Olen kastettu

Esseisti Antti Nylén, joka kasvoi ateistisessa kodissa, kirjoitti jossain esseessään, että hän oli jo varhain tietoinen siitä, että hänet on kastettu. Hänen vanhempansa nimittäin ehtivät kastattaa Antti-pojan, ennen kuin erosivat kirkosta.

Nylén ei saanut kotona kristillistä kasvatusta eikä koulussa uskonnonopetusta. Kuitenkin hänet oli kastettu. Jossain vaiheessa elämäänsä hän alkoi identifioitua kasteeseensa: "Olen kastettu."

Kuten tiedetään, Nylén liittyi aikuisiällä katoliseen kirkkoon. Häntä ei tietenkään tarvinnut kastaa uudelleen, sillä katolinen kirkko hyväksyy luterilaisen kasteen. Ortodoksit, katolilaiset ja luterilaiset (ja monet muut, joita en jaksa luetella) hyväksyvät toistensa kasteen. Näin he sanovat toinen toisilleen: "Olet väärässä, mutta olet silti kristitty; olet kaikesta huolimatta yksi meistä."

Nylénin kastetarina on rohkaiseva. Hänen kokemuksensa kertoo kasteen merkityksestä. Kaste on liitoskohta minun ja kristikunnan välillä.

Jos minua ei olisi lapsena kastettu, olisin juureton. Maailmassa olen yksinäinen ja irrallinen, en kuulu mihinkään enkä ole kotoisin mistään. Mutta olen kastettu. Minut on liitetty kristikuntaan, olen osa maailmaa suurempaa traditiota. Tämä on identiteettini. Muuta minusta ei tarvitse tietää.

Lyhyt juttu Nylénistä: http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/ratkaiseva-ystavyys