RUOTSISSA JOUKKOMAAHANMUUTOLLE SELKEÄ EI

Muutoksen tuulahdus tunkee nenään Pohjolassa voimakkaammin kuin koskaan. Tuoreessa Sentio-mittauslaitoksen gallupissa Ruotsidemokraatit kiilaa kirkkaasti ohi Kokoomuksen ja hengittää demareiden niskaan alle prosenttiyksikön päässä.

Valtamedian vielä sulatellessa shokkitulosta, SL siteeraa Svenska Dagbladetin pääkirjoitustoimittaja Per Gudmundsonin kommentteja.

Ensimmäistä kertaa historiansa aikana Ruotsidemokraatit on kannatusmittauksessa noussut Ruotsin toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Norjalaisen mittauslaitos Sention gallupissa – mikä on ensimmäinen Almedalin politiikan viikon jälkeen julkaistu kysely – Ruotsidemokraatit noteeraavat "shokeeraavan 23,3%:n kannatuksen". Tuloksesta kertoi verkkosivusto Nyheter Idag, mikä äskettäin aloitti yhteistyön mittauslaitoksen kanssa.

Samassa kyselyssä Kokoomus ottaa takapakkia ja putoaa 20,8%:iin, mikä takaisi gallupin mukaan heille kolmanneksi suurimman puolueen aseman, mikäli vaalit pidettäisiin tänään.

Sentiota ei pidetä kaikkein luotettavimpana pidettyihin tutkimuslaitoksiin. Heidän mielipidetuloksensa rakentuvat niin sanotun web-paneelin pohjalle, mikä on herättänyt paljon keskustelua. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että historiallisesti katsoen Sentio on aina osunut oikeaan Ruotsidemokraattien kannatusta arvioitaessa, kun toiset mittauslaitokset ovat onnistuneet aliarvioineet puolueen suosion. Viime vaaleissa muiden mittauslaitosten veikkaukset Ruotsidemokraattien kannatuksesta menivät metsään keskimäärin kahdella prosenttiyksiköllä, kun Sention arvio heitti vain muutaman kymmenyksen.

Mikä sitten mahdollisesti mahtaa olla tämän sensaatiomaisen muutoksen takana äänestäjien mielipiteissä? Viimeisimmässä Statsvetenskaplig tidskrift -julkaisussa Linné-yliopiston valtiotieteiden dosentti Karl Loxbo analysoin vuoden 2014 vaalitulosta.

Loxbo kertoo kahdesta suuntauksesta. Ensimmäinen on, että Ruotsidemokaatit ovat lieventäneet tiukkaa viestiään ”tietoista normalisointistrategiaa toteuttamalla”, mikä on vedonnut äänestäjien enemmistöön (40 – 45%), jonka mielestä Ruotsiin tulee liikaa tulijoita. Toinen seikka on se, että kaikkien muiden puolueitten näkemys tulijakysymyksessä on liki identtinen. Loxbo osoittaa, että erinäiset poliittiset kädenväännöt perinteisten puolueiden välillä ovat yleisesti ottaen nousseet vuoden 1970 jälkeen, kun taas erimielisyydet maahanmuutto / kotoutuskysymyksissä ovat lakanneet kokonaan vuoden 2006 jälkeen.
Ruotsidemokraatit ovat saaneet areenan itselleen ainoana todellisena poliittisena vaihtoehtona.

Loxbo kommentoi myös Ruotsidemokraattien torppaamiseksi tehtyä niin sanottua epäparlamentaarista joulukuun sopimusta, missä porvaripuolueet ja punavihreistö sopivat siitä, että suurempi koalitio pääsee automaattisesti valtaan, vaikka tältä puuttuisi parlamentaarinen enemmistö.
Loxbon analyysi viittaa siihen, että perinteisten puolueiden valitsema taktiikka on suorastaan epädemokraattinen ja haitallinen, jos sen tarkoitus oli hillitä Ruotsidemokraattien kasvua. Kun maahanmuuttokritiikistä on tullut valtavirtaa ja äänestäjät huomaavat, että perinteisistä puolueista ei linjaeroja aiheesta löydy, siirtyvät he entistä todennäköisemmin Ruotsidemokraattien äänestäjiksi.
Toisin sanoen, perinteisten puolueiden tekemä joulukuun sopimus sataa jatkossa entistä runsaammin Ruotsidemokraattien laariin.

Sention gallup-tulosta selkeämmin asiaa ei voi enää kertoa.