Maailma alkoi alkuräjähdyksestä vai alkoiko? Jos avaruus räjähti ja se laajenee koko ajan niin kysymys on mitä on sen reunan takana minne se laajenee? Lopulta kuitenkin laajeneminen loppu ja maailmankaikkeus rupee pienemään ja kun se pienenee uudestaan. Kun se pienenee tarpeeksi se luo uskomattoman paineen ytimeensä joka ei enään pysy kasassa ja räjähtää ja aloittaa uuden maailmankaikkeuden. Miksi tämä kiertokulku? Miksi tämä koko avaruus? Onko kuolema sen rajan toisella puolen? Missä vaiheessa atomit muuttuivat eläväksi olennoksi? Olemmeko pelkkiä koneita? Koneet sammuvat kun me kuolemme?
elämää vai robotteja
kysymyksiämonituisa
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Botteja, turhuutta.
Voi jeesus perkele ku lukee tätä paskaa, ihan ok päättelyä ym. mutta ihan erittäin paskoja kysymyksiä
"Maailma alkoi alkuräjähdyksestä vai alkoiko?"
Alkuräjähdys on nykytieteen olettamus...toistaiseksi!
Ennenkuin oli mitään materiaalisesti ajatellen, oli ilmeisesti kuitenkin jotain "olematonta", mutta silti oleellista kuten voisi olla ns. nollakenttä jossa energiat (=värähtelyt, kaikki taajuudet) ovat tasapainon tilassa sekä toinen tekijä joka täytyy olla "olemassa", jotta mitään energiaa=materiaa voisi ilmetä, on tietenkin se kvanttifysiikan todentama "tarkkailija" eli siis edes jonkinasteinen tiedostava "äly"/tietoisuus.
Silti saattaa olla täysin mahdollista, että TÄMÄ maailmankaikkeus on vain jatkumo edellisestä ja tämän jälkeen seuraa taas uusi...? Tai kaikki tämä, mitä mielemme/tajuntamme mukaisesti oletamme "todellisuudeksi", onkin vain eräänlaista virtuaalitodellisuutta eli "harhaa"?
"Miksi tämä kiertokulku? Miksi tämä koko avaruus? "
Jos kaikki olisi vain sattumaa eikä millään olisi lopullista merkitystä tai tarkoitusta, niin miksi sitten ollaan niin kynsin hampain kiinni elämästämme jossa enimmäkseen kärsimme ja vain harvat asiat voivat antaa iloa ja nautintoa? Jos uskomme siihen, että kaikella tällä on tarkoitus ja syy, niin sen täytyy olla jotain suurempaa kuin vain uskontojen lupaama "taivaselämä". Omasta mielestäni se on "kaiken kokeminen", jotta se "nollakenttä" joka materiaalisesti ei ole mitään, mutta jossa kaikki on olemassa mahdollisuuksina, antaa tuolle "alkutarkkailijalle" keinon kokea kaikkea mitä SE ITSE ON. Tähän vertaus; tiedät suklaan tai jäätelön, mutta ellet maista sitä, et TIEDÄ mitä se oikeasti on! Sinun on siis saatava siitä kokemus, jotta tietosi siitä olisi täydellinen!
"Onko kuolema sen rajan toisella puolen?"
Syntymä ja kuolema ovat raja-asemia yhdelle kokemisjaksolle. Elämä itsessään on ajatonta ja siksi ikuista ilman rajaa ja loppua missään suhteessa.
"Missä vaiheessa atomit muuttuivat eläväksi olennoksi? "
Atomit ovat tietoista energiaa lähtöisin nollakentästä. Ne ovat vain hetkessä ilmaantuvia rakennuspalikoita "tarkkailijan" tarvitsemalle kokemismaailmalle. Kaikki mitä koetaan, on vain NYT, tässä hetkessä ja näennäisesti olevaista ja mielestämme (vajavainen monessa suhteessa) "todellista".
