Suomi oli 1700-luvulla naapureitten sotatantereena

Isonvihan aikaan Suomi oli 1700-luvullakin naapureitten sotatantereena.


Suuren Pohjan sodan viimeinen kenttätaistelu käytiin Napuella. Kenraali Armfeltin johtamat Ruotsi-Suomen karoliinijoukot taistelivat kaksi kertaa vahvempaa ruhtinas Galitzinin venäläisarmeijaa vastaan. Taistelussa kaatui n. 1500 venäläistä ja

''''''''''''''

n. 3000 suomalaista, niiden mukana n. 1000 lähiseudulta nostettua

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

kotiseutunsa puolustajaa.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Ruotsi-Suomen armeijan voittojen sarja Suuressa Pohjan sodassa alkoi marraskuussa 1700 Narvassa. Sodan käännekohdaksi muodostui Pultavan musertava tappio 1709. Isossakyrössä helmikuun 19. päivänä 1714 käytyä Napuen taistelua voidaan pitää Ruotsi-Suomen mahtavuuden ajan päätepisteenä. Kun kenraalimajuri, kreivi Carl Gustaf Armfelt otti Hämeenlinnassa 6.8.1713 vastaan Suomen armeijan ylipäällikkyyden, oli miltei koko eteläinen Suomi venäläisten hallussa. Armeija oli puutteellisesti varustettu ja hajoamassa. Nälkä oli uhkaamassa eikä Ruotsista ollut tulossa minkäänlaista apua pyynnöistä huolimatta.

Venäläisten tilanne oli toisin. Ylipäällikkö, kenraali-luutnantti, ruhtinas Mihail Mihailovitsh Galitzinin komennossa oli hyvin koulutettu ja varustettu tsaarin armeijan valiojoukko.

Kostianvirran taistelun 6.10.1713 jälkeen Armfelt vetäytyi joukkoineen Pohjanmaalle.

Saatuaan tiedon venäläisten lähestymisestä hän kokosi kiireesti joukkonsa, joista osa oli majoitettuna Lapualle ja osa Isoonkyröön.

Lähipitäjien kaikki taistelukykyiset miehet kutsuttiin myös aseisiin.

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Kaikkiaan Armfeltilla oli käytettävissään noin 5500 miestä, näistä vakinaista jalkaväkeä oli 3000 miestä ja 1000 ratsumiestä.

Ruhtinas Galitzinin komennossa arvioitiin olevan lähes 16 000 miestä (todellisuudessa heitä oli n. 11 000 , joista 6000 jalkamiestä ja 5000 ratsuväkeä).

Napuen taistelun jälkeen alkoi Isonvihan aikakausi.

Napuelle on pystytetty vuonna 1920 arkkitehti Matti Björklund-Visannin suunnittelema vaikuttava monumentti.



on kertonut näistä sotiin pakotetuista nuorista miehistä, jotka tapettiin.

Napue .... tänään ... se tuli mieleeni tästä Hesarin uutisesta:

http://www.hs.fi/ruoka/a1437444358242?jako=775372a4dbbc49c569f889eaf39ba6dd&ref=tw-share

Pohjalainen gini palkittiin maailman parhaana

RUOKA 23.7.2015 6:00 Päivitetty: 23.7.2015 7:19

Eeva-Liisa Pere

HELSINGIN SANOMAT

Pohjalainen gini palkittiin maailman parhaana

Täydellinen gin tonic syntyy suomalaisesta Napue-ginistä, päätti maailman arvostetuimman kilpailun tuomaristo.

Maailman paras gin tonic tehdään suomalaisesta Napue-ginistä. Näin päätti International Wine and Spirit Competitionin tuomaristo, joka julkisti palkintonsa tänään torstaina. IWC:n vuotuisessa kilpailussa 250 asiantuntijaa ympäri maailman arvioi sokkona viinejä ja väkeviä juomia.

Kilpailussa menestymistä pidetään ammattipiireissä suurena kunniana. Vuonna 1969 perustettu IWC on vanhin ja yksi arvostetuimpia juoma-alan kilpailuja. Siihen osallistuu vuosittain viinitiloja ja tislaamoja 90 maasta. Ginipalkinnosta kilpaili 150 tislaamoa.

Gin&tonic -sarja järjestettiin nyt ensimmäisen kerran. Voittoisaa Napue-giniä kiitettiin muun muassa sen hienostuneesta ja pehmeästä mausta.

Kyrö Distillery Companyn tiimi on ällikällä lyöty gininsä nopeasti tulleesta menestyksestä.

Vielä pari vuotta sitten kukaan viidestä Isostakyröstä kotoisin olevasta kaveruksesta ei olisi osannut kuvitella päätyvänsä pokkaamaan ginipalkintoa. Idea tislaamon perustamisesta syntyi ystävysten maistellessa ruisviskiä saunaillan päätteeksi.

"Ihmettelimme, miksei ruisviskiä valmisteta Suomessa. Päätimme saman tien panna itse toimeksi", kertoo Kyrö Distilleryn markkinointipäällikkö Mikko Koskinen.

Sopivat tilat löytyivät tyhjilleen jääneestä juustomeijeristä, ja viskin tuotanto alkoi keväällä 2014.

HS