Ajattelin kysäistä teiltä, jotka asiasta enemmän tiedätte omasta kokemuksestani.
Olen vuosien aikana lueskellut sieltä sun täältä juttuja freteistä ja minulla oli ollut lemmikkinä kissoja koiria sekä jyrsijöitä. Lemmikaupassa oli myynnissä fretin poikasia ja koska kaipasin seurallista eläintä, jonka kanssa voi leikkiä päätin ottaa sellaisen mukaan. Vilkkaudesta ja energiamäärästä olin kyllä hyvin tietoinen. Olen myös koirien hoitajana käsitellyt erittäin vaikeitakin tapauksia, joten ajattelin ettei mikään voi olla liian vaikeaa.
Eläinkaupassa hoitaja käsitteli hanskoilla poikasia (ikä 6kk) ja oli varsin varuillaan Ajattelin vain, että tyhmästi että se nyt oli vain kyseisen hoitajan oma juttu, kaupassa kun oli monta myyjää.
Vein lemmikin kotiin inoissani ja onnellisena, keksin jo nimenkin. Annoin sen rauhoittua useamman tunnin. Myöhemmin päästin sen vapaaksi ja istuin itse vain paikallani lattialla. Tulos oli aivan hirveä-> tyttöfretti hyökkäili siekailemattomasti kiinni, joten otin hanskat. Pidin kättä ihan vain paikoillani-> hyökkäys, jonka seurauksena jouduin ravistamaan eläimen irti.
Istuin pitkään paikallani ja fretti tutki uteliaana paikkoja. Nuuskimista-> täysillä kiinni varpaaseen. Toiminta oli täysin epäloogista (eleensä eläin varoittaa hyökkäisesti on peloissaan, tms.). Kuten kaikki tietävät ovat kyseiset tapaukset myös erittäin nopeita, joten käytös oli jo hieman pelottavaa. ajattelin tilanteen rauhoittuvan aamulla ja tarjosin makupalaa ynnä muuta taas itse ihan rauhallisena. Ruoka ei kiinnostanut vain paikkojen tutkiminen ja pureminen.
Säikähtäneenä soitin joihinkin eläinkauppoihin sekä kasvattajalle, jotka olivat ymmällään käytöksestä. Heidän mielestään fretti ei välttämättä koskaan täysin kesyytyisi, jos sitä ei olla eläinkaupassa käsitelty.
Olin lähinnä panikissa minulla kun ei ole tapana palauttaa eläintä. Siinä vaiheessa jos kuitenkin lemmikkiä pelkää ei yhteiselo tasan tarkkaan onnistu.
Menin eläinkauppaa soitettuani siis useille tyypille. Sain hirveät haukut, valehtelua, yms. sellaista ja lopulta myyjä suostui antamaan rahat takaisin (minulla oli mukana kaveri). Kokemus oli kohtuullisen kamala. En ole enää mikään teini, joten odotin kauppiaalta asiallisempaa käytöstä.
Toivoisimpa siis kommenttia että olisiko minun pitänyt vain yrittää kesyttää tätä tapusta, onko se normaalia vai mitä olisi pitänyt tehdä...
fretin pureminen
26
5394
Vastaukset
- öttiäinen
Minäkin ostin meidän ensimmäisen fretin eläinkaupsta ja olihan se tapaus... Myös minä säikähtäneenä pidin pari päivää hanskoja ja kenkiä jalassa, kun Leevi-raukka oli "hieman" innoissaan vapaudestaan. Verta valui sormista kun yritin välillä olla ilman hanskoja ja ihmettelin mielessäni että tällaistako se nyt sitten on koko ajan. Aika nopeasti Leevi sitten rauhoittui ja nyt (3v.) meinaa hävitä tappelut meidän nuorimmalle (½v.) kun on niin "neiti". Mutta kaitpa jokainen on yksilö eikä sitä tiedä olisiko juuri sinun frettisi rauhoittunut vai ei.
- Mää
Hei Miia. T:isoveli
- jane
meidän otus ostettiin myös eläinkaupasta, ja sitä käsiteltiin siellä hanskoin, myyjä selitti että on niin allerginen freteille ettei voi olla ihokosketuksessa laisinkaan, silloin en yhtään epäillyt asiaa.no meidän poika tarras jo koti matkalla poikaystävääni käteen kiinni kunnolla,ei päästänyt irti voimakkaamilla nippauksillakaan, mukillinen vettä(olimme juuri juottamassa otusta kun kotimatka oli niin pitkä )päähän sai otteen irtoamaan.2 viikkoa jatkui kotona jatkuvana näykkimisenä , mutta loppui kui seinään sen jälkeen...liekö saavuttanut luottamuksen?nykyään enää leikissä hellästi näykkii tai lähinnä ottaa käden, varpaat, sormet suuhun, mutta ei pure.Aluksi olin kyllä aika epätoivoinen olo että mihin sitä on tullut nokka laitettua, nyt ihanin frettipoika meillä mitä mistään löytyy:)
- miisu
Oliskohan ollut sama rannikkoseudun kaupunki, semmoinen hieman isompi kauppa. Kaupan omistja sanoi olevansa allerginen, mitä kyll hieman ihmettelin...eihän se nyt hyvänen aika voisi eläinkaupassa olla töissä. Haki nuoremman tytön käsittelemään niitä...joka selkeästi pelkäsi.
