Hyvin usein on Raamatussa viittaus käskyn tai käskyjen pitämiseen. Koska tällä palstalla on paljon puhuttu siitä mitä käskyjä nyt sitten milloinkin tarkoitetaan, haluaisin erottaa tämän ketjun kokonaan irti tuosta kysymyksestä.
Toisin sanoen, varsinainen kysymykseni kohdistuu sanaan PITÄMINEN.
1 Joh 2:3 "Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä."
Mitä mielestäsi tarkoittaa siis "käskyjen PITÄMINEN" ? Tarkoittaako se:
a) että kaikessa (aina) noudatamme käskyjä
b) että kaikessa pyrimme (aina) noudattamaan käskyjä (mutta emme siis pysty)
c) että tunnustamme käskyjen olevan hyviä, oikeita ja tavoiteltavia asioita
d) jotakin muuta, mitä ?
Joh 15:10 "Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan."
Toisin sanoen, varsinainen kysymykseni kohdistuu sanaan PITÄMINEN.
1 Joh 2:3 "Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä."
Mitä mielestäsi tarkoittaa siis "käskyjen PITÄMINEN" ? Tarkoittaako se:
a) että kaikessa (aina) noudatamme käskyjä
b) että kaikessa pyrimme (aina) noudattamaan käskyjä (mutta emme siis pysty)
c) että tunnustamme käskyjen olevan hyviä, oikeita ja tavoiteltavia asioita
d) jotakin muuta, mitä ?
Joh 15:10 "Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä jos vastain, että nuo kaikki kolme ekaa vaihtoehtoa a-c enemmän tai vähemmän? Jumalan ja Hänen Poikansa rakastaminen on käskyjen pitämistä (muistaakseni Johannes sanoi, että ne käskyt eivät ole raskaat). Meidän tulisi kaikessa noudattaa käskyjä. Todellisuus on vaan valitettavasti raadollisempi, pyrimme noudattamaan, mutta lankeamme emmekä pidä käskyjä. Mutta tunnustamme, että Jumalan ja Kristuksen käskyt ovat hyvät, oikeat ja tavoiteltavat.
"Meidän tulisi kaikessa noudattaa käskyjä. Todellisuus on vaan valitettavasti raadollisempi, pyrimme noudattamaan, mutta lankeamme emmekä pidä käskyjä."
Niinpä. Mutta mikä on sitten "riittävän hyvää" käskyjen pitämistä ? Onko riittävän hyvää jos tunnustamme, että Jumalan ja Kristuksen käskyt ovat hyvät, oikeat ja tavoiteltavat, mutta jos esimerkiksi elämässämme on aikoja jolloin emme voi rehellisesti sanoa että olisimme yrittäneet niitä noudattaa ?
Vastakohdaksi, monet ovat jopa esittäneet, että jos ihmisellä on kuollessaan tunnustamattomia syntejä, ne estäisivät hänen taivaaseen pääsemisensä.
Mikä todellakin sitten on tuota "riittävän hyvää" käskyjen pitämistä ?
" Mutta mikä on sitten "riittävän hyvää" käskyjen pitämistä ? Onko riittävän hyvää jos tunnustamme, että Jumalan ja Kristuksen käskyt ovat hyvät, oikeat ja tavoiteltavat, mutta jos esimerkiksi elämässämme on aikoja jolloin emme voi rehellisesti sanoa että olisimme yrittäneet niitä noudattaa ?"
Kaiketi se on noin nähtävissä. Se on vissiin sitä kilvoittelua, että Jumalan armon ja Pyhän Hengen voimalla pyrimme pitämään Kristuksen käskyt ja kun lankeamme emmekä niitä pidä, tunnustamme syntimme ja jäämme Jeesuksen sovintoveren suojiin.
Kun kerran jo himoiten katsominen vastakkaista sukupuolta on käskyn rikkomista niin todellakin kukapa meistä lain käskyt täyttäisi niin että ne täydellisesti pitäisi, aina ja kaikessa?
Tähän ei voi vastata ilman, että samalla puhuu jonkun sanan myös lunastuksesta.
Jos ensin ymmärretään että meidät on lunastettu ja sen kautta me olemme päässeet Jumalan lapsen asemaan - siihen samaan asemaan joka oli Aadamilla ennen kuin hän irti sanoi lapseutensa. Mikä on ero Jumalan lapsen ja muiden välillä ? juu Jumalan lapsi haluaa oppia - ja Isä katsoo enemmän edistys askeliin kuin kompastuksiin.
Siis mitä tämä tarkoittaa? Juu, että käskyjä tulee noudattaa - mutta Jumala ei edes odota että me tässä surkeassa tilassamme onnistuisimme siinä täydellisesti ..
Pää asia on että me etsimme sitä mitä Jeesus käski meidän etsimään - nimittäin Jumalan vanhurskautta ja se ilmenee myös Jumalan antamissa käskyissä.
Loppu tavoite on että elämme Jumalan vanhurskaudessa ja kun se on tavoitettu - silloin "kuolema on voitettu" jokaisen henkilökohtaisella tasolla. Aina siihen asti olemme Jeesuksen antaman lunastuksen kautta Jumalan lapsia - sen jälkeen on Jumala jokaisessa "kaikki kaikissa" ja Jumalan laki on jokaisen sydämessä .. (sanottaisiko kohta a) .. mutta tie sinne on Jeesus Kristus ja Jumalan lapseus ..
Kun ihmiset pitävät suurta meteliä tuomiosta - silloin jää nämä asiat helposti taka-alalle..
alex
a) Jumalan lapsella ovat käskyt sydämessä ja katse kohti Kristusta, joka täydellisesti on pitänyt käskyt. Vajavaisuudessaan uskova riippuu Kristuksessa.
Kiitos, tuo on aivan totta mitä sanot.
Kun katsomme asiaa Jumalan näkökulmasta, voi sanoa että Jumala ei itse asiassa näe meitä, vaan Kristuksen joka elää meissä.
Toisaalta, Raamattukin toistaa useasti: me olemme Kristuksessa. Kun olemme Kristuksessa ja Kristus meissä, me olemme osalliset siitä elämästä joka Kristuksella oli ja on.
Meille annetaan meidän virheemme anteeksi. Näin voidaan tosiaan sanoa että ME pidämme käskyt - eikä siinä ole tosiaankaan kyse siitä miten hyvin tai huonosti ne pidämme - olemme USKOSTA vanhurskaita - eli Jumalalle kelvollisia; emme omien tekojemme kautta (ettei kukaan kerskaisi).