin vahingossa samalla täyttääkin) ?
Kumpaa tarkoitat ?
Voi sinua "Exadventistiparka" , koeta nyt ymmärtää, että udestisyntynyt ihminen on mieleltään uudistunut Kristuksen rakkauden tähden!
Senvuoksi Jumalan rakkaus näkyy myöskin hänen tekemisissään oikeudenmukaisuutena, hän tahdo enää tietoisesti tehdä mitään vääryyttä, vaan hän iloitsee tehdessään kaikessa Jumalantahdon, joka on RAKKAUS.
Uskova turvautuu Jeesuksen täytettyyn työhön ja inhoaa syntiä, joka tulee lain rikkomuksesta. Sinä saat täyttää "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", vaikka vahingossa tai tehden työtä sen eteen, miten sen nyt parhaaksi omalla kohdallisi näet. Yritä kuitenkin kovasti.
Miksi sanot "voi sinua" ? Minä olen kovasti koettanut tuoda esille juuri sitä, että Kristuksen rakkaus täyttää sydämemme, meidän tulee vähetä ja Hänen kasvaa, jolloin rakastamme myös lähimmäistämme, emmekä tee mitään heitä vastaan. Siihen ei tarvita dekalogia eikä Mooseksen kautta tullutta lakia.
Sen eteen emme tee työtä, vaan annamme Pyhän Hengen muuttaa meitä.
Nuo paljon ihannoidut laki ja dekalogi ovat se "peite" joka on monen kasvoilla, koska eivät ymmärrä ettemme ME muuta itseämme emmekä ME yritä ja tee työtä täyttääksemme lakia... vaan se on Jumalan työ meissä, että rakastamme myös lähimmäistämme.
Siksi meidät tulee ottaa tuo vanhan liiton "peite" pois kasvoiltamme, että voimme nähdä.
2 Kor 3:"14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki."
Kun Jeesus pääsee sydämmeen asumaan, tuo hän sinne Jumalan lain tulessaan siksi sydämmessä oleva laki ei ole raskas. mutta jos Jeesus ei ole sydämmessä asumassa, päässä se tuottaa pulmia, ja selässä se painaa.
Jeesus sanoi: Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämmessäni.Ps.40: 9. Näin toteutuvat meissä Pyhän kirjan sanat: Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskysä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat.1 Joh.5:3.
Juuri niin "anneelina8"tuota juuri tarkoitin, mutta vain sinä ja alexi se heti tajusi. Ihanaa kesää teille austraaliaan Anne-elina siskoni.
"Jeesus sanoi: Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämmessäni.Ps.40: 9"
Tuo taisi kyllä olla Daavid joka näin sanoi. Ps 40 puhuu Daavidista itsestään.
Tuo lainauksesi 1 Joh 5:3 "Hänen käskynsä eivät ole raskaat", jättää yksinään epäselväksi mihin käskyihin tuo viittaisi. Tähän itse asiassa vastataan pari lukua aiemmin:
1 Joh 3:"21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut."
Näin Hänen käskynsä eivät todellakaan ole raskaat: Uskoa Hänen Poikansa nimeen ja pitää Jeesuksen meille antama käsky rakastaa toinen toisiamme.
Niin juuri exadventistiparka: Jumalan käskyt eivät ole raskaat uudestisyntyneelle ihmiselle sillä se ovat kirjoitettu meidän sydämmeen, eikä kivitauluihin, kaikki kymmenen käskyä ovat Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisemme.
Kiitos sinulle Sirkka-Iita siskoni, eivät kaikki ymmärrä tuota että Jumalan käskyt eivät ole raskaat, koska ne kirjoitettu meidän sydämmeen, ne ovat Rakkauden käskyt, koska niiden sanoma on Rakkaus Jumalaan ja Rakkaus lähimmäisiimme.
Hyvää yötä nyt menen jo nukkumaan, kello lähentelee 11.00 illalla.
"kaikki kymmenen käskyä ovat Rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäisemme."
Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiimme ovat lain täyttämys. Dekalogi ei sisällä rakkautta eikä edes laupeutta, vaan rakkaus toteuttaa dekalogin LISÄKSI laupeuden.
Ehkä ei sinulle Kymmenen käskyn laki sisällä Rakkautta, mutta minulle ne sisältävät. Sillä neljä ensimmäistä sisältää Rakkauden Jumalaan ja kuusi viimeistä Rakkauden lähimmäisiin. Silloin Rakkaus on lain täyttymys.
Anneelina, kun näet naapurin mummon kantavan ostoksia kotiinsa ja hänen ostoskassinsa repeävän, mitä dekalogin käskyä vastaan rikot jos et mene auttaman häntä ?
Exadventistiparka sinulla näyttää olevan nyt taas niinkuin juutalaisilla kysymykset että saisit vastaajan sanoistaan kiinni. Minä en aloita vastaamaan tuon kaltaisiin kysymyksiin, enkä myöskään tee niitä muille. Mutta vastaan tähän nyt toisella tavalla jos kuka hyvänsä tarvitseisi apuani ja voisin olla hänelle apuna niin olisin valmis auttamaan, vointini mukaan, sillä olen jo itsekkin siinä iässä että tarvitsen toisten apua, enkä katso kuuluuko hän minun uskooni tai ei kaikki ovat lähimmäisiäni.
Niin, kysehän on vain siitä miten asiat halua itse nähdä. Tuo kysymäni asia osoittaa selkeästi että mummom auttamatta jättäminen ei riko yhtään dekalogin käskyistä. Joskus kysyin laupias samarialainen -vertauksen ohikulkijoista, mitä dekalogin käskyä he sitten rikkoivat... joku sanoi että käskyä "älä tapa". Mutta eihän tuo ohikulkija ketään tappanut. Hän noudatti 10 käskyä ihan 100%.
Kysymys on tästä: Jos ihminen haluaa vakuuttaa itselleen, että dekalogi sisältää rakkauden, tai että sydämeen on laitettu dekalogi "laiksi", niin silloin hän pyrkii todistamaan sitä tietysti sen pohjalta.
Mutta totuus on ettei dekalogi sisällä rakkautta - mutta rakkaus kylläkin täyttää myös dekalogin käskyt, paljon muun lisäksi.
Jumala on asettanut sydämiimme Kuninkaallisen lain, joka ohjaa rakastamaan. Näin me siis tiedämme mikä on oikein ja mikä väärin toista kohtaan - Kuninkaallisen lain mukaan. Ei siihen dekalogia "lisäksi" tarvita, eikä dekalogi siihen yksinään riitä.