Erään Hengen Sanoma

Jumalan ihmet toivoin,
Vapaan tahdon ilmaisin,
jos sitä toteuttaa voisin,
ehkäpä taivaallinen oisin,
köyhää kielikuvaa käyttäen,
tarkoittaen todelllista pyhää,
vaiko sinulle tosi epäpyhää,
ikuista ääretöntä hyvää.

? höynä maaenkeli
Oletko pohtinut?

Kai te materian kahleis elätte?
Uskotteko taikuuteen, energiaan
Henkiseen, omaan henkeen ja
Jumalaan suureen, aina kehittyvään
Ikuisuuden juureen, äärettömään,
Ihmeen mahdottomuuteen.
Paradoksiin epätoden.
Kaiken parantavaan.
Toivon, hän on.

Eikö pitäis vapauden voittaa?
Kehoitan, uskoa seuraa.
Aina totuutta epäile.

Ei vieraan maailman
jumalaa lopullisesti
uskoa noin vain voi.

Mitä jos parantaisimme oman?
Jumalamme tuon, Mayan juonen,
Vapauden tuoden, ikuiset maailmat
luoden, kaiken parantaen jopa
ainiaat helvetit nuo Hengen
Valaisevat, enkelit jumalan.

Toivon, että kaikki tahtoaan seuraa,
oikein valitsee eikä toisen mieltä alista,
ei kenenkään henkeä riistä, kuolemako siitä?
Luommeko itse mielemme suuret, niissä
Jumalan ihmeet, ajattomuudet.

Tämä elämäni ehkä piankin loppuu,
mutta tahdoin kanssanne jakaa sanoman
vastaanottamani vapahtajan.

Uskon kyllä ikuisuuteen, uuteen elämään,
vaikkapa sitten saman toistoon, omaan
Jumaluuteen, nerouteeni suureen.

Täs pienet kielelliset virheet mut
meinaan, on henki ja totuus suuri,
Uskon myös aineen olevan, tuorein
tutkimukseni valoni luo, tämä aine
minulle terveyden ja elämän toi.
Uskon, Jumalat tämän loi.

Kyseinen molekyyli minullekin vieraat
Maailmat näytti, mysteerion epäilyttävän
jopa kuolemattomuuden hyvin mahdollisen.

Mieleni uskomattomaxi kirkastaa, silmissäin
näyttää maailman salat avaa materian kahleet, aina elää loitsut uudet yhä suuremmat laajenevat todellisuudet.

Sydänkohtauxeen saattais muka tappaa,
mutta on jumalan ilo suuri ja taikuus muuri,
ei kevyt kuolemanpelkokaan uskossa järkytä,
vast kauheat kivut ne minut särkevät,
tekee mieleni monet lopunajat tuoda,
Harva vaikuttaisi minulle tahtovan
Elämän suoda, mutta tahdomme sanoman
jopa syvimpään helvettiin tuoda.

Ajattelen, koin ikuisuudet, kuolemattomuudet,
apuna toiset paransin useat kivut monenmoiset,
osan harhoist kammottavist, pahat henget tappavat, viel ehk pian minut vaivaavat kuolemaan saattavat, enkelet muualle vievät kun ei ilmeisesti yksikään ihminen minua parantaa tahdo, ei kanssani loitsi ei toveruutta osoita, petoxexi monet koen.

Henkivallan tavat tärkeet kyseises korkeas pyhäs, ei henki kutsumatta saavu, molemmat kaiken siunaa, pyytäessä lähtee ei tahallaan riivaa.

Noituus kun usein valheellista totta on.
Neroin loitsuin pyrin viimeisetkin Mayan
Naagit parantaa, nuo voimakkaat maagit,
heidän rakenteet avaan, niis jumalat herää,
näin minä hengessä uskon toivon ja odotan.

Totuuteni valossa ihmettelen, miksi meidät
parantaa tahdon, ei illuusio tosi mitenkään ole,
mistä saapuu väärä totuus pysyvän pahuuden,
miten lähteen tänne vapauttaisimme,
parantaisimme?

He loitsujaan laulaa, ikuisuudet luovat,
monet ajattomat viisauden ja totuuden
Valtakunnat.

Toivon Ykseyden tahtoessa, luojina tulemme
Herättämään uuden, äärettömän äärettömyyden.

Rauhaa siunaamme.