Keskustelin aika kauan vielä tarkan ohjeet lemmikistä ja vakuuttivat sataan kertaa, että nämät ovat niin lutusia, sopivat kelle vaan. Eivät pissi kuin laatikkoon ja ovat täysin lesyjä. Voi luoja mittä valehtelua. Entä jos eläimen olisi ottanut joku nuori tyttö, jolla ei olisi olut kokemusta paljonkaan eläimistä ja he eivät olisi antanut ottaa eläintä takaisin (jouduin käymään valtavan taistelun, vasta kun vetosin lakiin, myyjä vaikeasti uskoi).
Olisihan minun pitänyt jo ajat sitten oppia, että eläinkaupasta ei osteta mitään. Luottaa vain liikaa omiin kykyisinhä, kun on lääkinnyt kaiken maailman villikissoja, ym. Eikä mitään eläintä ole koskaan pelännyt - se oli lähinnä se hirvein kokemus. Onneksi pystyin pysymään rauhallisena, mutta stressasin kuitenkin kamalasti.
Sinänsä surullista että ehkä kaveri olisi pitänyt pitää ja kesyttää, mutta kesken koulukiireiden minulla ei olisi ollut aikaa pitkälliseen kouluttamiseen ja olisin halunnut pitää sitä kuitenkin koko ajan vapaana, ainakin kun itse olen kotona. - jane
miisu kirjoitti:
Oliskohan ollut sama rannikkoseudun kaupunki, semmoinen hieman isompi kauppa. Kaupan omistja sanoi olevansa allerginen, mitä kyll hieman ihmettelin...eihän se nyt hyvänen aika voisi eläinkaupassa olla töissä. Haki nuoremman tytön käsittelemään niitä...joka selkeästi pelkäsi.
Keskustelin aika kauan vielä tarkan ohjeet lemmikistä ja vakuuttivat sataan kertaa, että nämät ovat niin lutusia, sopivat kelle vaan. Eivät pissi kuin laatikkoon ja ovat täysin lesyjä. Voi luoja mittä valehtelua. Entä jos eläimen olisi ottanut joku nuori tyttö, jolla ei olisi olut kokemusta paljonkaan eläimistä ja he eivät olisi antanut ottaa eläintä takaisin (jouduin käymään valtavan taistelun, vasta kun vetosin lakiin, myyjä vaikeasti uskoi).
Olisihan minun pitänyt jo ajat sitten oppia, että eläinkaupasta ei osteta mitään. Luottaa vain liikaa omiin kykyisinhä, kun on lääkinnyt kaiken maailman villikissoja, ym. Eikä mitään eläintä ole koskaan pelännyt - se oli lähinnä se hirvein kokemus. Onneksi pystyin pysymään rauhallisena, mutta stressasin kuitenkin kamalasti.
Sinänsä surullista että ehkä kaveri olisi pitänyt pitää ja kesyttää, mutta kesken koulukiireiden minulla ei olisi ollut aikaa pitkälliseen kouluttamiseen ja olisin halunnut pitää sitä kuitenkin koko ajan vapaana, ainakin kun itse olen kotona.rannikkoseudun kaupunki, minulta myyjä kyllä huomasi kysyä että kai tiedän mitä olen hankkimassa.onhan se kyllä niinkin että jotkut ovat freteille todella allergisia eikä muille niinkään.en kuitenkaan puolustele kyseistä tapausta mitenkään!meidän poika oli 4 kuukautinen kun sen haimme, sitä tosin käsittelimme heti alusta niin paljon kuin kerittiin vaikka purra yrittikin jatkuvasti ja aika äkkiä se meihin tottui(mieheni työtön joten aikaa oli!)jos elämäntilanne olisi ollut silloin eri luultavasti otus purisi edelleen.toisaalta jos poikamme ei olisi ollut tuollainen "näykkiväinen" alussa vaan valmiiksi nössö(hih)ehkä se ei olisi yhtä suloinen nyt eikä tuntuisi niin omalta.mutta oikein teit jokatapauksessa!
- Flamedancer
Ensimmäisen fretin omistajana teit oikein. Frettiä ei kannata _koskaan_ ostaa eläinkaupasta, eikä kasvattajalta, joka käsittelee pentuja tai aikuista hanskoilla.
Meillä on ihan vastaava tapaus kotona, tosin kyseessä ei ole eläinkaupasta tullut fretti vaan 4 ensimmäistä kuukautta elämästään turkistarhalla viettänyt hilleri. Ekat tutustumiset olivat juuri kuvailemasi kaltaisia, hilleri kirjaimellisesti hyökkäsi mun ja avon kimppuun. Ja mulla sentään frettejä on ollut liki 10 vuotta. Tosin meillä tasapainottava tekijä oli kaksi frettiurosta, jotka "taltuttivat" tyttöhillerin ja opettivat sen talon tavoille. Hilleriä pystyi pian pitämään sylissä, toki hanskat käsissä, ja ihme kyllä sen kanssa pystyi leikkimäänkin.
Nyt noista kauhunhetkistä on aikaa 1,5 vuotta. Hilleri puree yhä, tosin vain villin leikin timmellyksessä, eikä silloinkaan enää lyö leukoja lukkoon. Hanskoja käytän (vaikka tiedän, että se on suurin virhe, mitä omistaja pystyy tekemään), mutta tietysti neiti on paljasta ihoa päässyt nuuskimaan, eikä ole purrut. Joskus on ollut aikoja, jollon sitä on voinut pitää paljain käsin, mutta sitten ollaan taas taannuttu. Mutta enää minä en ole neidin mielestä vihollinen vaan jotakin kaverin tapaista.
