Tuntuu välillä siltä, että elämässäni on näkö- ja ajatusharhoja. Yhtenä esimerkkinä ovat niin kutsutut hyvät tavat, joiden olen ollut näkevinäni rappeutuvan.
Miksi olutta pitää juoda tölkistä kadulla? Entä miten joku voi pitää hattua päässään ravintolassa tai kirkossa?
Ymmärrän, että päänsä paljastaminen edellyttää ihmisen tietävän, miksi niin tehdään. Eli että on paikkoja, joita pidetään pyhinä, tai että ruokaa kunnioitetaan, koska se ei ole itsestäänselvyys.
Näin ei välttämättä enää ajatella. Ehkä katuakaan ei moni miellä paikaksi, joka poikkeaa kodin intiimistä tilasta.
Siksi se, mikä näyttää minusta huonotapaisuudelta, ei välttämättä olekaan sitä.
Ellei syitä toivomieni tapojen takana tunneta, tavat lakkaavat olemasta hyviä ja muuttuvat tyhjiksi rituaaleiksi.
En kai minä sellaista halua olla kannattelemassa?
Sitä paitsi on myös tapoja, joita olen tottunut pitämään hyvinä mutta joiden perusteita tai järkevyyttä huomaan nykyään epäileväni.
Yksi näistä on vaatimaton, kohtelias käytös, johon kasvatus ohjasi lapsia tiukasti vielä 1960- ja 1970-luvulla. Sehän on aivan mennyttä aikaa sosiaalisessa mediassa, joka innostaa mainostamaan itseään ja saavutuksiaan.
En vieläkään pääse ajatuksesta, että se on aika julkeaa. Yritän silti, sillä tähän ikään päästyäni tiedän jo mainiosti, etteivät toiset ihmiset voi ikinä päästä perille ajatuksistani tai toiveistani, ellen itse kerro niistä.
Kohtelias sivuun jääminen voi tarkoittaa myös sitä, ettei avaa suutaan silloinkaan, kun ehdottomasti pitäisi.
Tämäkin on nimenomaan ikäisteni suomalaisten vaiva: kun jotkut puhuvat tai käyttäytyvät seurassa niin tökerösti, ettei siihen haluaisi millään kajota, katsotaan syrjään ja toivotaan, että hävettävä melu häipyy itsestään.
Joskus niin on ehkä käynytkin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että enemmistön vilkuillessa vaivaantuneesti seiniä röyhkeiden ääni on päässyt voimistumaan.
Siksi minunkin pitää yrittää unohtaa liika kohteliaisuus, ainakin kun vastaan tulee kansalliskiihkoa, homofobiaa, naisvihaa ja rasismia. Muutenhan voi muodostua käsitys, että ne ovat muka hyväksyttäviä asioita.
Kaljatölkkiä en silti edelleenkään avaa kadulla.
Miksi olutta pitää juoda tölkistä kadulla? Entä miten joku voi pitää hattua päässään ravintolassa tai kirkossa?
Ymmärrän, että päänsä paljastaminen edellyttää ihmisen tietävän, miksi niin tehdään. Eli että on paikkoja, joita pidetään pyhinä, tai että ruokaa kunnioitetaan, koska se ei ole itsestäänselvyys.
Näin ei välttämättä enää ajatella. Ehkä katuakaan ei moni miellä paikaksi, joka poikkeaa kodin intiimistä tilasta.
Siksi se, mikä näyttää minusta huonotapaisuudelta, ei välttämättä olekaan sitä.
Ellei syitä toivomieni tapojen takana tunneta, tavat lakkaavat olemasta hyviä ja muuttuvat tyhjiksi rituaaleiksi.
En kai minä sellaista halua olla kannattelemassa?
Sitä paitsi on myös tapoja, joita olen tottunut pitämään hyvinä mutta joiden perusteita tai järkevyyttä huomaan nykyään epäileväni.
Yksi näistä on vaatimaton, kohtelias käytös, johon kasvatus ohjasi lapsia tiukasti vielä 1960- ja 1970-luvulla. Sehän on aivan mennyttä aikaa sosiaalisessa mediassa, joka innostaa mainostamaan itseään ja saavutuksiaan.
En vieläkään pääse ajatuksesta, että se on aika julkeaa. Yritän silti, sillä tähän ikään päästyäni tiedän jo mainiosti, etteivät toiset ihmiset voi ikinä päästä perille ajatuksistani tai toiveistani, ellen itse kerro niistä.
Kohtelias sivuun jääminen voi tarkoittaa myös sitä, ettei avaa suutaan silloinkaan, kun ehdottomasti pitäisi.
Tämäkin on nimenomaan ikäisteni suomalaisten vaiva: kun jotkut puhuvat tai käyttäytyvät seurassa niin tökerösti, ettei siihen haluaisi millään kajota, katsotaan syrjään ja toivotaan, että hävettävä melu häipyy itsestään.
Joskus niin on ehkä käynytkin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että enemmistön vilkuillessa vaivaantuneesti seiniä röyhkeiden ääni on päässyt voimistumaan.
Siksi minunkin pitää yrittää unohtaa liika kohteliaisuus, ainakin kun vastaan tulee kansalliskiihkoa, homofobiaa, naisvihaa ja rasismia. Muutenhan voi muodostua käsitys, että ne ovat muka hyväksyttäviä asioita.
Kaljatölkkiä en silti edelleenkään avaa kadulla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä. Mölyävä uusnatsikkaiden porukka on piessyt ihmisiä Joensuussa.
Joku käsittämätön vastarinta"liike" , joka on suuntautunut ihmisiä vastaan, yrittää pullistella olemattomilla lihaksillaan ja pelotella raukkamaisesti pienempiään/heikompiaan/käymällä ylivoimalla ihmisten kimppuun.
Näille poikapoloille on lyötävä ns luu kurkkuun, että ymmärtävät kaikkien ihmisten olevan saman arvoisia. Sitä sanomaa on kaikkien uskallettava viestittä ympärilleen joka paikassa. Hiljaisuus antaa väärän kuvan, että natsikkaiden touhut olisivat vähääkään hyväksyttäviä.
Käsittämätöntä myös lehdessä ollut juttu, kuinka Pukinmäessä pientä poikaa oli potkittu ja haukuttu raiskaajaksi. Eikö siinä tilanteessa todellakaan ollut muita ihmisiä läsnä, jotka olisivat voineet puuttua pikkupojan törkeään ihmisarvon loukkaamiseen?
Luin saman itsekin, taisi olla Suvi Aholan kolumni. Aihe liittyy tuohon tällä palstalla olevaan toiseen viestiin koskien Pukinmäessä tapahtunutta kymmenvuotiaan lapsen pahoinpitelyä ja n.......si haukkumista. Sairasta touhua.