Kuinka voi olla mahdollista että Suomi ei tajua tulevansa kupatuksi kokoajan enemmän ja enemmän? Mitä ovat jonninjoutavat höpötykset vakautusmekanismeista? Puutaheinää. Totuus on luultavasti se, että todellisuudessa kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, tehdään vain hienoja suunnitelmia jotka ehkä toimivat.
Kumpi on esimerkiksi asuntovelalliselle järkevämpää, maksaa lainaa pois nopeassa tahdissa, jolloin tietysti jää rahaa vähemmän muuhun kuluttamiseen, vai ottaa lisää velkaa ja ostaa velkarahalla vaikka osakkeita? No, voihan olla että osakkeet tuottavat ja velka lyhenee kuin itsestään. Mutta entäpäs jos kikkailu ei onnistu, vaan asuntolainan korot nousevat ja sijoitukset menettävät arvonsa? Kannattaako siis pelata varman päälle vai ryhtyä kikkailemaan. Minun vähä järkeni sanoo että ei kannata kikkailla. Tällä hetkellä koko maailma harrastaa taloudenpidossaan tätä kikkailua ja huuli pyöreänä selostetaan yhtä sun toista, mutta totuus on se, että talouskikkailussa aina joku häviää. Ainoa oikea ja varma tie talouden vakauttamiseen on menojen karsiminen ja todellisten tulojen lisääminen- Muuta varmaa tietä ei ole, niin kipeää kun se tekeekin! Tosiasiat on tunnustettava.
Jos tuttavaperheeltä hajoaa auto, niin tottakai minä heille lainaan rahaa järkevään käyttöautoon- Järkevässä mittasuhteessa(En siis anna sataa tonnia uuteen mersuun) että voivat jatkaa töissä käyntiä. Näinhän he voivat maksaa sitten myös velkansa pois. Tämä on sitä vakauttamista ja yhteisöllisyyttä.
Mutta mitä nyt tekee euroopan unioni ja Suomi. Työnnetään rahaa pohjattomaan kaivoon. Kaikki vakauttamispaketit, kehitysapu ja muu. Ihan sama kun minä alkaisin lainata rahaa juopolle ja työtä tekemättömälle naapurilleni siinä toivossa että se menee töihin ja alkaa elää ihmisiksi ja hoitaa velvotteitaan. Ja ottaisin vielä tätä varten kulutusluottoa. Näin tekee Suomi ja euroopan unioni- Onko viisasta?
Loppujen lopuksi koko läntinen maailma pyörittelee rahaa edestakaisin ja kaikki kuvittelevat juonensa onnistuvan. Mielenkiinnolla ja samalla suurella pelolla odottelen milloin koko paska sortuu omaan mahdottomuuteensa.
Vaan eipä siinä. Suurinosa Suomalaisista elää kädestä suuhun, mikä on surullista ja typerää. Mikä raha vain saadaan se työnnetään menemään samantien. Ostellaan kalliita ja hienoja autoja ja taloja velkarahalla, eikä ymmärretä lainkaan mikä riski siihen velkarahaan sisältyy- AINA. Pankin laskelmiin luotetaan kuin kallioon, mutta pitäisi muistaa että niillä on vähän niinkuin oma lehmä ojassa.
Kumpi on esimerkiksi asuntovelalliselle järkevämpää, maksaa lainaa pois nopeassa tahdissa, jolloin tietysti jää rahaa vähemmän muuhun kuluttamiseen, vai ottaa lisää velkaa ja ostaa velkarahalla vaikka osakkeita? No, voihan olla että osakkeet tuottavat ja velka lyhenee kuin itsestään. Mutta entäpäs jos kikkailu ei onnistu, vaan asuntolainan korot nousevat ja sijoitukset menettävät arvonsa? Kannattaako siis pelata varman päälle vai ryhtyä kikkailemaan. Minun vähä järkeni sanoo että ei kannata kikkailla. Tällä hetkellä koko maailma harrastaa taloudenpidossaan tätä kikkailua ja huuli pyöreänä selostetaan yhtä sun toista, mutta totuus on se, että talouskikkailussa aina joku häviää. Ainoa oikea ja varma tie talouden vakauttamiseen on menojen karsiminen ja todellisten tulojen lisääminen- Muuta varmaa tietä ei ole, niin kipeää kun se tekeekin! Tosiasiat on tunnustettava.
