jos näkee mun tarinan, ainaki inhimillisessä mielessä voi ajatella et se oli aika inhimillistä, joski aika lapsellista mitä se teki mikä ajo sen ihmise mitä se tänään on...mukaa lukie sen hengessä olevat suuret viisaudet mitä se ties...ehkä sana kääntämine jumalalle selän tai maailmaan lankeamine kuitenki on liian suuria sanoja tilanteeseen...mutta jotaki kriittistä tapahtu
mä en ikinä pystys elämään ilma jumalaa,en ilma sitä yhteyttä..jos yhteys katkeaa ni jään automaattisesti odottaa sitä yhteyttä takasi tai kuolen odottaessa
mä en ikinä pystys elämään ilma jumalaa,en ilma sitä yhteyttä..jos yhteys katkeaa ni jään automaattisesti odottaa sitä yhteyttä takasi tai kuolen odottaessa
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä taitaa juurikin olla nyt se tilanne, kun se hurmos sitten lopulta loppuu ja petää. Sitten ollaan ihmeissään, että missä se henki on?
Tämä on juuri sitä vastuutonta hurmahenkisten lahkojen työtä, johon sinäkin olet sortunut.
Siellä opetetaan, että henki on jokin huuman tila, ja mitä sitten, kun se huuma loppuu?
Hengessä eläminen on hyvää ja pyhää elämää, eikä juovuttavaa huumaa.
Älä odottele enää mitään hurmaavia olotiloja, vaan taivuta itseäsi pois lihan töistä, jotta lihan työt korvaantuisivat Hengen töillä, ja lihallinen ihminen kuolettuisi pois, eikä himosi enää saisi vedettyä sinua synnintekoon.
Minulle Hengessä oleminen on usein vain luottamusta siihen, että olen oikealla tiellä, ilman mitään se suurempia tunnekohuja.
Olen ollut pitkään uskossa ja tiedän, että koettelemukset kuuluvat kristityn elämään. Jumala on rakastava Isä ja kyllä hän antaa lapsilleen, myös ilon ja onnellisuuden aikoja. Myös hetkiä ja aikoja, että tunnemaailmoissakin saa kokea sitä lepoa ja rauhaa ja on hyvä olla. Ei ole tervettä että kristityn kilvoittelu kuvataan vain tuskaiseksi kivireen vetämiseksi. Mielenterveyskin kärsii, tuollaisesta uskon kilvoituksesta.
Jumala ei koskaan painosta.
Enhän minä mielenrauhaa vastaan ole kirjoittanut, vaan hurmahenkisyyttä ja mieltöntä, epäpyhää huumaa vastaan, joka tuntuu olevan joidenki seurakuntien suosiossa.
Eräs sellaisesesta pois pyrkivä, kuva sitä hyvin sanoen, että Sunnuntait ollaan hurmoksessa, ja loppu viikolla ihmetellään, että missä se Henki on, kun hurmus sitten laskee, kuten se aina tekee.
Pyhyys ja pidättäytyminen täytyy olla Jumalan pyhillä, sellaiseen häpeälliseen palvelukseen, jota pakanatkin pilkkaavat.
Ei ole hyväksi, että Herran nimi tulee pilkatuksi uskovien hillittömyyden tähden.
Ja Jumalako ei panosta ihmistä synneistä pois?
Kyllä minä uskon, ja Raamattukin kertoo, että painostaa kyllä, mutta ihminen paaduttaa itsensä usein kuulemasta häntä.
Onhan se ihmisellekin parempi, että hän vaikka sitten painoistuksen kautta kääntyy, vähän kärsien ensin, kuin että ilman panostusta, tekee mitä tahtoo ja saa ikuisen vamman sielulleen, ja kärsii iäti.
Miten vaikkapa Joonan tarina? tai omani, sillä olinhan minäkin lihallinen, ja olisin riippunut pahoissa teissäni kiinni, ellen olisi kokenut panostavaa tarvetta muutokselle, ja nyt kun muutos on tapahtunut, niin olen siitä kiitollinen, että en saanut rauhassa jatkaa turmeluksen tietäni loppuun asti, vaan että se kävi minulle ylen raskaaksi.
