Itse näen asian näin ja tämä on vain henkilökohtainen mielipide!
Protestanttisuuden synnyn oikea syy ja heidän kirkkojen nykyiset ongelmat kulkevat läsi kädessä. Perusteet ovat täysin samat, vaatimukset on vain muuttuneet.
Itsekeskeiset ihmiset toimivat hyvin samalla tavalla, Oli kyse sitten uskonnosta, oikeudesta tai vaikkapa naapurisovusta.
Heille on tyypillistä se, että kun oma toiminta ei mahdu puittetten sisälle, niin sitten vika on toisissa. Oli kyse sitten lainsäädännöstä, asuinalueen käytänteistä tai uskonnon vaatimuksista.
Kun lukee lutherin kirjoituksia ja säilynyttä kirjeenvaihtoa, niin se ei jätä mitään epäselvää kyseisen henkilön itsekeskeisyydestä.
Kun oma elämä oli ristiriidassa Raamatun kanssa, niin vikahan ei tietenkään voinut olla herra lutherin elämässä, vaan...
Asia hoitui sillä, että poistettiin Raamatusta seitsemän ikävää kirjaa ja pidettiin Ilmestyskirjaa turhana (jota hän ei kuitenkaan uskaltanut poistaa siinä olleen kirousuhkauksen takia ...muuten sekin olisi lähtenyt. Nyt hän joutui vain kirjoituksissaan pitämään sitä turhana).
Tämän lisäksi nostettiin Armo kaiken yläpuolelle ja alettiin opettaa sen riittävän, riippumatta siitä, miten eli.
Näillä muutoksilla lutherin oma elämä oli taas (uuden) uskon puitteissa sopusoinnussa.
Ja tälle oli tietysti tilaus olemassa.
Kaikki ne, joiden oma elämä oli ristiriidassa Raamatun kanssa löysivät tästä oikotien "onneen". Uusia aviopuolisoja, valtaa, itsekkyyttä... ja silti kaikki oli kunnossa.
Tämä sama asia nähdään tänäkin päivänä protestanttisuudessa.
Kun oma elämä on ristiriidassa (luterilaisuuden) vanhan opetuksen kanssa, niin vanhan opin täytyy olla väärässä... ...puhumattakaan sitten Apostolisten Kirkkojen opetuksesta.
Tuntuu, että melkein ainoa säilynyt asia alkuperäisestä protestanttisuudesta on se, että Armon uskotaan automaattisesti antavan anteeksi kaiken sen väärän, mitä elämän aikana tulee tehtyä.
Protestanttisuuden synnyn oikea syy ja heidän kirkkojen nykyiset ongelmat kulkevat läsi kädessä. Perusteet ovat täysin samat, vaatimukset on vain muuttuneet.
Itsekeskeiset ihmiset toimivat hyvin samalla tavalla, Oli kyse sitten uskonnosta, oikeudesta tai vaikkapa naapurisovusta.
Heille on tyypillistä se, että kun oma toiminta ei mahdu puittetten sisälle, niin sitten vika on toisissa. Oli kyse sitten lainsäädännöstä, asuinalueen käytänteistä tai uskonnon vaatimuksista.
Kun lukee lutherin kirjoituksia ja säilynyttä kirjeenvaihtoa, niin se ei jätä mitään epäselvää kyseisen henkilön itsekeskeisyydestä.
Kun oma elämä oli ristiriidassa Raamatun kanssa, niin vikahan ei tietenkään voinut olla herra lutherin elämässä, vaan...
Asia hoitui sillä, että poistettiin Raamatusta seitsemän ikävää kirjaa ja pidettiin Ilmestyskirjaa turhana (jota hän ei kuitenkaan uskaltanut poistaa siinä olleen kirousuhkauksen takia ...muuten sekin olisi lähtenyt. Nyt hän joutui vain kirjoituksissaan pitämään sitä turhana).
Tämän lisäksi nostettiin Armo kaiken yläpuolelle ja alettiin opettaa sen riittävän, riippumatta siitä, miten eli.
