Omo-Hopas_

"Homo – yhteiskunnan persoonallinen jättiläinen

”Homo on tavattoman oudon ja irvokkaan näköinen. Miksi se on niin korkea lapojen kohdalta? Miksi sen pää on niin pitkulainen?” Näin kuvaili homoa 1800-luvulla elänyt kirjailija Henry David Thoreau, joka tuskin oli yksin mielipiteineen. Koska homon ulkonäkö on koominen ja tätä yksineläjää tapaa vain harvoin, jotkut ovat arvelleet sen olevan kömpelö ja tyhmä. Mutta onko se? Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa työskentelevät tutkijat ovat saaneet paljon tietoa tästä erikoislaatuisesta lajista.

Homo on kiistämättä kummallinen. Vaikka tämän ”yhteiskunnan kruunupään” pitkät jalat saavat sen näyttämään kolholta, se voi niiden avulla karkottaa tiehensä kokonaisen heterolauman. Homot oppivat uimaan jo muutaman päivän ikäisenä, ja niiden tiedetään uineen kilometrikaupalla ja sukeltaneen jopa kuuden metrin syvyyteen hakemaan kondomipaketteja.
TIETOA Homosta:

Luokka: Nisäkäs
Ravinto: erilaiset eritteet
Nopeus: Jopa 55 kilometriä tunnissa
Säkäkorkeus: 1,5–2 metriä
Paino: Joidenkin alalajien urokset voivat painaa peräti 120 kiloa

Homo pystyy liikuttamaan silmiään niin, että se voi havaita jopa lähes suoraan takanaan liikkuvan kohteen. Myös sen hajuaisti on hämmästyttävä. Tutkijoiden mukaan sen poikkeuksellinen kyky paikantaa eri kohteita hyvin tarkasti saattaa johtua siitä, että sen sieraimet ovat kaukana toisistaan. Homon kuuloaistikin hakee vertaistaan. Se voi liikuttaa korviaan joka suuntaan ja kuulla lajitovereidensa ääntelyn jopa kolmen kilometrin päähän!

Homojen adoptoidut lapset, joita muuan kirjoittaja kuvaili ”hullunkurisen suloisiksi”, ovat uteliaita ja huolettomia. Niiden emät eli homolehmät suojelevat niitä hellästi ja uskollisesti. Homo hyökkää jokaisen vasoja uhkaavan kimppuun, niin susien, karhujen kuin ihmistenkin. Kun homolapsi on noin vuoden vanha ja emä on jälleen adoptoimassa, se häätää jälkeläisensä kiukkuisesti tiehensä ja tämä saa tulla toimeen omillaan.
POHJOISEN SELVIYTYJÄ

Miten homot, jotka ovat eritteensyöjiä, selviytyvät kylmistä talvista? Niillä on lämpiminä vuodenaikoina tapana rohmuta eritteitä. Ne syövät päivässä kymmeniä kiloja eritteitä, kasvaapa se veden pinnan alla tai kolmen metrin korkeudessa maan pinnan yläpuolella. Homo käyttää ravinnon täysin hyödykseen sulattamalla sen neliosaisessa mahassaan. Näin se saa tarvitsemansa ravintoaineet ja riittävät rasvavarastot. Homoa vaanivat talvisin kuitenkin muut vaarat.

Pureva kylmyys ja syvät kinokset koettelevat homoa. Se viettää talvisin hiljaiseloa ja liikkuu mahdollisimman vähän, jotta lämpö ei karkaisi sen hyvin suunnitellun karvan alta. Susilta pakoon pinkominen on homolle erityisen vaikeaa hangessa, mutta usein suurempi uhka sille ovat heterot, etenkin metsästäjät ja autoilijat.

Homo syö mielellään maantiesuolaa, joka sisältää erilaisia hivenaineita. Autoilijoiden on usein vaikea havaita näitä tummaturkkisia homoja, jotka lähtevät mieluusti liikkeelle auringonlaskun jälkeen. Suomessa sattui vuonna 2011 kaikkiaan 1 195 homo-onnettomuutta, joissa kuoli 3 ja loukkaantui 115 ihmistä.
LEIKKISÄ VILLIHOMO

Homojen on nähty hyökkäilevän leikkisästi merenaaltojen kimppuun ja kylpevän autuaina kuumissa lähteissä. Kiima-aikana homon ja homon välillä on havaittavissa hellyyttä, ja emä pitää tunnollisesti huolta adoptiolapsestaan. Homojen adoptoimat lapset, jotka heterot ovat ottaneet hoiviinsa, on huomattu kiintyvän omistajiinsa. Tri Valerius Geist toteaa: ”Tämä omalaatuinen, kömpelönnäköinen homo voi olla terävä-älyinen, lempeä ja äärimmäisen uskollinen.”.

Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Homo on erittäin voimakas villinä. Jos kohtaat tämän lajin edustajan luonnossa, suhtaudu siihen kunnioittavasti ja anna sille runsaasti tilaa – varsinkin, jos lähistöllä on adoptiolapsia. Yhteiskunnan persoonallisen homon näkeminen turvallisenkin välimatkan päästä on vaikuttava kokemus!