Ei siellä asukas sano: »Minä olen heikko», sillä kansa, joka siellä asuu, on saanut synnit anteeksi. Jes. 33:25.
Tässä näemme, että syntien anteeksiantamus, joka Kristuksen kuolemalla meille ansaittiin ja jonka me uskon kautta vastaanotamme, on meille oleva iankaikkinen omaisuus, jokapäiväinen ja iankaikkinen armo. Sitä ei peruuteta eikä oteta pois meiltä meissä piilevien, meitä rasittavien ja ajan, kuluessa valitettavasti myös puhkeavien syntien takia, vaan niin kauan kuin pysymme Kristuksessa uskon kautta, tulemme olemaan kaikkina hetkinä samassa armossa Jumalan luona. Sillä armo ei tule teoista ja me itsessämme olemme kaikkina hetkinä yhtäläisesti kadotustuomion ansainneita, mutta Kristuksessa kaikkina hetkinä yhtä vanhurskaita.
Kun Herra jo Vanhassa testamentissa mainitsee siitä armonvaltakunnasta, joka Kristuksen kautta oli perustettava, armovaltakunnasta, maan päälle, nimittää hän sitä Jes. 33: »Juhliemme kaupungiksi», sekä »Jerusalemiksi», ja sanoo viimein siitä kaupungista: »Ei siellä asukas sano: 'Minä olen heikko sillä kansa, joka siellä asuu, on saanut synnit anteeksi.» Kun Jumala 89:nnessä psalmissa puhuu liitostaan Poikansa kanssa - iankaikkisen armon liitosta niille, joita Poika sovituksellaan ansaitsi ja puolusti, jotka uskoivat häneen ja nimitetään tässä »hänen lapsiksensa - sanoo hän: »Jos hänen lapsensa hylkäävät lakini, eivätkä oikeuksissani vaella. Jos he rikkovat sääntöni, eivätkä noudata käskyjäni, niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla. Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä uskollisuudessani vilpistele. En minä riko liittoani, enkä muuta, mitä huuliltani on lähtenyt.»
Uudessa testamentissa sanoo Johannes: »Lapsukaiseni, tätä minä kirjoitan teille, jottette syntiä tekisi. Mutta jos joku syntiä tekisi, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus. eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.»
Emme tässä tahdo luetella useampia näitä Raamatun lukemattomia lohdullisia sanoja, tarkastamme vain yhtä niistä. Ensimmäisessä Herra sanoo, ettei sen kaupungin, armon valtakunnan asukkaiden tarvitse valittaa tai murheella kertoa heikkouttaan, sillä heillä on oleva syntien anteeksiantamus. Herra näyttää tahtovan sanoa: Syntien anteeksiantamushan edellyttää jo edeltäkäsin syntien ja heikkouksien olemassaolon, sillä muutoin ei sanottaisi syntien anteeksiantamus. Sanotaanhan siinä, ettei syntejä enää lueta, ajatella tai rangaista, sillä siinä puhutaan anteeksiantamuksesta. Anteeksi annettua ei enää tarvitse kertoilla eikä muistella murheella, sillä anteeksi annettu on annettu anteeksi. »Ei siellä asukas sano: »Minä olen heikko. sillä kansa, joka siellä asuu, on saanut synnit anteeksi.»
jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-7.html
Tässä näemme, että syntien anteeksiantamus, joka Kristuksen kuolemalla meille ansaittiin ja jonka me uskon kautta vastaanotamme, on meille oleva iankaikkinen omaisuus, jokapäiväinen ja iankaikkinen armo. Sitä ei peruuteta eikä oteta pois meiltä meissä piilevien, meitä rasittavien ja ajan, kuluessa valitettavasti myös puhkeavien syntien takia, vaan niin kauan kuin pysymme Kristuksessa uskon kautta, tulemme olemaan kaikkina hetkinä samassa armossa Jumalan luona. Sillä armo ei tule teoista ja me itsessämme olemme kaikkina hetkinä yhtäläisesti kadotustuomion ansainneita, mutta Kristuksessa kaikkina hetkinä yhtä vanhurskaita.
