älä vanno mitään...helvetistä itään

yön pimeydessä mietin, mihin painan pään..kun katson ympärille vain varjoja mä nään...Sieltä se saapuu ja vie mut vihdoin mennessään...tuo valo kaunis jonka aina unessa mä nään, Se saapuu ja vie mut mukanaan, aina ihmeelliseen unimaailmaan(uskoon)...sinne kaivannut oon, univiidakkoon, Sun kanssas kaksin kulkemaan,tahdo herätä en, älä uneksi jää...on hyvä jatkaa elämää

Näitä lauluja kuunnellessa sinä sokean lailla kuljet ja opit seuraamaan kaikkea sellasita, joka vain tuntuu hyvälle, mutta Jumalan tahtoon et osaa katsoa.

Tämän kaltainen tointa vaikka se palkitsee sinut hetin, niin se ei kuitenkaan ohjaa sinua parempaan, vaan pitää siellä pimeydessäsi, ja epätiedossa.

Kyllä minäkin ole elänyt noin, mutta Jumalan kiitos, en elä enää.

Joskus ajattelin, kun sitten vapauduin siitä pimeydestä, että nyt voin auttaa muita, sillä ymmärsin, että maailmassa on paljon ihmisä, jotka olivat samalla lailla eksyneet, vaan toisin kävi, sillä maailmassa on tosin paljon eksyneitä, mutta kaikki pitävät kyns ja hampain kiinni siitä eksymyksestään, ja halveksivat sitä tietä, jota opeta, vaikka olen itse kaikille elävä todiste siitä, että se on totta mitä sanon..

Mitä siinä voi enää tehdä, kun ei jäjellinen puhekkaan enää ihmisiin tehoa?

Tämä maailma on sokaissut teidät, ja voittanut sydämenne puolelleen.

Te kärsitte maailman orjuudessa, mutta koska olette mieleistyneitä sen viettelyksiin, niin ette halua päästää irtikkään.