http://www.vantaa.fi/fi/kulttuuri/museot/kaupunginmuseo/nayttelyt/verkkonayttely_sateenkaari-suomi/sota
Sotakokemuksia rintamalta
"Me oltiin välirauhan vielä kestäessä parakkimajoituksessa, kun yhtenä yönä yks kaveri yöllä kosketti mua. Mä säikähdin ensin. Se teki sen homman, niin, itse asiassa me molemmat tehtiin. Komea kaveri! Se jatkui sitten niin pitkään kun me oltiin samassa majoituspaikassa. Meille tuli suhde! Kun minusta tehtiin taistelulähetti, mun majoitukseni siirrettiin komentotelttaan. En voinu jatkaa suhdetta enää enkä nähny sitä kaveria sen jälkeen. Sotimisen alettua noita suhteita oli enemmänkin. Ne oli sellaisia kertaheittoja.
Syvärillä ollessa, sodan aikana tuli joukkojen täydennykset, niin mähän olin siellä toimistossa, kun uudet pojat ilmoittautui. Mä sieltä sitte kattelin, että toi, toi, tosta vois ajatella, tota pitäs kyllä miettii ja niin pois päin. Ja sitten mä tähän Imppaan ihastuin ja ajattelin, että toi otetaan vielä jossain vaiheessa. Ja siinä sitten tarvittiin huopaa, jonka mä oli vääpeliltä ottanu. Tää oli Syvärillä, jossa mä sain melko vapaasti liikkua, vääpeli oli vaan ilonen, ku mä olin pois tieltä. Menin sitte niitten joukko-osastoon, niitten korsuihin, siellä Kuuttilahessa. Mä kysyin, ett voinks mä jäädä yöks tänne. Ja kysyin, ett kenen viereen mä saan tulla. Ja siellä moni huusi, että "tänne, tänne, tänne". Sitte tää Imppa avas suunsa kanssa, että "tuu tänne". Minä sanoin, että tottakai mä tulen. Sitähän mä oli odottanutki. Ja mä menin huopineni päivineni, ja heti ku mä tulin sinne ylös, se oli yö jo silloin, se alko pitämään hyvänä mua. Se sanoi myöhemmin, että kyllä hänellä oli samat ajatukset ollu.
Kaikki siinä korsussa ties Impan ja mun suhteen. Meille tuli monta kertaa tappelu sen Impan kans illalla. Ja sitähän ne pojat oikeestaan odotti, että koska mä tulistun, kun Imppa ärsytti mua. Ja sitten ruvettiin käsikähmään. Kerranki mä revin sen paidan rikki ja purin sitä ja syljin sitä ja kaikkee muuta. Ja toinen koko ajan ärsyttää siinä sitte, ja mä huudan että "mä vihaan sua!". Se sano, että "ethän sinä mua vihaa, sähän rakastat mua. Ootas, kun tulee pimeä ja yö, niin sitten nähdään, mitä sää teet." Ja pojat oli kaikki siinä ympärillä, mut ne ei kukaan tehny rumia homoille, ei kukaan tehny. Ja senhän mää tiiän, että kun korsuun tuli pimeetä, niin kaikki oli korvat höröllään. Mutta mehän oltiin varovaisesti ja hiljaksiin.
Kyllä niitä oli siellä monia muitaki pareja kun me. Kun oltiin Syvärillä, me asuttiin korsuissa. Niitä lämmitettiin kaminalla ja oli laitettu puuliiterit ja kaikki, koska oltiin asemissa pitemmän aikaa. Ja yksi talvi hain puita sieltä puuliiteristä, niin siinä kaks poikaa - tulin niin hiljaa ilmeisesti, että ne ei kuullu - toinen oli polvillaan sen toisen vehkeen kanssa, vetäs kuule siinä. Ja minä vaan näytin kädellä, että olkaa kaikessa rauhassa. Sen jälkeen kun me nähtiin toisiamme, niin nyökättiin. Ei me tunnettu toisiamme, me oltiin samasta komppaniasta mutta eri joukkueesta. Kyllähän siellä niitä oli."
