En jaksa enää

Oikein hyvä päätös, noin heikkoluontoista miestä ei salilla kaivata. 20 vuodessa hyvä jos oppii jotenkuten treenaamaan. Itse vajaa 40 vuotta treenannut, mutta tiesin jo liki 40 vuotta sitten, että tämän lajin parissa tulen pysymään niin kauan kuin ukko salille pääsee omin avuin.

Naturaalina olen mennyt, kymmeniä roinamiehiä taakse jäänyt, kelkasta tippuneita, kuolleita jne. Ei ole tullut vielä minun aikani alkaa roinaamaan, omat testot tuntuu vielä toimivan, mutta en sitä sano, ettäkö hautaan asti natuna menen. 60-kympin tuolla puolen voi olla, että pitää käydä korvaushoitoa pyytämässä. Liian aikaisin en siihen kelkaan lähde, koska paluuta ei luultavasti ole ja haluan seisottaa aisaani omalla testollani niin pitkään kuin mahdollista.

Hyviä kaljotteluhetkiä, tämä laji on koville miehille.

Ja minä en kyllä lähde tohon kelkkaan vaan päinvastoin. Olen päättänyt antaan sydämeni jeesukselle ja kehoni steroideille ja haluan piikittää itseni sisäelinosastolle.

Vielä yhdet Tango-Istolle.

Tää on muuten tosi mahtavaa tää juopottelu,ei paina huolet eikä murheet kun on koko ajan pikku känässä.
Eikä menny ku tää pari päivää niin toi saamarin nalkuttava akkakin tajus kerätä kamansa ja painua hevon helvettiin.
Ei kaduta päätös lopettaa reenit.
Nyt elän unelmaani vapaasta elämästä ja poikamieskin olen nyt, ei tarvi kysellä ja kertoa menemisiäni ja menemättä jättämisiäni keneltäkään, olen VAPAA!!
Mutta palataan asiaan ,nyt kilautan arskalle tulisiko hän käymään päiväkaljalla.
Moi.

Olen treenannut myös enemmän tai vähemmän noin 20 vuotta, näkisin että suurin ongelma treenaamisessa on se että se menee "yli". Missään muussa lajissa ei näe sellaisia treenimetodeja joissa keho ei koskaan pääse palautumaan kunnolla, kehonrakennuksessa tämä on yleisin metodi. Suuri osa saliharrastajista kehittyisi eniten seuraavan kuukauden aikana kun ei treenaisi lainkaan. On kuunneltava vain oman kehon viestejä ja olla välittämättä siitä mitä muut sanoo. Itselle sopii hyvin se että treenaa joka kolmannen tai jopa joka toisen treenin pumppaamalla, vain kevyeen pumppiin, ei kovaan. Ainakin itsellä paremmin kasvavat lihassolut säilyy näin ja ovat sitten valmiit kovaan treeniin ja asiassa on monta muutakin puolta miksi se hyvin kevyt treeni on tärkeää. Se miten nykyään treenataan olisi ollut ennenvanhaan täyttä hulluutta, mikään fysiologia ei tue jatkuvan överitreenin tarvetta. Vaikka kuinka pyristelisi niin hulluillekin SE tulee jonain päivänä vastaan, se ei ole todellista itsekuria että tekee vaan että pystyy olemaan tekemättä.

Tuo kuulostaa kyllä ruikuttamiselta. Ota mies itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain hyödyllistä. Kaljoittelu on typerysten puuhaa.

Uskomaton vapauden tunne,parin kolmen päivän pohjat,tyyni järven selkä ,saari kaukaisuudessa,taidan lähteä uimaan tolle saarelle,pakkaan keppanat reppuun ja heitän selkään ja eiku vesille mars,palataan huomenna asiaan

Itse kukin tekee omat valintansa. Itse olen lopettanut useamman kerran. Aina syynä on ollut joku ulkoinen tekijä.
Ensimmäinen stoppi johtui siitä kun vallesmanni takavarikoi autoni 1967 joulukuussa.
Heräsin uudelleen 2004.
Seuraava stoppi johtui olkapääleikkauksesta 63v mutta jatkoin aerobisia jumputuksia.
Treenin alkuun meni 6kk.
Kolmas stoppi 67v.Syynä peräsuolen syöpäleikkaus. 3kk myöhemmin toinen. Kokonaistauko 9kk.
Neljäs seisokki 70v. Syynä kolmas mahan repiminen syövän jälkimainingeissa. 2kk.
Viides häiriö 2015 helmikuussa. Nilkan murtuma. Kävin kipsi koivessa lutkuttelemassa jotain mutta vasta viime viikolla uskalsin hieman kokeilla mavea ja thack:a tangolla. Rinnallevedot ja tempaukset ovat vielä mahdottomia.
Nikka on levinnyt ja vaatii tanakan teippauksen sekä maveen ja hackiin ideaalisiteen ekstraa. Kipeytyy sittenkin.

Rajusti kohonneen syöpäineksin CEA ( 1,7 -> 226,9 ) vuoksi ovat tutkimukset menossa. Eivät haittaa treenejä muuten kuin tutkimuspäivinä.
14.09. pitäisi lähteä kuukaudeksi Espanjaan rentoutumaan ja lokakuun lopulla viikon risteilylle Välimerelle. Saa nähdä kuin käy.
Mutta salilla käyn jos kykenen. Se pitää vanhan ukon vireessä.

Eksyin tänne, kun mietin mitä tehdä kun treenimotivaatio kaikkeen on kadoksissa.
Lopputulos tästä keskustelusta on, että pitää valita joko sali tai kalja :D

Luuleeko ihmiset, että ne saa vietyä ne lihakset mukanaan hautaan:P Juoskaa vaan oravanpyörässä ja stressatkaa lihaksista...sitten kun kuolinvuode kutsuu niin voitte miettiä miten järkevää oli kuluttaa elämänsä harrastuksen parissa :P Toinen vaihtoehto lipittää illat pitkät hiipivää hölmöyttä on myös yhtä tyhjän kanssa. Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.