Enää en neitiä pelkää, ole pelännyt vuoteen. Toi pelkohan on se suurin kompensoija. Hillerit ja fretit ovat petoja, pelko provosoi niitä. Meillä otetaan jo karkkia paljaista sormista, sukkia ei purra (vaikka olenhan minäkin menettänyt tälle hirviölle palan varpaasta). Mutta vaivaakin on nähty. Joskus on pahimpina aikoina on tehnyt mieli pistää tyttö kantokoppaan ja kiikuttaa takaisin sinne tarhalle. Olen kuitenkin tyytyväinen, etten sitä tehnyt. Neiti on meidän perheenjäsen, joka on tullut jäädäkseen :) Vauvanaskelin edetään, ja tästä on onneksi enää lyhyt matka siihen, että voi viskasta noi hanskat jorpakkoon.
Mutta korostan tässä tapauksessa sitä, että meillä on ollut frettejä ennenkin, liki 10 vuoden kokemuksella, enkä missään tapauksessa koskaan ikinä minkäänlaisessa tilanteessa suosittele tällaisen riiviön ottamista edes kokeneille omistajille.- :) :)
Flamedancer kirjoittaa tuossa asiaa. Frettiä EI kannata ostaa eläinkaupasta. Eihän kissoja eikä koiriakaan myydä Suomessa eläinkaupoissa, ja toivoisin että samaan päädyttäisiin frettienkin osalta. Jos fretti kasvaa laatikossa ja sitä käsitellään vain hanskat kädessä, ei ihmekään että se puree. Taatusti purisi koira tai kissakin, jos samoin kohdeltaisiin koko nuoruuden ajan.
Suomessa on jo useita vastuuntuntoisia frettikasvattajia, joilta ostaessaan ainakin tietää ostavansa kotona, ihmisten parissa kasvaneen eläimen. :)
- *ooo*
Mäkin otin "kesyttämättömän" fretin, joka alussa hyökkäili ja puri valtavasti, mutta kovalla koulutuksella siitä tuli maailman ihanin pötkylä!
- mie vaan
Vai että fretti.mulla ei kyllä ole frettiä mutta
luulisin että se pitäisi kesyttää.- miisu
Mutta minulle se myytiin kaupassa lemmikkinä, ei villieläimenä.
Ei kukaan myy nuorta täysillä kimppuun hyäkkäävää koiraa lemmikkinä.
- Lumen_taju
Sain jokin aika sitten kaksi kuusi kuukautta vanhaa frettiä. Fretit olivat kasvattajalta, ja sen jälkeen asunut kodissa, jossa ilmenikin allergiaa. Fretit olivat jo tottuneet käsittelyyn entisessä kodissaan.
Meille tullessaan ne kyllä purivat niin että veri valui muutamia kertoja ensimmäisen viikon aikana. Tuon viikon jälkeen pojat lopettivat puremisen, ja se laimeni pieneen näykkimiseen, josta ei jää jälkeä ja joka ei satu lainkaan. Vieraita ne saattavat kyllä toisinaan tosissaankin maistella... Olen huomannut, että fretit ovat aika tarkkoja omasta laumastaan, eli vieraita "väärän hajuisia" sitten purraan.
Eli kyllä ne fretit aluksi purevat, hämmentyneinä uudesta kodista ja väärän hajuisista ihmisistä. Mielestäni frettejä ei eläinkaupassa saisi myydäkään, mutta toisinaan (ikävä kyllä) sellaiseen törmää.- Miisu
Tuo on sellainen seikka, josta eläinkauppiaat voisivat tarkkaan mainita eikä vain puhua "kokeilemisesta". Sanoivat vielä, että frettiä pitää näpäyttää takaisin. Moinen tuskin auttaa, pahentaa vain asiaa ja sormella et aluksi ainakaan voi näpäyttää tai olet palaa lyhyempi. Ei koirakaan lyömällä opi.
"Olen huomannut, että fretit ovat aika tarkkoja omasta laumastaan, eli vieraita "väärän hajuisia" sitten purraan. "
Tuo ei kyllä ole kauhea mukava piirre. Frettien pitäisi sitten aina olla kiinni jos on vieraita ja jos joku haluaa niitä tarkastella/silittää saa sitten varoitella kamalasti. Pieniä lapsia pitäisi varottaa kokonaan menemästä huoneeseen.
Kaikki tuskin tätä tekevät? - Miina
Miisu kirjoitti:
Tuo on sellainen seikka, josta eläinkauppiaat voisivat tarkkaan mainita eikä vain puhua "kokeilemisesta". Sanoivat vielä, että frettiä pitää näpäyttää takaisin. Moinen tuskin auttaa, pahentaa vain asiaa ja sormella et aluksi ainakaan voi näpäyttää tai olet palaa lyhyempi. Ei koirakaan lyömällä opi.
"Olen huomannut, että fretit ovat aika tarkkoja omasta laumastaan, eli vieraita "väärän hajuisia" sitten purraan. "
Tuo ei kyllä ole kauhea mukava piirre. Frettien pitäisi sitten aina olla kiinni jos on vieraita ja jos joku haluaa niitä tarkastella/silittää saa sitten varoitella kamalasti. Pieniä lapsia pitäisi varottaa kokonaan menemästä huoneeseen.