Näillä muutoksilla lutherin oma elämä oli taas (uuden) uskon puitteissa sopusoinnussa.
Ja tälle oli tietysti tilaus olemassa.
Kaikki ne, joiden oma elämä oli ristiriidassa Raamatun kanssa löysivät tästä oikotien "onneen". Uusia aviopuolisoja, valtaa, itsekkyyttä... ja silti kaikki oli kunnossa.
Tämä sama asia nähdään tänäkin päivänä protestanttisuudessa.
Kun oma elämä on ristiriidassa (luterilaisuuden) vanhan opetuksen kanssa, niin vanhan opin täytyy olla väärässä... ...puhumattakaan sitten Apostolisten Kirkkojen opetuksesta.
Tuntuu, että melkein ainoa säilynyt asia alkuperäisestä protestanttisuudesta on se, että Armon uskotaan automaattisesti antavan anteeksi kaiken sen väärän, mitä elämän aikana tulee tehtyä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei Lother poistanut Raamtun kaanonista mitään! Kommentin kirjoittaja lienee iyysrkeskeinen henkilö joka ei näe metsää puilta!
Ei Luther poistanut Raamatun kaanonista mitään! Kommentin kirjoittaja lienee itse itsekeskeinen henkilö joka ei näe metsää puilta!
En oikein ymmärtänyt kirjoitustasi?
Katolisessa Raamatussa on edelleen alkuperäiset 73 kirjaa.
Luterilaisessa Raamatussa 66 kirjaa ja poistettuja kirjoituksia kutsutaan Apokryftisiksi kirjoiksi (tovottavasti muistin sanan oikein).
On tietysti mahdollista ostaa luterilaisen kirkon painaman Raamatun, jossa nämä on mukana, mutta tavallisessa versiossa ne eivät ole.
Apokryfiset kirjat eivät Martti Lutherin mukaan ole samanarvoisia muiden luterilaiseen Raamattuun otettujen kirjojen kanssa, mutta ne ovat kyllä hyödyllisiä lukea. Käsittääkseni 1700-luvun Bibliassa on ollut mukana apokryfisiä kirjoja, joista on viime vuosina ollut saatavissa myös erillisiä uusia käännöksiä. Martti Luther oli perehtynyt Vanhaan testamenttiin sen alkukielellä. Hänen aikanaan oli monia muitakin, jotka halusivat saada Raamatun tekstit alkukielisinä luettavakseen eikä pelkästään katolisen kirkon käyttämää latinankielistä Vulgataa. Katolinen kirkkohan oli jatkanut varhaisempien ekumeenisten kirkolliskokousten jälkeen varsin omintakeiseen tapaan uusien oppien kehittelyä esim. suhteessa idän kirkkoon. Martti Lutherin omakohtaisen elävän uskon löytäneenä oli poikkeuksellisen hyvät edellytykset myös historiallisesti asettaa katolisessa kirkossa tapahtunut kehitys Raamatun alkutekstien pohjalta nousevaa uskonymmärrystä vasten tarkasteltavaksi. Vastaavanlaisia pyrkimyksiä oli esiintynyt aiemminkin ja niihin oli tyypillisesti liittynyt halu saada Raamattu kaikkien lukutaitoisten ulottuville kansankielisenä. Lienee ollut kyse kirkon omista valtapyrkimyksistä, kun se halusi korostaa papistonsa erityisasemaa ja säilyttää tavalliselle kansalle käsittämättömän latinan kielen laajassa käytössä. Martti Luther ymmärsi, että katolinen kirkko pyrki pikemmin estämään kuin edistämään evankeliumin viemistä kaikille kansoille.
Niin ne sadut syntyy...
Kansankielelle saadut kirjoitukset eivät olleet lutherin keksintö tai oivallus. Se oli itänyt alkukirkosta asti, mutta kirjapainon keksiminen vasta mahdollisti tämän ...ja kuinka ollakaan Katolinen Kirkko käynnisti käännöstyö kun painaminen oli tullut mahdolliseksi.
