USA:n republikaanipuolueen ehdokkaiden ensimmäset vaalikeskustelut olivat viime torstaina 06.08. Suomalainen media piti yhtenä voittajista Domald Trumpia, mutta nuo keskustelut nähneenä olen eri mieltä. Ehdokkaita on ilmoittautunut peräti 17, mikä käytännössä esti kaikkien ehdokkaiden pääsyn samaan vaalikeskusteluun. FoxTV, joka oli Clevelandissa pidetyjen tilaisuuksen televisioija, oli jakanut ehdokkaat kahteen ryhmään valtakunnalisten suosiolukujen mukan. Ensin näytettiin seitsemän gallupeissa huonoiten menestyneen ehdokkaan keskustelu ja muutamaa tuntia myöhemmin top ten.
Ensimmäisessä keskustelussa voittajksi nousi kommentoijien liki yksimielisen käsityksen mukaan Carla Fiorina. Hän on republikaanien ainoa naisehdokas ja hän pesi miesehdokkaat kirkkaasti.
Kärkiehdokkaiden kamppailussa Marco Rubio (Floridan senaattori) on katsottu voittajksi, ja myös Chris Christie (New Jerseeyn kuvernööri), John Kasich (Ohion kuvernööri) menstyivät hyvin. Kasich todennäköisesti hyötyi siitä, että tuo keskustelu käytiin hänen kotiosavaltiossaan. Rubio on konservatiivi, muttei aivan republikaanien oikeistolaisinta siipeä, Christie ja Kasich ovat melko lähellä poliittista keskustaa. Se auttaisi heitä lopullisessa vaalissa demokraattien todennäköistä ehdokasta, Hillary Clintonia vastaan, mutta esivaalit voivat tuottaa heille kummallekin vaikeuksia, koska republikaanien ruohonjuuritaso on sangen oikeistolaista.
Gallupeissa kakkosena ja kolmosena olevat Jeb Bush (Floridan entinen kuvernööri) ja Scott Walker (Wisconsinin kuvernööri) ottivat tämän keskustelun aika lailla varman päälle, ja välttivät riskien ottamista. Bush sai vastatavakseen aika liudan hankalia kysymyksiä, mutta hän onnistui puolustautumaan sangen hyvin.
Mike Huckabee (rentinen Arkansasin kuvernööri) ylitti odotukset. Hänellä oli selkeä suunnitelma, kuinka hän voittaa puolelleen epävarmoja äänestäjiä, ja hän toteutti sen hyvin. Hänen etunaan oli se, että hän on ollut presidentinvaalien esivaalikarusellissa jo aiemminkin, kaksi vaalikautta sitten.
Musta neurokirurgi Ben Carson oli positiivinen yllätys. Hänen esiintymisensä oli sympaattista ja hallittua eikä liian aggressivinen kuten Rand Paulin (Kentuckyn senaattorin).
Ted Cruz ei välttämättä miellyttänyt republikaanien maltillista siipeä, mutta hän esitti asiansa kiitettävän selkeästi.
Rand Paul epäonnistui tässä keskustelussa ja Donald Trumpille tuli nyt suoranainen mahalasku. Ohjelman juontajat kysyivät heti aluksi, olisiko joukossa ketään, joka ei suostuisi tukemaan republikaanien keskuudestaan valitsemaa ehdokasta, vaan saattaisi asettua riippumattomien ehdokkaaksi. Trump oli ainoa, jolla oli tarpeeksi röyhkeyttä olla sitoutumatta tukemaan republikaanien esivaalikarusellin jälkeen nimeämää ehdokasta. Koska valtaosa salin yleisöstä tiesi, että Trumpin asettuminen sitoutumattomien ehdokkaaksi veisi paljon enemmän ääniä republikaaneita kuin demokraateilta, niin tuo joukko tietenkin laski Trumpin ojentavan presidenttiyden vuoden 2016 vaaleissa demokraateille hopealautasella. Koska ylivoimainen enemmistö yleisöstä oli republikaaneja, nin oli selvää, että Trumpin venkoilua tervehdittiin rajuin buuauksin.
