Tapahtui eräässä paikallisjunassa. Samassa vaunuosastossa istui äitinsä kanssa poika, jolle oli puettu päälle trendikkään retrovärinen kukkamekko. Mitään ihmeellistä tässä ei ole, sillä olemmehan Ruotsissa.
Nykyään poikia näkee toisinaan somiin mekkoihin pukeutuneina. Tässä tapauksessa huomio kiinnittyi kuitenkin siihen, että poika ei ilmeisestikään tuntenut oloaan mukavaksi hameessa ja teki tämän selväksi äidilleen moneen kertaan. Äiti yritti parhaansa mukaan olla välittämättä poikansa protestoinnista, mutta itsepintainen kiukuttelu johti siihen, että äiti lupasi pojalle, että hän saa vaihtaa päälleen farkut ja paidan, jahka kotiin ehditään.
Tämä sai minut ajattelemaan vanhempia, joihin olen törmännyt eri tilanteissa, jotka tasa-arvon nimissä tuhlaavat suuren osan elämästään lastensa sukupuoleen liittyviin kokeiluihin. Facebookissa käydään tulisia keskusteluja siitä, koska lastenkirjojen yksikön kolmas persoona on vaihdettava sukupuolineutraaliin muotoon, kuinka tytöt saadaan heittämään nuket nurkkaan ja leikkimään autoilla, ja mikä on kätevin tapa kertoa tyttärelle, että he eivät saa toivoa prinsessaleluja syntymäpäivälahjaksi, koska tietyissä piireissä niiden ja kaiken pinkin värisen katsotaan olevan suoraan paholaisesta.
Koska itselläni on kaksi tytärtä, jotka rakastavat nukkeja ja pinkkiä väriä, ja joiden mielestä on mukavaa pukeutua prinsessoiksi, minun on vaikea olla puuttumatta joidenkin innokkaaseen vouhotukseen, mitä silloin tällöin näkee. Minäkin olen sukupuolisensitiivisyyden puuskassa tehnyt sen virheen, että olen yrittänyt antaa tyttärilleni leikkikaluja, joista he eivät ole lainkaan kiinnostuneita. Toisinaan minusta tuntuu, että nämä vanhempien kokeilut paremminkin estävät kuin edistävät lasten kehitystä.
Minä lasken itseni feministiksi, mutta minulla ei ole intoa tuhota kaikkea ja alkaa muuttaa sukupuolineturaaleiksi kaikkea, mihin tytöt ja pojat identifioituvat. Se olisi fanatismia, eikä hyödytä lasten identiteetin luomisessa. Antakaa heidän tutkia omaa identiteettiään, antakaa heille vaihtoehtoja, mutta älkää herran nimessä pakottako poikia pukeutumaan hameeseen tai tyttöjä leikkimään autoilla. Älkää käyttäkö sukupuolineutraalia hen-sanaa tyttöjen ja poikien kohdalla, vaan vasta silloin, kun ette tiedä jonkun sukupuolta. Tehkää kokeiluja itsellänne, mutta jättäkää pienet, jotka eivät voi itse päättää, rauhaan.
Nykyään poikia näkee toisinaan somiin mekkoihin pukeutuneina. Tässä tapauksessa huomio kiinnittyi kuitenkin siihen, että poika ei ilmeisestikään tuntenut oloaan mukavaksi hameessa ja teki tämän selväksi äidilleen moneen kertaan. Äiti yritti parhaansa mukaan olla välittämättä poikansa protestoinnista, mutta itsepintainen kiukuttelu johti siihen, että äiti lupasi pojalle, että hän saa vaihtaa päälleen farkut ja paidan, jahka kotiin ehditään.
Tämä sai minut ajattelemaan vanhempia, joihin olen törmännyt eri tilanteissa, jotka tasa-arvon nimissä tuhlaavat suuren osan elämästään lastensa sukupuoleen liittyviin kokeiluihin. Facebookissa käydään tulisia keskusteluja siitä, koska lastenkirjojen yksikön kolmas persoona on vaihdettava sukupuolineutraaliin muotoon, kuinka tytöt saadaan heittämään nuket nurkkaan ja leikkimään autoilla, ja mikä on kätevin tapa kertoa tyttärelle, että he eivät saa toivoa prinsessaleluja syntymäpäivälahjaksi, koska tietyissä piireissä niiden ja kaiken pinkin värisen katsotaan olevan suoraan paholaisesta.
Koska itselläni on kaksi tytärtä, jotka rakastavat nukkeja ja pinkkiä väriä, ja joiden mielestä on mukavaa pukeutua prinsessoiksi, minun on vaikea olla puuttumatta joidenkin innokkaaseen vouhotukseen, mitä silloin tällöin näkee. Minäkin olen sukupuolisensitiivisyyden puuskassa tehnyt sen virheen, että olen yrittänyt antaa tyttärilleni leikkikaluja, joista he eivät ole lainkaan kiinnostuneita. Toisinaan minusta tuntuu, että nämä vanhempien kokeilut paremminkin estävät kuin edistävät lasten kehitystä.
Minä lasken itseni feministiksi, mutta minulla ei ole intoa tuhota kaikkea ja alkaa muuttaa sukupuolineturaaleiksi kaikkea, mihin tytöt ja pojat identifioituvat. Se olisi fanatismia, eikä hyödytä lasten identiteetin luomisessa. Antakaa heidän tutkia omaa identiteettiään, antakaa heille vaihtoehtoja, mutta älkää herran nimessä pakottako poikia pukeutumaan hameeseen tai tyttöjä leikkimään autoilla. Älkää käyttäkö sukupuolineutraalia hen-sanaa tyttöjen ja poikien kohdalla, vaan vasta silloin, kun ette tiedä jonkun sukupuolta. Tehkää kokeiluja itsellänne, mutta jättäkää pienet, jotka eivät voi itse päättää, rauhaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.