Parhaimmat Teologit ei suinkaan tehneet tätä vaan lutherin kaltaiset yliopistoheput.
Luther ei ollut edes piispa vaan juristi ja yliopistomies.
Se että hän käänsi, ei tee hänestä aiheen huippuosaajaa.
Katollinen huippu teologi olisi tuskin päätynyt 66 kirjaan jo pelkästään luvun 66 takia. ...siis jos olisi tehnyt lutherit.
Kyseiset "vähempiarvoiset" kirjat (joihin kuuluisi myös lisäksi Ilmestyskira lutherin omien kirjoitusten mukaan) ovat oikeasti kaikkea muuta kuin sitä.
Nämä kirjat vain ikävästi muistuttivat herra lutheria siitä, mikä on pahan loppu lopulta. ...siksi ne piti vaientaa ...kuin se sisäinen äänikin...
luther oli loistava, mitä itsepetokseen tulee...
Hän oikein retosteli sillä, että eli synnissä ja jälkeen jäänneessä kirjeenvaihdossa hän kehuskelee muille kuinka hän tekee tahallaan syntiä paholaisen kiusaksi.
Eli lutherin raudanluja logiikka ja juristin moraali toimi ihan loppumetreille asti :-)
Ehkä olisi vielä hyvä selventää asiaa...
Ennen 1400-lukua kaikki kirjat tehtiin käsin kopioimalla toisesta kirjasta. 1200 luvulla oli kehittynyt alkeellinen posliinileimasimiin perustuva leimausmenetelmä, mutta se ei soveltunut kirjojen painamiseen.
Kirjoittaja munkki teki kenties koko elämänsä aikana kolme kirjaa alkuperäisistä.
Paperi oli todella kallista ja kirjat vasta kalliita olivatkin... Kaikilla seurakunnilla ei ollut edes Raamattua ja moni Kirkonmies oli jo todella tyytyväinen johonkin pieneen osaan Raamattua.
1400-luvun alussa ei edes aatelisten luku ja kirjoitustaito ollut mitenkään itsestään selvyys, puhumattakaan rahvaasta.
Latina oli "sivistyksen" kieli ja kaikki korkeammin koulutetut sekä aateliset ja Kirkon miehet osasivat sitä, riippumatta maasta. Se oli kieli, joka yhdisti kaikkia Katolilaisia maita.
Pappi saarnasi yleensä paikallisella kielellä (jos osasi sitä ...Papit saattoi siirtyä maasta toiseen ja ainoa toimiva kieli oli silloin tietenkin latina...) ja avasi Raamattua kansalle. Palvelukset olivat latinaksi
(tosin, jokainen joka on käynyt Venäjän Ortodoksikirkon palveluksissa, jossa käytetään kirkkoslaavia tietää, että kyllä siitäkin alkaa ajan kanssa ymmärtämään aika paljon).
1450 luvulla tapahtui jotain mullistavaa, sillä silloin alkoi leviämään kirjapainotekniikka. Se levisi pikkuhiljaa (joka voi olla tänä päivänä vaikea käsittää). Ensimmäisen kerran Raamattu painettiin 1455 painosmäärän ollessa sen aikalaisille mielettömät ja käsittämättömät 180 kappaletta.
Tuohon aikaan ei ollut vielä konsessusta siitä, että onko Pyhän Kirjan painaminen pyhäinhäväistys vai ei. Kirjapaino oli täysin uusi asia ja oli luonnollista miettiä oliko se tarpeeksi arvokasta Raamatulle.
Vasta 1460 luvun jälkeen tuli mahdolliseksi ajatus tehdä kirjoja kansan kielellä.
Se oli monella tapaa mullistava ajatus, sillä oli opittu latinan olevan sivistyneistön kieli ja vain sivistyneistö osasi lukea...
1460 luku ei vielä ollut sopiva, sillä paperintuotanto oli alkutekijöissään ja edelleen jouduttiin käyttämään pääsääntöisesti nahkoja paperin tilalla.