Kaikki tuskin tätä tekevät?tuskin edes tarkalleen tietävät mitä myyvät, kun myyvät fretin. Hoito-ohjeet ovat yleensä huonot, vastuuta kaupanteon jälkeen ei enää kanneta mistään.
Puremisesta voi päästä eroon, oman perheen kohdalla se on helpommin tehty kuin vieraiden kohdalla.
Ja meillä ainakaan fretit eivät läheskään kaikkien vieraiden kanssa pääse tekemisiin, lasten kanssa eivät lainkaan. - Flamedancer
Miisu kirjoitti:
Tuo on sellainen seikka, josta eläinkauppiaat voisivat tarkkaan mainita eikä vain puhua "kokeilemisesta". Sanoivat vielä, että frettiä pitää näpäyttää takaisin. Moinen tuskin auttaa, pahentaa vain asiaa ja sormella et aluksi ainakaan voi näpäyttää tai olet palaa lyhyempi. Ei koirakaan lyömällä opi.
"Olen huomannut, että fretit ovat aika tarkkoja omasta laumastaan, eli vieraita "väärän hajuisia" sitten purraan. "
Tuo ei kyllä ole kauhea mukava piirre. Frettien pitäisi sitten aina olla kiinni jos on vieraita ja jos joku haluaa niitä tarkastella/silittää saa sitten varoitella kamalasti. Pieniä lapsia pitäisi varottaa kokonaan menemästä huoneeseen.
Kaikki tuskin tätä tekevät?Meillä oma lauma on aina oma lauma, kaveri on aina kaveri ja ilman kaveria ei voi nukkua. Vieraat sitä vastoin frettien omalla reviirillä ovat vain nuuskimisen kohteita. Tietysti vieras aina kiinnostaa enemmän, mutta ei meillä ainakaan käydä vieraan päälle (parhaiten vieraaseen tutustuu tutkimalla ensin kengät ja sitten laukun). Ellei tietysti vieras itse provosoi frettiä hyökkäämään esim. tökkimällä, ärsyttämällä, pelkäämällä paljon ja pakoon juoksemisella. Fretti on peto, ja jos joku juoksee karkuun, tietysti se lähtee perään.
Ulkona taas meidän pojat (purijatyttö ei ole vielä ulos, sattuneista syistä, päässyt) päinvastoin pelkäävät vastaantulijoita. Toinen pojista pinkasee syliin ja jähmettyy. Hengitystä pidätetään niin kauan, kunnes "uhka" on poistunut näköpiiristä. Jos tällainen pelottava ihminen sattuu ulkona tulemaan lähemmäs ja silittämään frettiä, pojat yleensä istuu kiltisti kuin tatit sylissä, eivätkä tee yhtään mitään.
Siitä olen ylpeä, että meillä pojat suhtautuu lapsiin hyvin kärsivällisesti. Perhepiirissä ei pieniä lapsia ole, mutta pihalla niitä on sitäkin enemmän, ja kyllä sitä jaksetaan löllytellä kiltisti, kun pienet kädet silittää ja välillä vähän kokeilee korvia tai häntää :) - Lumen_taju
Miisu kirjoitti:
Tuo on sellainen seikka, josta eläinkauppiaat voisivat tarkkaan mainita eikä vain puhua "kokeilemisesta". Sanoivat vielä, että frettiä pitää näpäyttää takaisin. Moinen tuskin auttaa, pahentaa vain asiaa ja sormella et aluksi ainakaan voi näpäyttää tai olet palaa lyhyempi. Ei koirakaan lyömällä opi.
"Olen huomannut, että fretit ovat aika tarkkoja omasta laumastaan, eli vieraita "väärän hajuisia" sitten purraan. "
Tuo ei kyllä ole kauhea mukava piirre. Frettien pitäisi sitten aina olla kiinni jos on vieraita ja jos joku haluaa niitä tarkastella/silittää saa sitten varoitella kamalasti. Pieniä lapsia pitäisi varottaa kokonaan menemästä huoneeseen.
Kaikki tuskin tätä tekevät?Niin, eivät nuo siis enää vieraitakaan "puremalla pure" esimerkiksi siskonpoikaani (5 v) kohtaan eivät ole osoittaneet lainkaan kiinnostusta, saati purreet. Jos ihminen aristelee selvästi, ne näykkäävät, ja uusia ihmisiä kokeilevat aina näykkimällä, saavat siten selville, miten ihmiset moiseen reagoivat.
Kyllä meillä ainakin komennettiin kunnolla näätiä alussa niiden purressa (näykkiä ja purra on todellakin kaksi eri asiaa...)Tietysti tuo poikien näykkiminen voi johtua myös iästä, ne ovat vasta nuoria ja toistaiseksi leikkaamattomia... Kättä niille ei vieraan kannata antaa (sitä saattavat kunnollakin purra), mutta varpaiden kimppuun ne eivät enää hyökkää, vaikka vieraat nuuskitaankin tarkasti (ja varpaat usein maistetaan).
Ei noita vieraiden todellakaan tarvitse pelätä (tai lasten) kunhan pelisäännöt ovat selvillä. Niitä ei pakolla kannata ottaa syliin tai laittaa sormia naaman eten. Silloin ne voivat käydä kiinni.
Meillä ei ole myöskään ollut mitään leukalukko-ongelmaa. Jos ne ovatkin purreet, on päästetty heti irti. Olen kyllä myös kuullut kauhutarinoita niistä, jotka purevat, eivätkä päästä irti... Onneksi meidän pojat eivät ole tällaisia.