"Olemmeko pelkkiä koneita? Koneet sammuvat kun me kuolemme?"
Kehomme ja mielemme ovat kuin "kone" joka sammuu kuollessamme. Mutta emme ole kehomme emmekä mielemme! Olemme todellisuudessa se "tarkkailija" joka ON, ikuinen, ajaton, ääretön... nyt tässä kuitenkin täällä kokemassa kaikkea ja unohtaneena todellisen itsemme luonteen (muuten emme voisi KOKEA "kaikkea mahdollista ja mahdotonta eli mitä emme edes osaa kuvitella...vielä ").
Brina, mistä tiedät, että olet kokemassa kaikkea täällä? Entä jos kaikki onkin sinussa?
Kaikki on jo kaikessa, koska äärettömässä (absoluutissa, kaikkeuden lähteessä jota Jumalaksi kutsumme) ei voi olla rajoja eikä "ulkopuolta"!
Jos ymmärrämme sen, että on olemassa vain YKSI ABSOLUUTTINEN TIETOISUUS joka on kaiken olemassaolon tausta ja syy, niin se on tietenkin jokaisessa yksilötietoisuudessakin kuten sinussa ja minussa. Se on vain jokaisessa olomuodossa hieman erilainen "taajudeltaan" (meissä yksilöitunne!) ja on siis kunkin olomuodon saavuttaman evoluution tasoista.
Tuo YKSI TIETOISUUS joka pitää sisällään KAIKEN (menneet ja tulevat mahdollisuudet), on siis kaikkien olevaisten tietoisuudessa, niin sinussa kuin minussakin, mutta vain siinä mitassa johon olemme päässeet tähän hetkeen mennessä eli mitä pystymme käsittämään ja tajuamaan NYT. Toisin sanoen on vain YKSI KOKIJA, mutta monissa/lukemattomissa eri tietoisuuden asteista riippuvista olomuodoissa. Olemme -kaikki mitä on- YHTÄ!
Vielä yksi pointti jota moni tutkija ei tahtoisi myöntää mutta...: mitään ei voi olla olemassa ilman "tietoisuutta" (kvanttifysiikan "tarkkailijaa"=kokijaa) eli aine ei luo tietoisutta edes ihmisaivoissa! Tästä asiasta jokainen voihalutessaan etsiä itse tietoa nykyajan neurotieteistä ja tietoisuustutkimuksista!
"Mistä tiedät..."
Vain kokeminen, minkä tahansa, antaa oikean "tietoisuuden" kokemisen kohteesta. Tietäminen/tieto ei johda muuhun kuin että ennenpitkää se luo (vetää puoleensa) asiaan liittyvän tapahtuman joka johtaa kokemiseen >> = tietoisuuden kasvun todellinen prosessi ja kaikenlaisen evoluution perusta. Tämä näin lyhyesti sanottuna on kaiken elämän=kokemisen tarkoitus, joka sopii minun käsitysmaailmaani ainakin tämänhetkisen tietoisuuteni mukaisesti ;)
Tuulimylly tai vesimylly on myös kone, joka saa voimansa tuulesta tai juoksevasta vedestä. Tietokone on ihan samalainen kone joka saa voimansa sähköstä ja se tekee sähkön voimalla erilaisia tehtäviä. Siksi minusta tuntuu jotenkin typerälle kun elokuvissa joku keskustelee tietokoneelle, se on sama kuin keskustelisi tuulimyllyn kanssa.
"Maailma alkoi alkuräjähdyksestä vai alkoiko? " Ei alkanut mistään alkuräjähdyksestä,koska Jumala oli näkyväisen ja näkymättömän maailman.
Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.
Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Kol 1:17
Voihan obejktiivisesta maailmasta kuitenkin teoriassa olettaa, että se on joskus ollut jossain alkuräjähdyksen kaltaisessa pisteessä, jos vain unodetaan nimi ja ajatellaan sisältöä.