Jos tuttavaperheeltä hajoaa auto, niin tottakai minä heille lainaan rahaa järkevään käyttöautoon- Järkevässä mittasuhteessa(En siis anna sataa tonnia uuteen mersuun) että voivat jatkaa töissä käyntiä. Näinhän he voivat maksaa sitten myös velkansa pois. Tämä on sitä vakauttamista ja yhteisöllisyyttä.
Mutta mitä nyt tekee euroopan unioni ja Suomi. Työnnetään rahaa pohjattomaan kaivoon. Kaikki vakauttamispaketit, kehitysapu ja muu. Ihan sama kun minä alkaisin lainata rahaa juopolle ja työtä tekemättömälle naapurilleni siinä toivossa että se menee töihin ja alkaa elää ihmisiksi ja hoitaa velvotteitaan. Ja ottaisin vielä tätä varten kulutusluottoa. Näin tekee Suomi ja euroopan unioni- Onko viisasta?
Loppujen lopuksi koko läntinen maailma pyörittelee rahaa edestakaisin ja kaikki kuvittelevat juonensa onnistuvan. Mielenkiinnolla ja samalla suurella pelolla odottelen milloin koko paska sortuu omaan mahdottomuuteensa.
Vaan eipä siinä. Suurinosa Suomalaisista elää kädestä suuhun, mikä on surullista ja typerää. Mikä raha vain saadaan se työnnetään menemään samantien. Ostellaan kalliita ja hienoja autoja ja taloja velkarahalla, eikä ymmärretä lainkaan mikä riski siihen velkarahaan sisältyy- AINA. Pankin laskelmiin luotetaan kuin kallioon, mutta pitäisi muistaa että niillä on vähän niinkuin oma lehmä ojassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
> Kumpi on esimerkiksi asuntovelalliselle järkevämpää, maksaa lainaa pois nopeassa tahdissa, jolloin tietysti jää rahaa vähemmän muuhun kuluttamiseen, vai ottaa lisää velkaa ja ostaa velkarahalla vaikka osakkeita?
Ehdottomasti on järkevämpää ottaa lisää lainaa ja ostaa osakkeita. Pidemmällä tähtäimellä on hirveän vaikea jäädä tappiolle, ja jos jää, niin pieni velka on siinä katastrofissa se pienin ongelma.
> Mutta entäpäs jos kikkailu ei onnistu, vaan asuntolainan korot nousevat ja sijoitukset menettävät arvonsa?
Todennäköisyys moiseen on häviävän pieni, mutta jos näin käy, niin takkiinhan siinä tulee. Ainakin hetkellisesti. Osakekurssit toki nousevat takaisin, joten jos pari vuotta selviää korkeammista koroista (ei kuitenkaan kovin korkeista, koska korot eivät eurossa voi olla kovin kovia talouden taantuman aikaan), niin plussalla ollaan taas.
Yksityishenkilöiden ja valtioiden talouksien vertaaminen on kuitenkin lähtökohtaisesti virheellistä. Jos naapurisi ei pääse töissä käymään, niin se on ikävää heille, muttei juuri vaikuta sinuun. Jos Kreikka romahtaa, niin se on äärimmäisen ikävää heille ja lisäksi sotkee meidänkin elämämme...
Jos lähdetään siitä, ettei naapurini töissäkäynti vaikuta minuun, ei vaikuta naapurin naapurinkaan, eikä hänenkään naapurin. Mutta tarpeeksi pitkälle kun tässä mennään niin alkaa vaikuttamaan. Valtion talous on täysin riippuvainen meidän kansalaisten talouksista.
Ajattelet nyt tuossa ajatuskuviossa mielestäni pelkästään yksityishenkilön tai pienen yhteisön etua. Jotkuthan siinä aina voittaa, mutta suurinosa häviää.
Tuota, minähän nimen omaan totesin, että naapurivertaus on huono.
Kreikkaa on tuettava, tästä lienevät kaikki yhtä mieltä. Kyse on siitä, miten tuo tuki jaetaan niin, että se on mahdollisimman tehokasta. Tai sitten ei. Monelle tärkeää on jakaa tukea oikeudenmukaisesti, ei tehokkaasti. Toisille taas tärkeintä on jakaa tukea mahdollisimman vähän, ei tehokkaasti tai oikeudenmukaisesti.
Minulle tärkeintä on siis bang for buck, joka saattaa johtaa saksalaisten pankkien tukemiseen siinä sivussa, tai mistä nyt tänään halutaankaan kitistä.