Kirjapainotekniikan kehittyminen ja sen hyväksytyksi tuleminen lopulta johti siihen, että kansan kielellä kirjoitetut Raamatut tulivat ajankohtaiseksi.
Vasta nyt yhdestä käännöksestä pystyttäisiin tekemään monia kirjoja.
Käännöstyöt aloitettiin ja Luther oli yksi näistä...
Painotekniikka oli se syy, että 1400-1500 -lukujen taitteen jälkeen kansankieliset painokset tulivat ajankohtaisiksi ja herra lutherilla ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä ...hän sattui vain syntymään murroksen aikana (1483).
Hän tosin osasi aika tehokkaasti kerätä siitä kunnian vaikka kunnia ei oikeasti hänelle kuulunutkaan.
"Lienee ollut kyse kirkon omista valtapyrkimyksistä, kun se halusi korostaa papistonsa erityisasemaa ja säilyttää tavalliselle kansalle käsittämättömän latinan kielen laajassa käytössä. Martti Luther ymmärsi, että katolinen kirkko pyrki pikemmin estämään kuin edistämään evankeliumin viemistä kaikille kansoille."
Apostolisen katolisen kirkon tehtävänä on ollut siirtää apostoleilta peritty uskonsisältö tuleville polville. Tämän tähden kirkko hyväksyi vain omat käännöksensä, ei väärinkäännettyjä versioita.
Tuulesta temmattu väite on, että katolisessa kirkossa ei ollut muita kuin latinankielisiä Raamattuja.
Toisekseen, se joka keskiajalla osasi lukea, osasi latinaa.
Englannissa, protestanttien King James Bible'n esipuheessa todetaan erilaisten kansankielisten käännösten lukuisuus:
"The translators of the Authorised Version, in their 'Preface', referring to previous
translations of the Scriptures into the language of the people, make the following important statements. After speaking of the Greek and Latin Versions,
theyproceed: 'The godly-learned were not content to have the Scriptures inthe language which themselves understood, Greek and Latin ... but also for
the behoof and edifying of the unlearned which hungered and thirsted after righteousness, and had souls to be saved as well as they, they provided
translations into the Vulgar for their countrymen, insomuch that most nations under Heaven did shortly after their conversion hear Christ speaking unto
them in their Mother tongue, not by the voice of their minister only but also by the written word translated.' Now, as all these nations were certainly
converted by the Roman Catholic Church, for there was then no other to send missionaries to convert anybody, this is really a valuable admission. The
Translators of 1 61 1 , then, after enumerating many converted nations that had the Vernacular Scriptures, come to the case of England, and include it
among the others. 'Much about that time,' they say (1360), even in our King Richard the Second's days, JohnTrevisa translated them into English, and
many English Bibles in written hand are yet to be seen that divers translated, as it is very probable, in that age . ... So that, to have the Scriptures in the
mother tongue is not a quaint conceit lately taken up, either by the Lord Cromwell in England [or others] ... but hath been thought upon, and put in practice
of old, even from the first times of the conversion of any nation.'" (luku 11)
(11) Luther's first Bible (or what pretended to be the Bible, for he had
amputated some of its members) came out in 1520. Now, will you believe it, there were exactly 104 editions of the Bible in Latin before that date; there
were 9 before the birth of Luther in the German language, and there were 27 in German before ever his own saw the light of day. Many of these were to
be seen at the Caxton Exhibition in London, 1877: and seeing is believing. In Italy there were more than 40 editions of the Bible before the first Protestant
version appeared, beginning at Venice in 1471; and 25 of these were in the Italian language before 1500, with the express permission of Rome. In
France there were 18 editions before 1547, the first appearing in 1478. Spain began to publish editions in the same year, and issued Bibles with the full
