resektio vai hampaan poisto ja implantti

Kolmatta kertaa ei yleensä kannata juurihoitaa, ellei selkeästi ole teknistä vikaa juurihoidon toteutuksessa. Silloin on vain uskottava, ettei juurihoito auta. Resektion voi tehdä tulehtuneeseen juureen. Se on helpompi ja halvempi kuin hampaan poisto implantti, joten periaatteessa kannattaa kokeilla, jos onnistumisen mahdollisuuksia on. Varsinkin yläleuassa luun menetys resektiossa voi olla aika pientä, eikä vaikuta siihen, jos hampaan poisto ja implantti kuitenkin tulee myöhemmin eteen. Alaleuan luu taas on poskihammasalueella niin paksua, että jos implanttihoitoa edes harkitaan, ei useimmiten kannata lähteä resektiota kokeilemaan, sillä luuta joudutaan poistamaan niin runsaasti, että päästäisiin juuriin käsiksi. Tilanne tietenkin yksilöllinen, suukirurgi pystyy arvioimaan tilanteen parhaiten.

Kyseessä on yläleuan poskihammas. Haluaisin epätoivoisesti pitää omat hampaat niin kauan kuin mahdollista, mutta en halua, että toimenpiteet estäisivät implantin laittamisen, jos siihen joudutaan myöhemmin. Onko resektio iso toimenpide?Tämä hammas on ainoa, jota on juurihoidettu.Voidaanko resektio tehdä, jos kyseessä onkin kaksi ongelmallista juurta?Onnistuvatko resektiot pidemmän päälle tämmöisissä tapauksissa?

Tilannetta täysin tietämättä voin vastata vain yleisellä tasolla. Yläposkihammas voidaan resekoida eli tehdä juurenpääleikkaus. Tässä operaatiossa ien avataan kyseisen hampaan kohdalta, hampaan juuri paljastetaan poraamalla luuta (usein luu on tältä kohdalta jo valmiiksi tuhoutunut tulehduksen vuoksi, jolloin kohta on helppo löytää...). Juurenkärki katkaistaan (kärkialueella voi olla lisäkanavia joihin juurihoidolla ei ole päästy käsiksi) ja luussa oleva tulehdusalue puhdistetaan. Juurenkärkeen laitetaan pieni paikka (usein biodentiiniä tai MTA-nimistä sementtiä). Lopuksi huuhdellaan ja asetetaan ienläppä paikalleen ja ommellaan kiinni.
Ongelmana resektioissa on lähinnä tulehdusaluelle käsiksi pääsy: ylhäällä takana tietysti hankalampaa kuin paremman näkyvyyden alueilla. Yläposkihampaat ovat yleensä kolmijuurisia. Kaksi juurta on poskeenpäin ja yksi suulaen suuntaan. Jos tulehdus on näissä poskenpuoleisissa, niihin on helppo päästä käsiksi, mutta jos tulehdus on siellä sisäänpäin olevassa, niin silloin juurenpää on aika "kaukana" ts luuta jouduttaisiin poraamaan paljon, että sinne asti pääsisi. Näitä palatinaalijuuria tosin joskus voi resekoida jopa poskiontelon kautta (ei kovin kiva toimenpide), mutta suulaen puolelta ei hermotuksen vuoksi voi alueelle mennä.
Jos resektio pystytään hyvin suorittamaan, se on yleensä menestyksellinen. Jos hampaan juuri on hyvin lyhyt, siitä ei ikään kuin ole varaa katkaista pois, tällöin hampaan kiinnityspinta-ala luuhun heikkenee ja hammas voi alkaa heilua. Tämä tilanne voi olla myös jos kiinnityskudostulehdus on tuhonnut luuta hampaan ympäriltä (ei kärjestä vaan ienpinnan suunnasta).
Resektiohampaissa ovat lisäksi samat ongelmat kuin juurihoidetuissa: iso paikka ja halkeamisvaara.
Resektio on periaatteessa ihan käyttökelpoinen hoitomuoto edelleen. Aikaisemmin näitä suoritettiin huomattavasti enemmän, nyt implanttihoidon hyvät mahdollisuudet ovat vähentäneet käyttöä. Resektio on epävarma, koska juurihoidettu hammas on epävarma. Implantit sen sijaan ovat nykyään sen verran hyvin onnistuvia, että implantin katsotaan olevan ennusteeltaan etenkin pitkällä aikavälillä parempi hoitovaihtoehto. Lisäksi suositellaan, että hampaan juuritäytteet uusittaisiin mikäli mahdollista välittömästi ennen resektiota. Tämä juurihoito poskihampaaseen leikkausoperaatio alkaa olla kustannuksiltaan jo sen verran arvokas, että yli puolet implantin hinnasta. Jos hammas menetetään, niin siinä on sitten mennyt se hukkaan... vähän lisää ja saa implantin. Tämä ohjaa ajattelua aika paljon.