Vastaavanlaista aloitusta mukaellen ja pääosin suoraan lainaten, kuitenkin toiselta kantilta asiaa tarkastellen.
Täällä on tullut esille monenlaista kantaa siitä, missä asemassa autokauppias on kauppatilanteessa. Joku auton ostamisesta haaveileva on kuvitellut olevansa myyjään nähden ylivertainen, kun hän jalomielisesti suvaitsee laskeutuaa pilvilinnoistaan autoliikkeeseen. Tämän henkilön ajatuksissa autoliikkeen työntekijät ovat hänen palvelijoitaan, joiden pitää ilman vasta-argumenttejä niellä mukisematta hänen autoihin liittyvä mututuntumalla keksitty besserwisser-viisautensa. Hän pitää lähtökohtaisesti autokauppiasta jobbarina, huijarina ja välistävetäjänä.
On siis olemassa sellaisia henkilöitä, joille ei edes kannata myydä. Kun jo autoa katsellessa haukutaan sitä jokaisesta kiveniskemästä ja valitellaan 9 kuukauden kuluttua edessä olevaa katsastusta, se marmatus ei tule yleensä loppumaan siinä vaiheessa kun kauppa on tehty. Lisäksi jos myyjäkin luokitellaan huijariksi, jobbariksi ja hintansakin on liioiteltu välistävetäjän hinta, ei kauppaan ole edellytyksiä.
Ostajilla pitäisi olla realiset odotukset käytetystä autosta. Sitä ei kovinkaan usein voi verrata järkevästi juuri miltään osin uuteen - varsinkin jos auton pyynti on vain murto-osa uuden hinnasta. Ostajilla olisi suotavaa olla myös ennakkoasenteeton suhtautuminen autokauppiaaseen. Kun lähtökohtana on myyjään kohdistuva syvä epäilys että tämä huijaa, pettää, peittelee vikoja ja petkuttaa ja hinnassakin on valtavasti ilmaa, ei kaupan loppuun saamiseen ole minkäänlaisia edellytyksiä. Ostattelija hukkaa vain omaansa ja kauppiaan aikaa.
Totta on, että myös myyjäpuolella olisi silloin tällöin tarvetta päivittää luutuneita mielikuviaan asiakkaista. Tosiasia kuitenkin on, että kun tuhat kertaa kun on tavannut em.kaltaisen asiakkaan, on melkoisen meditaation takana ottaa se seuraava tuhannesensimmäinen asiakas avoimin mielin vastaan.
Peace.
Täällä on tullut esille monenlaista kantaa siitä, missä asemassa autokauppias on kauppatilanteessa. Joku auton ostamisesta haaveileva on kuvitellut olevansa myyjään nähden ylivertainen, kun hän jalomielisesti suvaitsee laskeutuaa pilvilinnoistaan autoliikkeeseen. Tämän henkilön ajatuksissa autoliikkeen työntekijät ovat hänen palvelijoitaan, joiden pitää ilman vasta-argumenttejä niellä mukisematta hänen autoihin liittyvä mututuntumalla keksitty besserwisser-viisautensa. Hän pitää lähtökohtaisesti autokauppiasta jobbarina, huijarina ja välistävetäjänä.
On siis olemassa sellaisia henkilöitä, joille ei edes kannata myydä. Kun jo autoa katsellessa haukutaan sitä jokaisesta kiveniskemästä ja valitellaan 9 kuukauden kuluttua edessä olevaa katsastusta, se marmatus ei tule yleensä loppumaan siinä vaiheessa kun kauppa on tehty. Lisäksi jos myyjäkin luokitellaan huijariksi, jobbariksi ja hintansakin on liioiteltu välistävetäjän hinta, ei kauppaan ole edellytyksiä.
Ostajilla pitäisi olla realiset odotukset käytetystä autosta. Sitä ei kovinkaan usein voi verrata järkevästi juuri miltään osin uuteen - varsinkin jos auton pyynti on vain murto-osa uuden hinnasta. Ostajilla olisi suotavaa olla myös ennakkoasenteeton suhtautuminen autokauppiaaseen. Kun lähtökohtana on myyjään kohdistuva syvä epäilys että tämä huijaa, pettää, peittelee vikoja ja petkuttaa ja hinnassakin on valtavasti ilmaa, ei kaupan loppuun saamiseen ole minkäänlaisia edellytyksiä. Ostattelija hukkaa vain omaansa ja kauppiaan aikaa.
Totta on, että myös myyjäpuolella olisi silloin tällöin tarvetta päivittää luutuneita mielikuviaan asiakkaista. Tosiasia kuitenkin on, että kun tuhat kertaa kun on tavannut em.kaltaisen asiakkaan, on melkoisen meditaation takana ottaa se seuraava tuhannesensimmäinen asiakas avoimin mielin vastaan.
Peace.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.