approval of the Spanish Inquisition (of course one can hardly expect Protestants to believe this). In Hungary by the year 1456, in Bohemia by the year
1478, in Flanders before 1500, and in other lands groaning under the yoke of Rome, we know that editions of the Sacred Scriptures had been given to
the people. 'In all (to quote from "M.C.L's" useful pamphlet on the subject) 626 editions of the Bible, in which 198 were in the language of the laity, had
issued from the press, with the sanction and at the instance of the Church, in the countries where she reigned supreme, before the first Protestant version
of the Scriptures was sent forth into the world.' England was perhaps worse off than any country at the time of the Reformation in the matter of vemacular
versions of the Bible: many Catholic kingdoms abroad had far surpassed her in making known the Sacred Word. Yet these lands remained Catholic;
England turned Protestant; what, then, becomes of the pathetic delusion of 'Evangelical' Christians that an acquaintance with the open Bible in our own
tongue must necessarily prove fatal to Catholicism? The simple truth of course is just this, that if knowledge of the Scriptures should of itself make people
Protestants, then the Italian and French and Spanish and Hungarian and Belgian and Portuguese nations should all have embraced Protestantism, which
up to the moment of writing they have declined to do. (luku 11)
kirjasta Henry Graham: Where We Got The Bible
http://jloughnan.tripod.com/howbible.htm
Itselle kävi myös niin, että kun asioihini oikeasti alkoi perehtymään, niin luterilaisuudessa (ja muussa protestanttisuudessa) levitetyt valheet alkoivat kaatumaan yksi toisensa jälkeen.
Protestanttisuus mahdollisti sellaisen toiminnan, joka ei ollut Katolilaiselle mahdollista ja se oli maallisen vallan mieleen. Se, että mukaan saataisiin myös ne ihmiset, jotka eivät eläneet synnissä ja heidät hyväksymään uudenlainen usko ...se ei olisi toiminut ilman härskejä valheita.
Totuus sai väistyä ja mitä oudoimpia asioita käännettiin päälaelleen.
Kun syntyy luterilaiseen perheeseen ja kasvaa luterilaisena, niin asia on todella vaikea. On vaikea hyväksyä tai uskoa, että se mihin on kasvanut voisi olla väärässä. Myös ne asiat, mitkä sinulle on kerrottu faktoina ja joista olet kenties lukenut lisäksi protestanttisesta kirjallisuudesta... niin tuntuu mahdottomalta, että ne voisivat sittenkin olla väärässä ja valhetta.
Kyse on samasta kuin yhtä äkkiä sinulle selviäisi, että oikeasti meillä onkin kuningas Itä-Hakkilassa ja eduskunta sekä presidentti onkin vain kulissi. Sitä ei vaan voisi uskoa, vaikka todisteet puhuisivat muuta.
http://www.arvioikaa.com/ulos3.html
"Langennut kirkko piti erityisesti kansan kielelle käännettyä Raamattua vaarallisena ja aiheuttavan ongelmia kristikunnalle (Corpus Christianum). Niinpä Raamatun kopioiden omistaminen oli äärimmäisen vaarallista keskiajalla. Esimerkiksi Toulousen synodi (1229) kielsi Raamatun kääntämisen kansan kielille ja määräsi rangaistuksen kaikille, jotka omistivat Raamatun jäljennöksiä omalla kielellään. Paavi Innocentius III perusteli näitä määräyksiä 2.Moos. 19:n kohdalla: "Jokainen, joka vuoreen koskee, rangaistakoon kuolemalla...Olipa eläin tai ihminen, ei se saa jäädä eloon."
Aa häirikkö on taas herännyt ja tullut kostamaa Katoliselle Kirkolle kun ei kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle.
Nyt taas voi olla ylpeä itsestään, kun on taas kerran voitokkaasti näyttänyt Katolilaisille miten asiat on oman päänsisällä.
/// Aa häirikkö on taas herännyt ja tullut kostamaa Katoliselle Kirkolle kun ei kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle.///
Olet sinäkin puolestasi hauska tapaus, kun jaksat niin kovasti kantaa huolta minun henkilökohtaisesta elämästäni...ehkä kannattaisi kuitenkin enemmän miettiä niitä ASIOITA, joista kirjoitan kuin minun persoonaani... :-):-):-)
Tajuatko sinä, että kukaan ei lue niitä maraton viestejäsi...