Ja vielä sinulle, Miisu: minullakin on kokemusta koirista, jyrsijöistä kuin kissoistakin usean vuoden ajalta. Meillä käyskentelee nytkin kolme koiraa. Fretti on todella täysin erilainen eläin kuin mikään näistä, ja ensiksi oli vaikea sopeutua sen temppuihin; ensimmäinen viikko oli tosiaan sellaista totuttelua puolin ja toisin, parin viikon aikana pojat kotiutuivat täysin. En minä ainakaan osannut lopultakaan varautua siihen, mitä kaikkea näädät toisi tullessaan. Kun niihin tottui, alkoi elämä tuntua mutkattomalta ja eläimet helpoilta... Nykyään nuo kiipeävät itse syliin hakemaan seuraa, jos siltä tuntuu. :) - Miisu
Lumen_taju kirjoitti:
Niin, eivät nuo siis enää vieraitakaan "puremalla pure" esimerkiksi siskonpoikaani (5 v) kohtaan eivät ole osoittaneet lainkaan kiinnostusta, saati purreet. Jos ihminen aristelee selvästi, ne näykkäävät, ja uusia ihmisiä kokeilevat aina näykkimällä, saavat siten selville, miten ihmiset moiseen reagoivat.
Kyllä meillä ainakin komennettiin kunnolla näätiä alussa niiden purressa (näykkiä ja purra on todellakin kaksi eri asiaa...)Tietysti tuo poikien näykkiminen voi johtua myös iästä, ne ovat vasta nuoria ja toistaiseksi leikkaamattomia... Kättä niille ei vieraan kannata antaa (sitä saattavat kunnollakin purra), mutta varpaiden kimppuun ne eivät enää hyökkää, vaikka vieraat nuuskitaankin tarkasti (ja varpaat usein maistetaan).
Ei noita vieraiden todellakaan tarvitse pelätä (tai lasten) kunhan pelisäännöt ovat selvillä. Niitä ei pakolla kannata ottaa syliin tai laittaa sormia naaman eten. Silloin ne voivat käydä kiinni.
Meillä ei ole myöskään ollut mitään leukalukko-ongelmaa. Jos ne ovatkin purreet, on päästetty heti irti. Olen kyllä myös kuullut kauhutarinoita niistä, jotka purevat, eivätkä päästä irti... Onneksi meidän pojat eivät ole tällaisia.
Ja vielä sinulle, Miisu: minullakin on kokemusta koirista, jyrsijöistä kuin kissoistakin usean vuoden ajalta. Meillä käyskentelee nytkin kolme koiraa. Fretti on todella täysin erilainen eläin kuin mikään näistä, ja ensiksi oli vaikea sopeutua sen temppuihin; ensimmäinen viikko oli tosiaan sellaista totuttelua puolin ja toisin, parin viikon aikana pojat kotiutuivat täysin. En minä ainakaan osannut lopultakaan varautua siihen, mitä kaikkea näädät toisi tullessaan. Kun niihin tottui, alkoi elämä tuntua mutkattomalta ja eläimet helpoilta... Nykyään nuo kiipeävät itse syliin hakemaan seuraa, jos siltä tuntuu. :)...
Kirjoittanut: Miisu 19.12.2004 klo 01.10
"Meillä ei ole myöskään ollut mitään leukalukko-ongelmaa. Jos ne ovatkin purreet, on päästetty heti irti. Olen kyllä myös kuullut kauhutarinoita niistä, jotka purevat, eivätkä päästä irti... Onneksi meidän pojat eivät ole tällaisia. "
Se oli ehkä kaikista arveluttavin juttu. Mikään eläin ei ole koskaan minua purrut niin ettei irti päästäisi. Oli järkyttävä kokemus ravistaa eläin irti :( Aikanaan kun meillä oli useampi rotta oli yksi niistä agressiivinen sekä ihmisiä että muita rottia kohtaan. Se ei kuitenkaan koskaan tehnyt muuta kuin näykkäissyt ja uhkasi aina ennen hyökkäystä-> ei koskaan suoraan kiinni.
"Ja vielä sinulle, Miisu: minullakin on kokemusta koirista, jyrsijöistä kuin kissoistakin usean vuoden ajalta. Meillä käyskentelee nytkin kolme koiraa. Fretti on todella täysin erilainen eläin kuin mikään näistä, ja ensiksi oli vaikea sopeutua sen temppuihin; ensimmäinen viikko oli tosiaan sellaista totuttelua puolin ja toisin, parin viikon aikana pojat kotiutuivat täysin."
Olin kyllä aikamoisen yllättänyt. Vaikka olinkin lukenut niistä, tarkkaan kysellyt ja koko ikäni eläinten kanssa ollut en silti osannut ollenkaan tätä odottaa."
"Nykyään nuo kiipeävät itse syliin hakemaan seuraa, jos siltä tuntuu. :) "
hienoa:) varmasti mahtavia otuksia, kun kunnolla kesyyntyvät.
- ...
oli alussa aivan samanlainen mutta kärsivällisellä totuttelulla ja tutustumisella neidistä kyllä tuli aivan upea tyttö!! aikaa kului mutta kyllä kannatti!!