Kadotuksen ja iankaikkisen rangaistuksen tietä minä kuljin.
Et ole tainnut lukea Raamattua. Jopa Pietari meni hurmokseen nähdessään taivaallisen näyn. Tätä löytyy jopa Vanhasta Testamentista. Jumala on luonut meille tunteet, eikä niitä tarvitse kieltää väärän pelosta.
Sana hurmos on harhaan johtava sana, sillä sanan alkuperäinen nimi on paremminkin transsi, eli horrosta vastaava tila, jossa ympäröivä maailma jää pois näyn ajaksi.
Uskokaa minua, että sellainen huuman perässä kulkeminen ei ole Jumalan pyhille, sillä pakanatki sille nauravat.
Se on häpeällistä toimntaa, ja jättää ihmise hämillee, kun sitä huumaa ei sitten enää olekkaan yhtäkkiä.
Ihminen luulee menettänensä Hengen yhteyden, mutta minulle sellainen ei ole ikinä tarkoittanut Hengen yhteyttä, vaan hillittömyyttä, jota tulee vastustaa.
Älkää olko sellaisten perään, vaan harjoittakaa hillintää ennemmin, jotta hallitsette itseänne, ettekä olisi kaikkinaisten villitysten vietävissä, ja viettelyste vieteltävissä.
se johtuu mikko sun kokemattomuudestas, sä ajattelet ja elät niillä säännöillä ja kokemuksilla mitä sulla on, sä et voi nähdä et joku on tehny jotai mistä tulee yleensä kuolema tuomio ja helvetti uudesti syntyneelle uskovalle...astia minkä jumala on hyljännyt koska astia hylkäsi jumalan.. ja koska se oireilee nii pahasti sun lakihenkistä uskoa vastaan et joku on toivommassa tilassa, kute hukkuva lapsi vedessä...se saa sut oikee karvat pintaa...huudat vaa sun pitää itse pystyä uimaan sieltä pois...ilma et teet sitä ainoata asiaa mitä uskova voi todella tehdä, rukoilla...eli käytännössä teet sitä mistä jeesus sano, joka ei minun kanssa yhdessä kokoa, se hajottaa...
Yskikään sasansi ei osu minuun.
Ja minäkö en rukoile?
Kuka niin sanoo?
Hyvää teen ja rukoile, ja myös sinua kehotan siihen.
et tee..et hyvää..jotain teet...mutta vaan pönkittääksesi omaa epävarmaa olotilaas...jonka kaikki täällä näkee ku änkytät kokoaja melkee otsa hiessä, ku orja..
et tee sen takia "hyvää" koska sua kiinnostaa muut ihmiset vaan sen takia et ajat jotai omaa ongelmaa,oireilevasti, vähä ku yrittäs enemmänki vakuuttaa itteäs ku muita.
Tuo on pelkkää herjaa sinulta, eikä perustu mihinkään tietoon, vaan pelkkän lihalliseen pahansuopuuteesi, jota olen jo tosin totunut kuulemaan sinulta, ja toivon pääsisit siitä eroon, sillä usko tämä, että itsellesi sinä teet pahaa, kun annat jäsensi pahan käyttöön.
Jos et taivuta itseäsi pois pahan vallasta, niin sinne sinä jäät.
Ei minukaan kukaan tullut aikoinani noutamaan pois pahoilta teiltä, vaan kun olo oli ollut liian kauan hunona, niin aloin taivuttamaan itseäni lihallisen luonteeni vastaisiin tekohin, ja heti huomasi että jotakin alkoi tapahtua.
Ennen hyviä tekoja, olin pelkkää tyhjää suun puhetta, vaikka tosin silloinkin oasin oikeuttaa sen hedelmättömän tilani, kun selitteli itselleni vain valheita. Mutta sokeuta se oli, ilman oikeaa ymmärrystä.
Kenenkään ei pidä jäädä sellaiseen.
kukaa sanoo että olet lähteny pahoilta teiltäsi...? etkä sinä ikinä tuu lähtee...et ku noin tiukasti ja loppuun asti roikut tielläs kiinni...saat kerra kuulla ne sanat, minä en koskaa tuntenut teitä, häipykää minun luotani te vääryyden tekijät