Ja miksi ihmeessä kukaan lukisikaan jonkun mielenterveysongelmaisen tuotoksia?
Olenpa pettynyt keskusteluun. Olen luterilainen mutta aika tyytymätön sellainen, pois en vielä ainakaan ole kirkostani lähtenyt.
Odotin että olisi käsitelty protestanttisen kirkollisuuden ja opin ongelmakohtia. Sen sijaan päädyttiin pääasiassa herjaamaan uskonpuhdistaja Lutheria. En ole minäkään mikään Luther-asiantuntija, mutta uskovana kristittynä ja Raamatun ja kristinuskon historian vaatimattomana tutkijana jotakin jo tiedän minäkin. Lutherilla oli uskonkamppailunsa, niitä ei tarvitse ivailla, jokaisella aidosti uskovalla niitä on. Luther löysi kuitenkin vanhurskauden yksin uskosta ja kirjoitti teesinsä.
Lainaan Stig Andreassonia joka kirjoitti sakramentalismista:
"Lutherin kehitys etsivästä vaikkakin tietämättömästä katolisesta munkista Raamattunsa tuntevaksi uskonpuhdistajaksi on sekä koskettava että mahtava. Mutta myös tuo suuri uskonpuhdistaja koki elämänsä aikana suuren kehitysprosessin, johon sisältyi se, että hän muutti toisinaan käsitystään tietyistä seikoista niinkuin muutkin ihmiset. Siksi saattaa joskus olla vaikea ratkaista, mikä kaikista yksityiskohdista on aidosti "luterilaista". Ne, jotka ovat tutkineet syvällisemmin Lutherin elämää ja ajattelua, ovat joskus puhuneet hänen "katolisesta" sakramenttikäsityksestään, mutta myös hänen "evankelisesta" käsityksestään koskien kirkon pyhiä toimituksia. Onko näitä käsityksiä pidettävä suoranaisina ristiriitaisuuksina vai vain selkeyden puutteena? Se jää luultavasti osittain avoimeksi kysymykseksi, joka jää osittain vastausta vaille."
Tätä käsitystä Lutherista voi varmasti käyttää muistakin seikoista kuin sakramentalismista. Jokainen tekee virheitä. Hän oli luonteeltaan kiivas ja "rahvaanomainen". Hän oli väärässä Ilmestyskirjan suhteen. Sehän on Herramme Jeesuksen sanelema kirje lopun ajan seurakunnille!! Lutherin suhtautuminen juutalaisiin oli kauhistavaa.
Nämä seikat eivät poista kunnioitustani häntä kohtaan Jumalan työvälineenä ja opettajana. Hän ei ollut ylpeä ihminen. Tällaisiahan Jumala käyttää.
Olisin toivonut perusteluja mikä protestanttisuudessa on "valheellista" ja "ristiriidassa Raamatun kanssa". Omasta mielestäni protestanttinen kirkko on tällä hetkellä surkeassa luopumuksen tilassa, Laodikean seurakuntaa. Se myös hyväksyy nikolaiittain opit ja Iisebelin uskonnon maailmansuosio-pedolla ratsastaen.
Kai olette huomanneet sen paluuta katolisen äitikirkon helmoihin?
Protestantista sekin on ongelma, mutta siitä ei sovi keskustella tällä palstalla.
Jos olet tuota mieltä Lutherista, niin sitten et ole tutustunut ihmiseen myytin ja valheen takana.
Lutherin käymää kirjeenvaihtoa on säilynyt paljon ja jos (oikeasti) tutustut niihin, niin kyllä sinunkin käsityksesi siitä ihmisestä muuttuu.
Se ei jätä mitään tulkinnan varaa ja siksi protestanttisuudessa yritetään vaieta niistä.
Stalinissa, Muhamedissa ja Lutherissa on uskomattoman paljon samaa ...jos oikeasti uskaltaa katsoa.