Trump oli välillä presidentillinen ja toisinaan hauska, mutta hänen poliittisesta agendastaan oli vaikea saada selvää, eikä hän vastannut kaikkiin hänelle osoitettuihin kysymyksiin, vaan haukkui kysyjän. Tuo taktiikka ei pitkän päälle vetele, ja ensimmäisiin esivaaleihin on kuitenkin vielä puolisen vuotta aikaa. Trumpin erittäin puutteellinen poliittinen kokemus (hän ei ole koskaan ollut poliittisissa vaaleissa ehdokkaana eikä pitänyt hallussaan julkista virkaa) maksaa hänelle paljon, enkä usko, että hän pystyy vaihtamaan valitsemaansa taktiikkaa suhteessa rakentavammaksi. Hänellä on juuri nyt ylivoimainen kannatus muihin republikaanisiin presidenttiehdokkaisiin nähden, mutta mikään ei ole niin helposti haihtuvaa kuin kansansuosio. On lisäksi otettava huomioon, että Trumpilla on pitkään jatkuneen ja suositun Diili-sarjan vuoksi tunnettuneisuutta, josta muut republikaaniehdokkaat voivat vain unelmoida. Mutta Trumpin kupla puhkesi kaksi päivää sitten ainakin osittain, enkä usko, että hän pystyy jatkossa nousemaan enää noihin 25%:n kannatuslukuihin. Mutta kyllä hän tulee omalta osaltaan värittämään republikaanien sisäistä kilpailua.
Demokraattien puolella tilanne on selkeämpi, ettenkö sanoisi yksitoikkoisempi. Hillary Clinton on melko ylivoimainen suokksi demokraatien ehdokkaaksi. Mutta demokraattiseksi sosialistiksi itsensä määrittelevä Bernie Sanders (Vermontin pitkäaikainen senaattori) on kiertänyt maata hyin innokkaasti ja kerännyt suorastaan hämmästyttäviä väkimääriä, jopa konservatiivivissa osavaltioissa. En usko, että Sanders pystyy päihittämään Clintonia, jolla on pitkään rakennettu hyvin kattava kenttäorganisaatio. Mutta Sandersin luoma paine saattaa pakottaa Clintonia vasemmalle ja pois poliittisesta keskustasta. Republikaanien tilanne on käänteinen. Kentän paine on oikeistolainen.
Ensimmäisessä keskustelussa voittajksi nousi kommentoijien liki yksimielisen käsityksen mukaan Carla Fiorina. Hän on republikaanien ainoa naisehdokas ja hän pesi miesehdokkaat kirkkaasti.
Kärkiehdokkaiden kamppailussa Marco Rubio (Floridan senaattori) on katsottu voittajksi, ja myös Chris Christie (New Jerseeyn kuvernööri), John Kasich (Ohion kuvernööri) menstyivät hyvin. Kasich todennäköisesti hyötyi siitä, että tuo keskustelu käytiin hänen kotiosavaltiossaan. Rubio on konservatiivi, muttei aivan republikaanien oikeistolaisinta siipeä, Christie ja Kasich ovat melko lähellä poliittista keskustaa. Se auttaisi heitä lopullisessa vaalissa demokraattien todennäköistä ehdokasta, Hillary Clintonia vastaan, mutta esivaalit voivat tuottaa heille kummallekin vaikeuksia, koska republikaanien ruohonjuuritaso on sangen oikeistolaista.
Gallupeissa kakkosena ja kolmosena olevat Jeb Bush (Floridan entinen kuvernööri) ja Scott Walker (Wisconsinin kuvernööri) ottivat tämän keskustelun aika lailla varman päälle, ja välttivät riskien ottamista. Bush sai vastatavakseen aika liudan hankalia kysymyksiä, mutta hän onnistui puolustautumaan sangen hyvin.
Mike Huckabee (rentinen Arkansasin kuvernööri) ylitti odotukset. Hänellä oli selkeä suunnitelma, kuinka hän voittaa puolelleen epävarmoja äänestäjiä, ja hän toteutti sen hyvin. Hänen etunaan oli se, että hän on ollut presidentinvaalien esivaalikarusellissa jo aiemminkin, kaksi vaalikautta sitten.
Musta neurokirurgi Ben Carson oli positiivinen yllätys. Hänen esiintymisensä oli sympaattista ja hallittua eikä liian aggressivinen kuten Rand Paulin (Kentuckyn senaattorin).
Ted Cruz ei välttämättä miellyttänyt republikaanien maltillista siipeä, mutta hän esitti asiansa kiitettävän selkeästi.