- viivi_76
kului Urhon kanssa aikaa jonkin verran, kun puri ja lujaa, hyokki ym. mutta uusi koti ja uudet asukkaat jne.. Mutta peruskasittelyt ja muut onnistuu, kun luottamustakin on tullut enempi.
Pyry taas on sellainen minipossun omainen lollykka joka pahemmin ei ketaan pureksi kuten myos meidan muutkin otuksemme.
Meilla, kun opetettiin Emmakin siihen ettei puremisella saada tahtoaan lapi ja talla hetkella en naista luopuisi. - Vtr
Kyllä meillä meni vuoden päivät ennenkuin pentuna kasvattajalta ostettu fretti lopetti puremisen, lähinnä varpaiden. Nyt tyttö on 4 vuotta, ei pure kuin vieraita.
Koulutusta ja kuria pidettiin jatkuvasti, (hanskoihin ei turvauduttu koskaan) parhaamme tehtiin mutta aikaa kului, tyttöfretti lie ollut hieman kovapäinen!
No nyt meillä on toinen tyttö (3 vuotias) jota oli edellisessä kodissaan jätetty huomiotta tms. Eka vuosi meni ettei frettiä paljon näkynyt, oli pelokas, ja kun näkyi puri aina ja todella kovaa mutta vain käsiä, onneksi varpaat ei tätä kaveria kiinnostanut.
Puree edelleen, vaikka on jo siis 3 vuotias, jos otat syliin niin että ylettää puraisemaan, tosin ei enää niin raivopäissään kun alussa. Mutta kyllä meistä tulee vielä tämänkin kanssa joskus ystävät! Nyt tyttö sylissä ollessaan pusuttelee poskeen ja nuoleskelee naamaa, kyllä tämä tästä.
- hihii
meidän pikku-impukka puri kanssa paljon pienenä ja edelleen pitää aina vähän varpaasta maistaa. olen sitä mieltä, että kyllä sen sun fretin olis voinut opettaa puremisesta pois, meinaan jos en olis täysiä impille huutanut monia kertoja, purrut takaisin ja näyttänyt, kuka on pomo talossa, se purisi vieläkin. välillä "kasvatus" oli todella rankkaa ja monet itkut tuli kyllä väännettyä. :) mutta nyt impi on KOKO MAAILMAN SULOISIN JA IHANIN JA RAKASTETTAVIN OTUS!!! nykyään jos se tekee jotain pikku pahuuksiaan, en enää ota niskasta, poikaystävä sitä välillä tekee vieläkin ja se tuntuu pahalta kun impille riittää nykyään, että ottaa sen, katsoo suoraan silmin ja sanoo: "ei noin saa tehdä". :)
mutta kamalaa kyllä että frettejä pidetään eläinkaupassa.... itse en ole koskaan nähnyt, mutta olen kuullut, millaiset niiden olot siellä on jne.. ja jos frettisi oli jo 6kk ikäinen niin kouluttaminen olisi ollut todella aikaa vievää ja rankkaa.- Miisu
Hyvä että teillä on rauhoituttu :)
Minulla on kauheat tunnontuskat siitä, että vein fretin takaisin. En ole tottunut luovuttamaan, mutta tässä tuskin voimat ja taito olisi enää riittänyt ensikertailaiselta. Kokeneempi olisi ehkä selvinnyt. Olisin tarvinnut edes kasvattajan tai jonkun tutun apua, mutta sellaista ei ollut.
Lisäksi se eläinkauppa on suurin täällä ja pidän niissä kiertelyissä ja tarvitsen myös tarvikkeita. Nyt on inhottavaa, kun en voi mennä enää siihen kauppaan, kun omistaja nosti sellaisen metelin ja kaikki paikalla olleet kolme myyjää kuuli (kukaan ei uskaltanut sanoa mitään käsittääkseni siksi, kun omistaja oli paikalla). Oli sellainen olo että minäkö tässä nyt olen se hirviö joka ei ymmärrä mitään.
Selitin jutun todella asiallisesti ja kerroin soitellelleeni ympäriinsä ja olleeni todella huolestunut asiasta. Sain vaikka mitä niskaani eikä myyjä ottanut eläintä takaisin, kuin pitkän riidan jälkeen. Jäi todella ikävä maku. Miksi aikuiset ihmiset eivät osaa asiallisesti keskustella? Myyjä tiesi, että hänen on kovin vaikea saada myytyä jäljelle jääneitä kolmea 6kk ikäistä frettiä myytyä. Jouduin vetoamaan useaan kertaa lakiin ennen kuin onnistui.
Tuntui kamalalta vuosia eläinten kanssa toimineena saada selaliset haukut niskaansa. Itselläni ei ole tapana haukkua ketään ellei todellista syytä sitten ole :( Se oli minun syyni, että lemmikin eläinkapasta hankin, mutta enpä toista samaa virhettä enää. - Kirppu
Miisu kirjoitti:
Hyvä että teillä on rauhoituttu :)
Minulla on kauheat tunnontuskat siitä, että vein fretin takaisin. En ole tottunut luovuttamaan, mutta tässä tuskin voimat ja taito olisi enää riittänyt ensikertailaiselta. Kokeneempi olisi ehkä selvinnyt. Olisin tarvinnut edes kasvattajan tai jonkun tutun apua, mutta sellaista ei ollut.