Tämä kirjoitus oli turha, sillä kyse ei ole mistään muusta kuin länsimaiden maallistumisesta tällä hetkellä. Useimmat katoliseen kirkkoon kuuluvat ovat yhtä maallistuneita täällä länsimaissa. Kyse on vain hallinnollisista eroista, eli teidän kirkossa ei saada muutettua mitään niin nopeasti kuten protestanttisissa, ja kun maallistuneet ihmiset ovat päässeet kirkolliskokouksen kautta vaikuttamaan siihen, mitä kirkossa tehdään.
Sen lisäksi katolisessa kirkossa on toisinajattelijoita, ja liberaaleja ja liberaaliteologiaa, mutta he ovat kulissien takana eivätkä niin edessä, joten ei tavallinen kirkossa kävijä ole tästä kovinkaan tietoinen.
Meidän jäljelle jääneiden hieman aktiivisempien kristittyjen on turha kiistellä tällaisista seikoista enää keskenämme, ainakaan täällä länsimaissa. Kumpikaan systeemi ei ole parempi.
Luterilainen kirkko kesti pitkäänkin ennen kuin tuli maallistuminen, samaten anglikaaninen (tosin esim. Englanti edellä jo meistäkin maallistumisessa, myös kirkkonsa osalta), muut protestanit ovat ihan samoissa vaikeuksisa. Esim. luterilaisessa kirkossa katsoen vapaissa suunnissa on alkanut esiintyä hyvinkin paljon erilaisia ilmiöitä ja niissäkin on joukkoa joka on hylännyt vanhemman "traditionsa". Erityisesti uus- ja äärikarismaattisuutta esiintyy, eikä kukaan siellä tiedä, missä on jokin hyvä paikka mennä, koska niillä usein ei ole keskushallintoa. Katolisessa kirkossa esiintyy myös karismaattisuutta ja sen lisäksi luterilaisessa ja vielä toistaiseksi ilmeisesti tervettä, järjellistä, mutta kuinka kauan sillä kaikkialla muualla on alkanut esiintyä erilaista, ei tervettä, ja joka tapauksessa ei tiedetä missä on ihan muut voimat kuin Jumala vaikuttamassa.
Turvallisin paikka näissä lopunajan eksytyksissä on itse asiassa luterilainen konservatiivinen kirkko, joka ei hötkyile karismojen kanssa liikaa, ja siitä on joukko jo perustanut oman (pakosta) Lähetyshiippakuntansa, siellä ei tarvitse pelätä, että lattialla aletaan kiekumaan ja luullaan sitä Jumalasta tulevaksi. En kuulu tuohon itse, mutta tod.näk. turvallisin paikka eksytyksissä.
Mielenkiintoista on juuri, että Luther ei oikein tykännyt Ilmestyskirjasta, mutta tiedämme paremmin, missä tällä hetkellä mennään, varmaankin sen vuoksi, että jos Ilmestyskirjaa luetaan, luetaan sitä enemmän evankeliumeista ja kirjeistä lähtien eikä sellaisenaan, kuten esim. helluntailaiset usein tekevät.
Katolinen kirkko ei ole sen takia turvallinen, että se on suurin kirkko ja miksi antikristus jättäisi sen rauhaan? lopun aikoina, vaikka se olisi nyt vielä kristillinen?
Luterilaisella kirkolla on paljon traditiota ja se alkaa apostoleista ja sen lisäksi siitä eteenpäin ja Nikean uskontunnustus ja kirkkoisät sun muut. Se ei siis ole melkeinpä tyhjän päällä kuten meistä katsoen vapaat suunnat.
Jos "turvallisella" tarkoitetaan hengellisesti kuollutta, niin luterilainen kirkko voi kenties silloin olla "turvallisin"...
Milloin te alatte ymmärtämään, että koko kirkkolaitos on Antikristuksen synnyttämä väärennös Jumalan seurakunnasta...ei Jumalan seurakuntaan liitytä jäsenkirjojen avulla... Ga.4:22-31