Mietin tässä miten va-liitto eroaa muista yhdistyksistä. Paljon on Suomessa isompia ja paljon on pienempiä järjestöjä. Liitto julkaisee lehteä ihan kuten moni muu järjestö. Eikä valtiontukikaan sitä juuri erota monesta muusta liitosta. Sisäistä kinaakin on nähty, eikä ole erityistä sekään yhdistyksissä.
Julkisuus olisi jo aika hyvä erottaja. Harvempi järjestö on saanut kannanottojaan julkisuuteen yhtä paljon. Vaan emme kai me siinäkään ihan ainoita ole?
Vastaus on lopulta aika tylsä: ikä. Erityisin va-liiton piirre on se, että 1930-luvulta peräisin olevia tai vanhempia järjestöjä on varsin vähän.
Julkisuus olisi jo aika hyvä erottaja. Harvempi järjestö on saanut kannanottojaan julkisuuteen yhtä paljon. Vaan emme kai me siinäkään ihan ainoita ole?
Vastaus on lopulta aika tylsä: ikä. Erityisin va-liiton piirre on se, että 1930-luvulta peräisin olevia tai vanhempia järjestöjä on varsin vähän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomessa on kuitenkin merkittävä määrä valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä, jotka on perustettu jo 1800-luvulla tai ennen 1930-lukua. Vapaapalokuntia, nuorisoseuroja, urheiluseuroja, ammattiyhdistyksiä...
Mutta toimiiko esim. Viipurin Automiehet r.y. edelleen, vaikka yhdistysrekisterissä onkin? No, on noita muitakin.
Onko sittenkin liiton suuri erikoisuus se, miten hyvin olemme saaneet kantojamme esille julkisuuteen?
Jokaisella järjestöllä on oma ratkaisunsa järjestöjen erilaisiin tehtäväalueisiin. Näitä alueita ovat ns. edunvalvonta, ns. palvelutoiminta ja ns. aattellinen toiminta.
VA-liitto toimii yhtäältä uskonottomien etu- ja oikeusturvajärjestönä, mitä voidaan luonnehtia niin, että liitto on ihmisoikeusjärjestö (joka rinnastuu esim. Seta ry:een). Liitto toimii toisaalta myös palvelu- ja kulttuurijärjestönä, joka edistää sekulaaria tapakulttuuria ja palvelee mm. siviilihautajaisten järjestämistä.
Aatteellisesti, siis kolmanneksi, liitto edistää tiedeperustaita maailmankuvaa, rationaalista tietokäsitystä ja humanistista etiikkaa, vapaasti muodostuvaa inhimillistä elämänkatsomusta, mikä tarkoittaa suoraan ja välillisesti myös kriittistä suhtautumista uskonnolisdogmaattisiin katsomuksiin ja niitä ylläpitäviin instutuutioihin - sekä varsinkin niille valtion taholta myönnettyihin etuoikeuksiin.
Tuo on taas suurelta osalta täyttä soopaa, erityisesti väite ihmisoikeusjärjestöstä. Vaparit ovat jyrkkäsanaisesti vastustaneet ihmisoikeuksiin kuuluvan uskonnonvapauden toteutumista esim. vankiloissa ja Puolustusvoimissa.
Tiedeperustainen maailmankuva näyttää olevan erittäin valikoiva. Tieteellinen uskonnontutkimus on esimerkiksi suljettu pois ja syrjäytetty vaparien ns. "tieteessä".
Tästä hyvä kirjoitus, jossa vaparien uskonnonvapausvastaisuuskin tulee esiin: http://suomenkuvalehti.fi/rajalla/2015/05/26/vapaa-ajattelijat-uskontotieteen-peruskurssille/
Uskonnonvapaus armeijassa ja vankiloissa voidaan hyvin toteuttaa ilman, että valtiovalta palkkaa ev.lut. pappeja palkkalistoilleen. Valtion omat rahat pitää mieluummin käyttää psykologisen ja lääketieteellisen tuen asiantuntijoiden palkkaamiseen.
Samoin kuin sairaalapappien palkat maksavat seurakunnat itse, voivat seurakuntayhtymät tai Kirkkohallitus palkata vankilapappien ja sotilaspappien palkat.
Piispainkokouksen pääsihteerin röyhkeää omahyväistä julistusta uskonnollisen kokemuksen paremmuudesta ei-uskonnollisen, sekulaarin ihmisen tunne-elämään on ruodittu jo aikasemmissa ketjuissa.
Inhimillisen elämänkatsomuksen omaavilla ei ole mitään vajetta tunne-elämässään, pikemminkin heiltä puuttuu pieni omnipotenttinen reliikki ajattelussaan.
Minua ei jotenkin yllätä, että sinulla on aikaa trollailla kaikkialla muualla, muttet uskalla ottaa kantaa tähän: http://keskustelu.suomi24.fi/t/13716876#comment-80090418
"Herra antaa ja herra ottaa. Tutkimattomia ovat Herran tiet." Rahahanat.kiinni -nimimerkin tie on kuitenkin jo tullut selväksi. Siinä on vihje jo nimessä (niin kuin maapallo vihjaa maan pyöreyteen).
Mikä "omnipotenttinen reliikki ajattelussaan"?
Pikkulapsen omnipotenssiin kuuluu ajatus, että äiti ja isä ovat ainoastaan häntä varten. Siitä voi jatkoksi kehkeytyä itsekeskeinen ajatus, että olisi joku "taivaan isä", joka viitsisi herkeämättä seurata hänen jokaista askeltaan ja siten aina olla antamassa anteeksi kun hän älyää pyytää (rukoilla) ilman että pyytää anteeksi silti jolle tehnyt pahaa - ja loppujen lopuksi lisäksi sitten vielä palkita tai rangaista (mustavalkoisesti, T/H), vaikkakin vasta viimeisellä tuomiolla, joko yksin oikean uskon mukaan (Lutheruksen mukaan) tai tekojen mukaan (riippuen lahkosta), vai olisiko joku niiden yhdistelmäkin (jonkun lakon mukaan)...
Kaiken pahanteon saa anteeksi rukoilemalla, ja oikein uskomisesta palkintona on ei enempää ja vähempää kuin "iankaikkinen" elämä.
Voiko suurempaa omahyväisyyttä olla? Voiko suurempaa valhetta ja itsepetosta olla?