Lisäksi se eläinkauppa on suurin täällä ja pidän niissä kiertelyissä ja tarvitsen myös tarvikkeita. Nyt on inhottavaa, kun en voi mennä enää siihen kauppaan, kun omistaja nosti sellaisen metelin ja kaikki paikalla olleet kolme myyjää kuuli (kukaan ei uskaltanut sanoa mitään käsittääkseni siksi, kun omistaja oli paikalla). Oli sellainen olo että minäkö tässä nyt olen se hirviö joka ei ymmärrä mitään.
Selitin jutun todella asiallisesti ja kerroin soitellelleeni ympäriinsä ja olleeni todella huolestunut asiasta. Sain vaikka mitä niskaani eikä myyjä ottanut eläintä takaisin, kuin pitkän riidan jälkeen. Jäi todella ikävä maku. Miksi aikuiset ihmiset eivät osaa asiallisesti keskustella? Myyjä tiesi, että hänen on kovin vaikea saada myytyä jäljelle jääneitä kolmea 6kk ikäistä frettiä myytyä. Jouduin vetoamaan useaan kertaa lakiin ennen kuin onnistui.
Tuntui kamalalta vuosia eläinten kanssa toimineena saada selaliset haukut niskaansa. Itselläni ei ole tapana haukkua ketään ellei todellista syytä sitten ole :( Se oli minun syyni, että lemmikin eläinkapasta hankin, mutta enpä toista samaa virhettä enää.Älkää ostako eläinkaupoista. On väärin eläimiä kohtaan kannattaa liikettä. Meillä kaikki 4 ostettu kasvattajalta. Aina tarpeen tullen on saanut apua ja alussa saanut hyvin tutustua pötköihin. Silti 1 neitokainen puree kaikkia muita lähes poikkeuksetta. Ei paljon kannata ruveta käsin irrottamaan. Saa otteen uudesta kohtaa. Hanan kohina irrottaa. Ei kontaktia muihin ihmisiin.
Oletan tietäväni mistä liikkeestä on kyse. Eivät antaneet munkaan koskea näätiinsä. Vaikka kuinka totesin että kokemusta on jo parilta vuodelta. Nostin yhden ärhäkän tytön sormella ylös terraariosta. Siinä roikkui sitkeästi. Kiitos eläinkaupoille kun käsittelevät hanskojen kera. Siinä on kokemattomalla ihmisellä ihmettelemistä et mitä tälläsen hirviön kanssa pitäis tehdä?! Hoito-ohjeet myös puutteelliset.
Tsemppiä otustenne kanssa. - Miisu
Kirppu kirjoitti:
Älkää ostako eläinkaupoista. On väärin eläimiä kohtaan kannattaa liikettä. Meillä kaikki 4 ostettu kasvattajalta. Aina tarpeen tullen on saanut apua ja alussa saanut hyvin tutustua pötköihin. Silti 1 neitokainen puree kaikkia muita lähes poikkeuksetta. Ei paljon kannata ruveta käsin irrottamaan. Saa otteen uudesta kohtaa. Hanan kohina irrottaa. Ei kontaktia muihin ihmisiin.
Oletan tietäväni mistä liikkeestä on kyse. Eivät antaneet munkaan koskea näätiinsä. Vaikka kuinka totesin että kokemusta on jo parilta vuodelta. Nostin yhden ärhäkän tytön sormella ylös terraariosta. Siinä roikkui sitkeästi. Kiitos eläinkaupoille kun käsittelevät hanskojen kera. Siinä on kokemattomalla ihmisellä ihmettelemistä et mitä tälläsen hirviön kanssa pitäis tehdä?! Hoito-ohjeet myös puutteelliset.
Tsemppiä otustenne kanssa.Kyseinen liike möi eläimen minulle täysin kesynä lemmikkinä... isompi liike, jonka liikevaihto sen verran suurta ettei luulisi tarvitsevan asiakkaita huijata.
En ollut kuin lukenut freteistä, joten varoituskellot eivät soineet-> kyselin tarkkaan ja siinä vakuuteltiin vaikka mitä.
Liikkeen omistaja ei koskenut fretteihin vaan haki toisen työntekijän.
Omaa tyhmyyttä sitä saan ehdottomasti syyttää. Toki on niitä hyviäkin paikkoja ei siinä mitään. Monet perustajista ovat alunperin olleet todella eläinrakkaita, mutta miten raha voi niin sokaista joidenkin ihmisen pään?
Omistaja haukkui sitten minut ihmiseksi, joka pitää eläimiä tavarana puhuessani laista, kun muu ei enää auttanut. Oli todella hieno kokemus.
Onneksi tässä liikkeessä oli sentään isohko alue lattialla aitauksessa freteille. Tosin ei muuta virikettä kuin koppi... - jk
Miisu kirjoitti:
Kyseinen liike möi eläimen minulle täysin kesynä lemmikkinä... isompi liike, jonka liikevaihto sen verran suurta ettei luulisi tarvitsevan asiakkaita huijata.
En ollut kuin lukenut freteistä, joten varoituskellot eivät soineet-> kyselin tarkkaan ja siinä vakuuteltiin vaikka mitä.
Liikkeen omistaja ei koskenut fretteihin vaan haki toisen työntekijän.
Omaa tyhmyyttä sitä saan ehdottomasti syyttää. Toki on niitä hyviäkin paikkoja ei siinä mitään. Monet perustajista ovat alunperin olleet todella eläinrakkaita, mutta miten raha voi niin sokaista joidenkin ihmisen pään?
