Muita työttömiä

Täällä yksi tylsistynyt työtön, ideoita olisi mutta resurssit olemattomat eikä tällä hetkellä ole juurikaan kavereita. Se on jännä miten elämä heittelee,yhessä hetkessä sulla on paljonki ihmisiä ympärillä ja seuraavassa hetkessä ootki melkeimpä yksin.. mitä tulee koulukiusaamiseen niin itse en ole kokenut kiusaamista hirveesti.

Aloin käymään kuntosalilla kun jouduin työttömäksi 4 vuotta sitten. Säästin rahaa hiukan ja ostin huonokuntoisen soutuveneen jonka kunnostin ja ostin myös pienen moottorin olen käynyt kesäisin kalassa usein. Pelaan pleikkarii ja käyn salilla ja kalastan.

En ole edes työtön (työnhakija). En ole koskaan ollut. Olen aina ollut peräkammarin loinen. Nykyään saan sentään säännöllisesti toimeentulotukea. Siinä on kaikki tuloni. Käyn yksin iltaisin vähän ulkoilemassa. Siinä on koko sosiaalinen elämäni. Kavereita ei ole ollut koskaan. Kiusaajia on ollut kaikkialla missä olen joutunut käymään. Paitsi armeijassa. Kiusaaminen on suurin syy syrjäytymiseeni.

Minullakin voisi olla kaikenlaisia ideoita, mutta yritän olla ajattelematta niitä. Ei niistä voi koskaan tulla mitään. Kiusaaminen on johtanut siihen etten pysty ryhtymään mihinkään.

Joo työtön, kiusattu myös. En kyllä kiusaamisesta pahemmin välittänyt. Silti kuitenkin mielenterveys on mitä on.
Ideoita ja haaveita olis vaikka millä mitalla, mutta vaikeapa niitä on huonoilla tuloilla toteuttaa etenkin, kun asuu pienellä kylällä. Harvoin tulee edes lähdettyä asunnosta ulos vaikka voisihan sitä jossain käydä edes kävelemässä.

Vittu tollasta ruikuttamista..... Ei tollasta jaksa kukaan kuunnella

masennus ei oo oikia sairaus ja syrjäytymine o oma vika

vitun loiset menkää VITTU TÖIHIN! ei oo vaikia mennä saatana perkele töihin!!1!!11!

helvetin luuserit ottakaa itteänne niskasta kiinni saatana tollasia elätetä

Olen pian 25 täyttävä mies. Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa työttömien työpajalla marraskuusta 2012 lähtien. Olin samassa paikassa jo aiemmin puoli vuotta työelämänvalmennuksessa. Tämä työpaja, jossa olen työtoiminnassa, on kierrätyskesus. Ihmiset lajoittaa sinne käytettyä tavaraa, jota sitten myydään edullisesti eteenpäin. Tavaroilla on kotiinkuljetus.Lahjoitettavia huonekaluja myös haetaan asiakkaan kotoa.

Työpajalla on myöskin tehtaista tulevia alihankinta hommia, joita itsekkin teen. Työpaja tarjoaa ihmisille muuttopalvelua. Ja sitten on omakotitalossa asuville veteraaneille ruohonleikkuu apua kesäisin, ja lumityö apua talvisin. Itse osallistun veteraanien siivouspalveluun päivittäin. Siivousporukkaan kuuluu kolme ihmistä. Tamppaan joka kuukausi yli 40 asunnon matot. Kesäisin on myös ikkunan pesuja. Siivouksia on myös lähiseudun paikkakunnilla.

Minä kuulun sekä syrjäytyneisiin, että koulu/kiusattuihin. tosin suuressa perheessä sitä ei oikein tajunnut, kun oli koulun lisäksi paljon kotitöitä ja uteliaana luonteeltani, harrastelin kaikenlaista. Koulussa oli piirustusta, musiikkia ja mieliaineet, joihin alkoi tutustua myös vapaa-aikanaan. Kiitos kuuluu myös ylilahjakkaille, käteville sukulaisille Isä otti maalausvälineet kainaloonsa ja meni luontoon Monetin hengessä. Äiti ompeli. Harrastukseni ovat olleet sellaisia, että ne ovat vaatineet yksinoloa, keskittymistä. Toiset olisivat olleet vain häiritsevä tekijä ja itseni tuntien, en haluaisi vastuita toisista. Kun onnistuu luomaan jotain kaunista, niin toisetkin saavat siitä iloa ja hyötyä. Kiusaaminen sinänsä vie hermot ja energian, elämänuskalluksen, ihmisarvon.
On opittava arvostamaan itse itseään. Ei voi vaatia toisilta sellaista, minkä itse laiminlyö. Se koskee fyysisistä, tunneperäisistä, henkisistä tarpeista tasapainoisesti huolehtimisesta. Olen myös huomannut, että itsekunnioitus ja tyytyväisyys on kummuttava omasta sisimmästään. Minua ei sävähdytä yhtä paljon, jos joku vieras on tyytyväinen aikaansaanoksiini kuin jos itse olen. Tai kun teen parhaani...

työpaikkakiusaamista viimeksi, ei ole paljoa intoa mitään tehdä.

Joo kyl ne korreloi, ku itsetuonto maassa ni ei onnistu missää. Paljo masennusta. Mut tukena jeesus ni vältin toistaiseksi itsarin.

Joopa joo. Ainahan ne kirkonkylän pojat kiusasivat meitä syrjäkylän
asukkeja, mutta nnoinki sen lannistaa itseäni. En antanut !
Samalla tavalla porskutin jatko-opintoihin niinkuin toisetkin ja
kun yksi ammatti ei taannut työllistymistä niin lannistuinko ?
Ei suinkaan vaan hankin toisenkin ammatin, missä työllistyi paremmin
ja lopulta sain kerättyä ihan riittävästi palkkaa ja jopa eläkepennosia.
Kyllä niillä nyt pärjäilee taloudellisesti , kun elää siivosti ja tarkasti.
Asuu omassa asunnossa ja autollansa välillä matkusteleekin.
Periksi ei pidä koskaan antaa !

Kun on niin paljon kiusattuja niin miksi ei kukaan perusta vertaistukiryhmää esim. Elämän kolhimat tukiryhmä, josta löytyisi samanlaisia kokemuksia läpikäyviä tai niistä toipuneita ystäviä.