Sotakokemuksia rintamalta
"Me oltiin välirauhan vielä kestäessä parakkimajoituksessa, kun yhtenä yönä yks kaveri yöllä kosketti mua. Mä säikähdin ensin. Se teki sen homman, niin, itse asiassa me molemmat tehtiin. Komea kaveri! Se jatkui sitten niin pitkään kun me oltiin samassa majoituspaikassa. Meille tuli suhde! Kun minusta tehtiin taistelulähetti, mun majoitukseni siirrettiin komentotelttaan. En voinu jatkaa suhdetta enää enkä nähny sitä kaveria sen jälkeen. Sotimisen alettua noita suhteita oli enemmänkin. Ne oli sellaisia kertaheittoja.
Syvärillä ollessa, sodan aikana tuli joukkojen täydennykset, niin mähän olin siellä toimistossa, kun uudet pojat ilmoittautui. Mä sieltä sitte kattelin, että toi, toi, tosta vois ajatella, tota pitäs kyllä miettii ja niin pois päin. Ja sitten mä tähän Imppaan ihastuin ja ajattelin, että toi otetaan vielä jossain vaiheessa. Ja siinä sitten tarvittiin huopaa, jonka mä oli vääpeliltä ottanu. Tää oli Syvärillä, jossa mä sain melko vapaasti liikkua, vääpeli oli vaan ilonen, ku mä olin pois tieltä. Menin sitte niitten joukko-osastoon, niitten korsuihin, siellä Kuuttilahessa. Mä kysyin, ett voinks mä jäädä yöks tänne. Ja kysyin, ett kenen viereen mä saan tulla. Ja siellä moni huusi, että "tänne, tänne, tänne". Sitte tää Imppa avas suunsa kanssa, että "tuu tänne". Minä sanoin, että tottakai mä tulen. Sitähän mä oli odottanutki. Ja mä menin huopineni päivineni, ja heti ku mä tulin sinne ylös, se oli yö jo silloin, se alko pitämään hyvänä mua. Se sanoi myöhemmin, että kyllä hänellä oli samat ajatukset ollu.
Kaikki siinä korsussa ties Impan ja mun suhteen. Meille tuli monta kertaa tappelu sen Impan kans illalla. Ja sitähän ne pojat oikeestaan odotti, että koska mä tulistun, kun Imppa ärsytti mua. Ja sitten ruvettiin käsikähmään. Kerranki mä revin sen paidan rikki ja purin sitä ja syljin sitä ja kaikkee muuta. Ja toinen koko ajan ärsyttää siinä sitte, ja mä huudan että "mä vihaan sua!". Se sano, että "ethän sinä mua vihaa, sähän rakastat mua. Ootas, kun tulee pimeä ja yö, niin sitten nähdään, mitä sää teet." Ja pojat oli kaikki siinä ympärillä, mut ne ei kukaan tehny rumia homoille, ei kukaan tehny. Ja senhän mää tiiän, että kun korsuun tuli pimeetä, niin kaikki oli korvat höröllään. Mutta mehän oltiin varovaisesti ja hiljaksiin.
Kyllä niitä oli siellä monia muitaki pareja kun me. Kun oltiin Syvärillä, me asuttiin korsuissa. Niitä lämmitettiin kaminalla ja oli laitettu puuliiterit ja kaikki, koska oltiin asemissa pitemmän aikaa. Ja yksi talvi hain puita sieltä puuliiteristä, niin siinä kaks poikaa - tulin niin hiljaa ilmeisesti, että ne ei kuullu - toinen oli polvillaan sen toisen vehkeen kanssa, vetäs kuule siinä. Ja minä vaan näytin kädellä, että olkaa kaikessa rauhassa. Sen jälkeen kun me nähtiin toisiamme, niin nyökättiin. Ei me tunnettu toisiamme, me oltiin samasta komppaniasta mutta eri joukkueesta. Kyllähän siellä niitä oli."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lukivatko kaikki jo?
Nyt ymmärrän miksi Suomen naiset eivät halua Suomea NATOon.
Hehe.
En vielä lukenut !