Omistaja haukkui sitten minut ihmiseksi, joka pitää eläimiä tavarana puhuessani laista, kun muu ei enää auttanut. Oli todella hieno kokemus.
Onneksi tässä liikkeessä oli sentään isohko alue lattialla aitauksessa freteille. Tosin ei muuta virikettä kuin koppi...Myöskään minä en ikinä ostaisi eläinkaupasta frettiä.
Kanit jyrsijät, kalat ja linnut jne on eri asia mutta fretti on niin sosiaallinen eläin että jos se ei saa pentuna kontaktia käsiin liikkuviin jalkoihin, paljasiin varpaisiin on varma että purevat. Entinen fretti Lähti sateenkaarisillalle n. 3vuotta sitten ja nyt itsellä 11vko:n ikäinen pentu. puree varpaista ja käsissä leikkiessä, mutta ei ole kertaakaan mennyt iho rikki. nyt ollaan suihkuteltu jalkoihin hajuvesiä ja sitruunaa ja purraan takaisin välilä. Mutta rakas poika ymmärtää jo jos karjaisee EI. Ollaan varauduttu että ainakin puoli vuotta menee ennen ku loppu kokonaan pureminen, mutta saa nähdä :D
- f i d a
Itse joudun myös myöntämään ostaneeni lapsukaiset eläinkaupasta ennenkuin ymmärsin kuinka tärkeää on hankkia pennut aionoastaan kasvattajalta. Mutta olen halunnut toimia aina lemminkin kuin lemmikin kohdalla niin, että pentu tulee kotiin heti luovutusikäisenä. Ts. haluan kasvattaa toisen täysin itse alusta lähtien. En uskaltaisi ottaa vanhempaa frettiä, koiraa, tai mitään eläintä välttämättä jos en tuntisi toista kuin omia taskujani. Jotenkin ajatus tuntuu vieraalle. Kaikkien elävien olentojen kasvatus ja kehityksen isot kulmakivet muodostuvat jo niin aikaisessa vaiheessa, jotka määrittää pitkälti koko elämän joten en ikään haluaisi antaa niin suurta tehtävää jonkun toisen käsiin. Kaikista vähiten hanskoja pitävään lemmikkikaupan omistajaan.
Ja nyt nurkissa pyörii viimeisen päälle lässyköitä pötköjä, jotka ei tiedä pahasta mitään :) Toinen on niin herkkä ja läheisyydenkipeä runoilija-sielu ettei osaa edes puolustaa itseään jos törmää pomoilevaan yksilöön =) - Gabrielfretti
Valitettavasti on niinkin, että huonosti pentuna pidetty fretti ei lopeta koskaan puremista. Meidän ensimmäinen fretti tuli aikoinaan eläinkaupasta ja samoin kävi, että veri vain lensi, kun tyttö puri. Kumisaappaissa käveltiin ja tyttö kiipesi niitä ptkin ylöspäin, että pääsisi puremaan, se tuntui vihaavan ihmisiä. Myöhemmin tajusin miksi. Kysyin neuvoa eläinkaupasta, fretit olivat heidän omaa "tuotantoaan". Eläinkauppias (nuoria ihmisiä vielä!) sanoi, että niin se oli noiden isäkin, lyöt vaan tarpeeksi monta kertaa nyrkillä päähän, niin siitä se oppii. Tajusin, että näin ne oli pennutkin pidetty "kurissa", ei ihme, että siinä oli kehittynyt ihmispelko, uskoisin jopa, että viha.
Otin yhteyttä silloiseen Frettiyhdistykseen, sain sieltä ymmärrystä ja paikallinen harrastaja tuli katsomaan frettiä ja totesi, että kyllä sillä on päässä vikaa. Toinen harrastaja otti fretin maatillalleen ja se sai elää frettilaumassa, mutta kesyyntynyt ei koskaan, eikä lopettanut puremista.
Onneksi sitten myöhemmät kokemukset olivatkin positiivisia, mutta meillä oli vain yksi pentuna tullut, muut sijoitettuja aikuisia. Eli älä tunne syyllisyyttä, mikäli fretti oli kaltoin kohdeltu, tuskin siitä olisit lemmikkiä saanut. Ymmärrän hyvin tunteet joita kuvaat, olen itse mies, mutta minutkin se sai kauhun valtaan. Kipu ja veri eivät oikein vastaa kuvaani "ihmisen parhaasta ystävästä" minkään eläimen kohdalla.
Sain tänään kasvattajalta fretin pennun, 4 kk vuosien tauon jälkeen. Alku-ulkoilu uudessa kodissa sujui ihan hyvin, sitten alkoi näykkiminen. Muutaman reiän olen rikkaampi, mutta ei tämä vastaa sitä, mitä silloin ensimmäisen kerran koin ja tiedän, että kun tuoksut tulevat tutuksi ja aikaa kuluu, niin kyllä meistä parhaat kaverit vielä tulee, nyt kun olen jäänyt leskeksikin, meitä on vain me kaksi, siinä täytyy pakostakin alkaa tulla juttuun, koska kumpikin kaipaa toisestaan seuraa :)
Mutta koska aikaa on vierinyt, niin heittäkääpäs hyviä vinkkejä, miten olette saaneet fretin lopettamaan puremisen? Minä en sitten aio kyllä huutaa tai purra eläintä takaisin, että ihan joitain pehmeämpiä linjoja, kiitos.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 961852
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1761377Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll161228En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061157Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?631112- 87976
- 81974
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K72959Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289793Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107768