Monikultturismin naiivi kuvitelma on, että pelkästään sillä, että ihmiset ovat lähellä toista kulttuuria edustavia ihmisiä, on hyödyllisiä vaikutuksia ja että se edistää rauhaa, sopusointua ja rakkautta. Tosielämässä tämänkaltaisella läheisyydellä on päinvastoin taipumus lisätä vihanpitoa ja konflikteja ihmisten välillä, jos he edustavat kovin erilaista elämäntapaa ja arvomaailmaa, ja ennakkoluulot toisen ryhmän edustajia kohtaan vain vahvistuvat, kun todellisuus osoittaa ne oikeiksi, väitettiinpä virallisessa monikultturismipropagandassa mitä hyvänsä. Jos erilaista kulttuuri- ja uskontotaustaa edustavien ihmisryhmien läheisyys on sellainen autuaaksi tekevä asia kuin monikultturistit väittävät, niin ihmetellä sopii, miksi sitten rauha, sopusointu ja harmonia eivät ole toteutuneet esimerkiksi israelilaisten ja palestiinalaisten välillä tai vaikkapa sunni- ja shiiamuslimien välillä, vaikka näillä ihmisryhmillä on ollut jo yli 1300 vuotta aikaa totuttautua toisiinsa ja opetella näkemään toistensa kulttuurit ja uskonnot rikkautena ja voimavarana. Se, että elää vaikkapa muslimi/maahanmuuttajajengien terrorisoimassa lähiössä, ei todellakaan tarkoita sitä, että vähitellen kasvaa arvostamaan tuon jengin hyviä piirteitä.
Monikultturistit eivät ainoastaan usko, että eri kulttuuritaustaistoista tulevien ihmisten tuominen lähelle toisiaan on aina hyväksi, vaan he haluavat vieläpä käyttää maahan rahdattuja "rikastuttajia" välineenä, jolla kasvattaa länsimaalaisia ihmisiä suvaitsevaisuuteen. Tosin monikultturistien happamien sanojen ja vaivautuneiden ilmeiden perusteella vaikuttaa usein siltä, että heidän pääasiallisena motivaationaan on näpäyttää tällä tavoin niitä arvostelijoitaan, jotka eivät jaa heidän monikulttuurisuusutopiaansa. Kostoksi vastaan hangoittelevan lapsen sieraimet tukitaan ja tälle pakkosyötetään suu täyteen ahdetuilla letkuilla sitä, mitä tämän arvellaan kaikkein vähiten haluavan eli hallitsemattomia siirtolaisvirtoja muslimimaista. Jos jotkut todella kaipaavat suvaitsevaisuuskasvatusta ja siedätyshoitoa toiseutta kohtaan, niin monikultturistien itsensä lisäksi sitä kaipaavat milloin mistäkin loukkaantuvat muslimit. Tällainen kasvatustyö ei monikultturisteja kuitenkaan kiinnosta, koska se ei sovi ideologiaan, ja jos he menisivät suvaitsevaisuusviestinsä kanssa vaikkapa Lähi-itään kasvattamaan paikallisia ihmisiä tai käymään heidän kanssaan "uskonnollista dialogia", heidät tapettaisiin saman tien.
Suvaitsevaisista juhlapuheista ja hurmoshenkisistä Meillä on unelma-tyyppisistä riennoista huolimatta monikulttuurisuus on kovaa vauhtia menossa kohti tuhoa. Historia miltä tahansa ajalta, mistä tahansa paikasta, mantereelta, valtiosta, kuningaskunnasta tai ryhmästä kertoessaan ei ole koskaan löytänyt toimivaa ja kestävää monikulttuurista yhteiskuntaa. Määrätietoinen erilaisten etnisten ryhmien ja eri uskontojen sekoittaminen, joka nyt on jatkunut Euroopassa parikymmentä vuotta ja joka alkaa nyt viimein toden teolla myös Suomessa, johtaa historian opetusten mukaan väistämättömästi väkivaltaiseen konfliktiin. Missä monikulttuuri, siellä etninen väkivalta ja lopulta sisällissota. Erityisen vakavaa tuhoa tulee aiheuttamaan islam, joka vastaa suvaitsevaisuuteen suvaitsemattomuudella ja ystävällisyyteen väkivallalla. Jihadistiarmeijat eivät keskity pelkästään "islamofobien" ja "rasistien" teurastamiseen, vaan kohteena ovat myös - ja aivan erityisesti - koko maailmaa halaavat suvaitsevaiset "sateenkaarihmiset".
