Kävin armeijan 01-02, en olisi halunut käydä. Minulla on Kokoomuslaiset vanhemmat, eikä minulla ollut vaihtoehtoa kieltäytyä. Olen perheellinen ja työsskäyvä naimisissa oleva "mallikansalainen."
Armeija jätti minuun kuitenkin sellaiset psyykkiset arvet, joista en ole vieläkään päässyt yli. Vaikka tästä on 13-vuotta pyörivät nämä armeija-asiat päässäni jatkuvasti. En olisi halunut käydä armeijaa. Jouduin tekemään kaikkea sitä mitä pidän vastenmielisenä. Olin 9kk valtion orja ilman mitään kunnioitusta,
Alokasaikana en suorittanut yhtään sotaharjoitusta. En suorittanut taistelijan tutkintoa. Ammuin lähes kaikki maalista ohi. Olin paljon sairastuvalla. Eräs lääkäri alkoi syöttää minulle psyykelääkkeitä huonolla menestykselä. Koin olevani kokoajan vangittu. Harkitsin itsemurhaa. Ammuttiin vähän, muta kovapanos ammunoissa olisin RK:lla ampunut itseni ja kuollut 20-vuotiaana.
Miksi tosiaan en ampunut itseäni armeijassa?
Hyvä kysymys.
Keskeyttää en voinut. Mutta jos vanhemmilleni olisi tullut tieto - poikanne kuoli omankäden kautta ammunnoissa, ehkäpä hekin olisivat ajatelleet jälkeenpäin, että oliko järkevää pakottaa poikaa inttiin, sinne minne se ei halunnut.
Jos vaikka nyt ryhtyisin reservinkieltäytyjäksi, armeija helvetti on ja pysyy muistoissa.
Ihmisen ei koskaan pitäisi tehdä sitä mikä on ristiriidassa hänen omaa vakaumusta vastaan.
En myöskään suorittanut J-kauden aselajihaarani sain hylätyn arvosanan. Silti ne pitivät vain minua siellä, ikään kuin vankia.
Armeija jätti minuun kuitenkin sellaiset psyykkiset arvet, joista en ole vieläkään päässyt yli. Vaikka tästä on 13-vuotta pyörivät nämä armeija-asiat päässäni jatkuvasti. En olisi halunut käydä armeijaa. Jouduin tekemään kaikkea sitä mitä pidän vastenmielisenä. Olin 9kk valtion orja ilman mitään kunnioitusta,
Alokasaikana en suorittanut yhtään sotaharjoitusta. En suorittanut taistelijan tutkintoa. Ammuin lähes kaikki maalista ohi. Olin paljon sairastuvalla. Eräs lääkäri alkoi syöttää minulle psyykelääkkeitä huonolla menestykselä. Koin olevani kokoajan vangittu. Harkitsin itsemurhaa. Ammuttiin vähän, muta kovapanos ammunoissa olisin RK:lla ampunut itseni ja kuollut 20-vuotiaana.
Miksi tosiaan en ampunut itseäni armeijassa?
Hyvä kysymys.
Keskeyttää en voinut. Mutta jos vanhemmilleni olisi tullut tieto - poikanne kuoli omankäden kautta ammunnoissa, ehkäpä hekin olisivat ajatelleet jälkeenpäin, että oliko järkevää pakottaa poikaa inttiin, sinne minne se ei halunnut.
Jos vaikka nyt ryhtyisin reservinkieltäytyjäksi, armeija helvetti on ja pysyy muistoissa.
Ihmisen ei koskaan pitäisi tehdä sitä mikä on ristiriidassa hänen omaa vakaumusta vastaan.
En myöskään suorittanut J-kauden aselajihaarani sain hylätyn arvosanan. Silti ne pitivät vain minua siellä, ikään kuin vankia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä haluaisin päästä sotaan välittömästi ampumaan oikeita maaleja.
En ole ikinä ennen ollut näin motivoitunut.
Tulisipa se Putini sieltä jo..
Voimia. Tuo pakko laitos pitäisi tehdä vapaaehtoiseksi, niinkuin yleensä sivistysvaltiossa. Itse erosin reservistä protestiksi.... onhan tuollainen intti yhteiskunnan rahojen väärinkäyttöä. Huono asia kaikille osapuolille.
Itse kävin armeijan yli 10 vuotta aloittajaa aikaisemmin. Kaikenlaista korjattavaa koulutuksesta jäi mieleen, mutta maanpuolustustahtoni on siviilissä vain lisääntynyt. Valtiomme puolustaminen on minulle tärkeää mm. siksi, että muita suomenkielisiä valtioita ei ole. Täällä voin vaatia kaikki palvelut ja oikeudet äidinkielelläni.
Miesten pakottaminen palvelukseen ei silti näyttäydy järkevänä. Ainakin kieltäytymisen perusteita olisi helpotettava. Kun nykyisen 350.000 sotilaan reservin pienentäminenkin on ollut esillä, ei kaikkia samalla tavoin edes kaivata. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/92799-suomen-armeija-2015-”reservi-pienempi”
Näen tarpeellisena myös varusmiesten päivärahojen tasokorotuksen, jotta maanpuolustukseen kouluttautuminen ei aiheuttaisi talousongelmia.
Älä HUORA piipitä . Huono trolli , taidat olla "viidennen kolonnan" kätyri . Sinunlaiset HUORAT ammutaan sota/kriisiaikana .
Ampukaa vaan niin näette minkälainen fasismi valtio Suomi on!
Itse kävin intin 80-luvun alussa ja vieläkin ihmettelen, että miksi.
Olin saapumiseräni paras palikkatestissä, joten selvää upseeriainesta ja 11 kuukautta palveltamana. Useat heittivät testin tsoukkina ja päätyivät 9 kuukauden mokkereiksi, itse tein sen kuten hesarin ristikon mitenkään liikaa yrittämättä reilusti alle sille varatun ajan, muutamat taas yrittivät liikaa ja näin menettivät mahdollisuutensa kunniaan ja glooriaan.
Näin jälkikäteen ajatellen intti oli kyllä tunkkainen kokemus - 11 kuukautta tehden mitä ei haluaisi tehdä vaan olla jossakin muualla. Ja mitä hyötyä on res. vänrikin arvosta työmarkkinoilla kun työhönottajat tuijottavat ohi kuin mentaalisesti vajakkia.
Uskomattomin tapaus oli erään työnhaku-kurssin jälkipuinti "pyskologin" kanssa - kundi tuijotti jonnekin ylävasemmalle katsomatta kertaakaan minua silmiin - siis mitä häh.
Itselleni ei armeijasta eikä senjälkeen kartauksista jäänyt yhtään mitään mielekästä kuvaa. Kertauksissa opeteltiin teltan pystytystä ja purkua. Naurettavaa pelleilyä. Minusta jos kertaamaan pyydetään on katsottava myös että siitä on yksilölle hyötyä. Joko niin. Että opitaan jotain uutta. Tai verestetään jo opittua