Kun Herra jo Vanhassa testamentissa mainitsee siitä armonvaltakunnasta, joka Kristuksen kautta oli perustettava, armovaltakunnasta, maan päälle, nimittää hän sitä Jes. 33: »Juhliemme kaupungiksi», sekä »Jerusalemiksi», ja sanoo viimein siitä kaupungista: »Ei siellä asukas sano: 'Minä olen heikko sillä kansa, joka siellä asuu, on saanut synnit anteeksi.» Kun Jumala 89:nnessä psalmissa puhuu liitostaan Poikansa kanssa - iankaikkisen armon liitosta niille, joita Poika sovituksellaan ansaitsi ja puolusti, jotka uskoivat häneen ja nimitetään tässä »hänen lapsiksensa - sanoo hän: »Jos hänen lapsensa hylkäävät lakini, eivätkä oikeuksissani vaella. Jos he rikkovat sääntöni, eivätkä noudata käskyjäni, niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla. Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä uskollisuudessani vilpistele. En minä riko liittoani, enkä muuta, mitä huuliltani on lähtenyt.»
Uudessa testamentissa sanoo Johannes: »Lapsukaiseni, tätä minä kirjoitan teille, jottette syntiä tekisi. Mutta jos joku syntiä tekisi, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus. eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.»
Emme tässä tahdo luetella useampia näitä Raamatun lukemattomia lohdullisia sanoja, tarkastamme vain yhtä niistä. Ensimmäisessä Herra sanoo, ettei sen kaupungin, armon valtakunnan asukkaiden tarvitse valittaa tai murheella kertoa heikkouttaan, sillä heillä on oleva syntien anteeksiantamus. Herra näyttää tahtovan sanoa: Syntien anteeksiantamushan edellyttää jo edeltäkäsin syntien ja heikkouksien olemassaolon, sillä muutoin ei sanottaisi syntien anteeksiantamus. Sanotaanhan siinä, ettei syntejä enää lueta, ajatella tai rangaista, sillä siinä puhutaan anteeksiantamuksesta. Anteeksi annettua ei enää tarvitse kertoilla eikä muistella murheella, sillä anteeksi annettu on annettu anteeksi. »Ei siellä asukas sano: »Minä olen heikko. sillä kansa, joka siellä asuu, on saanut synnit anteeksi.»
jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-7.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä lause muistuttaa myös erityisestä kohdasta yksinkertaisten, vilpittömien armonlasten elämässä. He uskovat kyllä syntiensä anteeksiantamukseen, mutta sen ohessa ja yhteydessä heillä on jotakin muuta (heidän mielestään) huokailtavaa ja murehdittavaa, jotakin, jota he eivät muista syntinä pitää, vaan se on jokin heikkous, jokin puuttuvaisuus kristillisyydessä joku virhe, tai miksi sitä nimittäisi. He sanovat: Kyllä minä uskon Jumalan antavan minulle kaikki syntini anteeksi, mutta olen niin heikko, minulla on se ja sekin heikkous ym, Nyt Herra tässä sanoo kaiken kuuluvan nimitykseen: synnit. »Ei siellä asukas sano: 'Minä olen heikko', sillä kansa, joka siellä asuu, on saanut synnit anteeksi.
Ja tämä anteeksiantamus ottaa pois ja peittää kaiken heikkouden. Mikä heikkous ei ole synti? Lakihan vaatii koko ihmistä, sydämen, ajatukset, tunteet. Sen takia se syyttääkin kaikkea, mitä näillä tehdään, kun se sotii sanaa vastaan. Ja eivätkö kristillisyytesi puutteetkin ole syntejä? Eikö kylmyys, hitaus sanan viljelemisessä ja rukouksessa, arkuus tunnustuksessa ym. ole syntiä?
Amen.