Jos eurooppalainen sivilisaatio on yhä olemassa yhteenottojen jälkeen, on se oppinut tärkeän läksyn. Monikultturismin kaltaiset äärimmäisyyksiin menevät ja ihmisvihamieliset opit jäävät historiaan esimerkkeinä suurimmista petoksista, susista lampaiden vaatteissa. Ehkä sodan karvas läksy kehittää eurooppalaisten ajattelua, ja luo uudenlaisen ajattelun ja keskustelun kulttuurin, jossa tunteen ja ajattelun sekoittamisen ongelmallisuus tiedostetaan entistä syvemmin. Tätä uutta kulttuuria tai "uutta ajattelua" voidaan kenties hyödyntää monin tavoin esimerkiksi tieteessä ja politiikassa. Kenties syvän pimeyden jälkeen seuraa uusi renessanssi, uusi kultakausi.
Monikultturistit eivät ainoastaan usko, että eri kulttuuritaustaistoista tulevien ihmisten tuominen lähelle toisiaan on aina hyväksi, vaan he haluavat vieläpä käyttää maahan rahdattuja "rikastuttajia" välineenä, jolla kasvattaa länsimaalaisia ihmisiä suvaitsevaisuuteen. Tosin monikultturistien happamien sanojen ja vaivautuneiden ilmeiden perusteella vaikuttaa usein siltä, että heidän pääasiallisena motivaationaan on näpäyttää tällä tavoin niitä arvostelijoitaan, jotka eivät jaa heidän monikulttuurisuusutopiaansa. Kostoksi vastaan hangoittelevan lapsen sieraimet tukitaan ja tälle pakkosyötetään suu täyteen ahdetuilla letkuilla sitä, mitä tämän arvellaan kaikkein vähiten haluavan eli hallitsemattomia siirtolaisvirtoja muslimimaista. Jos jotkut todella kaipaavat suvaitsevaisuuskasvatusta ja siedätyshoitoa toiseutta kohtaan, niin monikultturistien itsensä lisäksi sitä kaipaavat milloin mistäkin loukkaantuvat muslimit. Tällainen kasvatustyö ei monikultturisteja kuitenkaan kiinnosta, koska se ei sovi ideologiaan, ja jos he menisivät suvaitsevaisuusviestinsä kanssa vaikkapa Lähi-itään kasvattamaan paikallisia ihmisiä tai käymään heidän kanssaan "uskonnollista dialogia", heidät tapettaisiin saman tien.
Suvaitsevaisista juhlapuheista ja hurmoshenkisistä Meillä on unelma-tyyppisistä riennoista huolimatta monikulttuurisuus on kovaa vauhtia menossa kohti tuhoa. Historia miltä tahansa ajalta, mistä tahansa paikasta, mantereelta, valtiosta, kuningaskunnasta tai ryhmästä kertoessaan ei ole koskaan löytänyt toimivaa ja kestävää monikulttuurista yhteiskuntaa. Määrätietoinen erilaisten etnisten ryhmien ja eri uskontojen sekoittaminen, joka nyt on jatkunut Euroopassa parikymmentä vuotta ja joka alkaa nyt viimein toden teolla myös Suomessa, johtaa historian opetusten mukaan väistämättömästi väkivaltaiseen konfliktiin. Missä monikulttuuri, siellä etninen väkivalta ja lopulta sisällissota. Erityisen vakavaa tuhoa tulee aiheuttamaan islam, joka vastaa suvaitsevaisuuteen suvaitsemattomuudella ja ystävällisyyteen väkivallalla. Jihadistiarmeijat eivät keskity pelkästään "islamofobien" ja "rasistien" teurastamiseen, vaan kohteena ovat myös - ja aivan erityisesti - koko maailmaa halaavat suvaitsevaiset "sateenkaarihmiset".
Jos eurooppalainen sivilisaatio on yhä olemassa yhteenottojen jälkeen, on se oppinut tärkeän läksyn. Monikultturismin kaltaiset äärimmäisyyksiin menevät ja ihmisvihamieliset opit jäävät historiaan esimerkkeinä suurimmista petoksista, susista lampaiden vaatteissa. Ehkä sodan karvas läksy kehittää eurooppalaisten ajattelua, ja luo uudenlaisen ajattelun ja keskustelun kulttuurin, jossa tunteen ja ajattelun sekoittamisen ongelmallisuus tiedostetaan entistä syvemmin. Tätä uutta kulttuuria tai "uutta ajattelua" voidaan kenties hyödyntää monin tavoin esimerkiksi tieteessä ja politiikassa. Kenties syvän pimeyden jälkeen seuraa uusi renessanssi, uusi kultakausi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.