Rand Paul epäonnistui tässä keskustelussa ja Donald Trumpille tuli nyt suoranainen mahalasku. Ohjelman juontajat kysyivät heti aluksi, olisiko joukossa ketään, joka ei suostuisi tukemaan republikaanien keskuudestaan valitsemaa ehdokasta, vaan saattaisi asettua riippumattomien ehdokkaaksi. Trump oli ainoa, jolla oli tarpeeksi röyhkeyttä olla sitoutumatta tukemaan republikaanien esivaalikarusellin jälkeen nimeämää ehdokasta. Koska valtaosa salin yleisöstä tiesi, että Trumpin asettuminen sitoutumattomien ehdokkaaksi veisi paljon enemmän ääniä republikaaneita kuin demokraateilta, niin tuo joukko tietenkin laski Trumpin ojentavan presidenttiyden vuoden 2016 vaaleissa demokraateille hopealautasella. Koska ylivoimainen enemmistö yleisöstä oli republikaaneja, nin oli selvää, että Trumpin venkoilua tervehdittiin rajuin buuauksin.
Trump oli välillä presidentillinen ja toisinaan hauska, mutta hänen poliittisesta agendastaan oli vaikea saada selvää, eikä hän vastannut kaikkiin hänelle osoitettuihin kysymyksiin, vaan haukkui kysyjän. Tuo taktiikka ei pitkän päälle vetele, ja ensimmäisiin esivaaleihin on kuitenkin vielä puolisen vuotta aikaa. Trumpin erittäin puutteellinen poliittinen kokemus (hän ei ole koskaan ollut poliittisissa vaaleissa ehdokkaana eikä pitänyt hallussaan julkista virkaa) maksaa hänelle paljon, enkä usko, että hän pystyy vaihtamaan valitsemaansa taktiikkaa suhteessa rakentavammaksi. Hänellä on juuri nyt ylivoimainen kannatus muihin republikaanisiin presidenttiehdokkaisiin nähden, mutta mikään ei ole niin helposti haihtuvaa kuin kansansuosio. On lisäksi otettava huomioon, että Trumpilla on pitkään jatkuneen ja suositun Diili-sarjan vuoksi tunnettuneisuutta, josta muut republikaaniehdokkaat voivat vain unelmoida. Mutta Trumpin kupla puhkesi kaksi päivää sitten ainakin osittain, enkä usko, että hän pystyy jatkossa nousemaan enää noihin 25%:n kannatuslukuihin. Mutta kyllä hän tulee omalta osaltaan värittämään republikaanien sisäistä kilpailua.
Demokraattien puolella tilanne on selkeämpi, ettenkö sanoisi yksitoikkoisempi. Hillary Clinton on melko ylivoimainen suokksi demokraatien ehdokkaaksi. Mutta demokraattiseksi sosialistiksi itsensä määrittelevä Bernie Sanders (Vermontin pitkäaikainen senaattori) on kiertänyt maata hyin innokkaasti ja kerännyt suorastaan hämmästyttäviä väkimääriä, jopa konservatiivivissa osavaltioissa. En usko, että Sanders pystyy päihittämään Clintonia, jolla on pitkään rakennettu hyvin kattava kenttäorganisaatio. Mutta Sandersin luoma paine saattaa pakottaa Clintonia vasemmalle ja pois poliittisesta keskustasta. Republikaanien tilanne on käänteinen. Kentän paine on oikeistolainen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tilanne on hieman elänyt siitä kun viimeksi kirjoitin tähän viestiketjuun. Demokraattien puolella Hillary Clintonin kannatus on laskenut noin 10%-yksikköä, ja ihmisten käsitys hänen rehelisyydestään ja uskottavuudestaan on alentunut merkittävästi. Demokraattien vasenta laitaa edustava Bernie Sanders on edennyt selvästi ja on nyt New Hampshiressä jopa suositumpi kuin Clinton. Mutta Hillarylla on Sandersia paljon vahvempi valtakunnallinen koenisto ja aljon enemmän rahaa käytössään. Joe Biden olisi demokraattien keskuudessa sangen suosittu ja hän voisi ehkä peitotakin Clintonin, mutta ainakin toistaiseksi hän ei ole lupautunut lähtemään ehdokaskilpaan.
Republikaanien puolella kärjesä teutaroi Diili-sarjasta tuttu Donald Trump, jonka ongelmana on vahva vastustus. Hänellä on republikaanien kenttäväen keskuudessa paljon kannattajia (28 - 30%), mutta niin republikaanien kuin etenkin demokraattien ja riippumattomien äänestäjien keskuudessa erittäin vahva vastustus. Republikaanien johto tietää tämän, ja se yrittää jatkossa varmaan kampittaa Trumpia monin eri tavoin. Trumpin valinta republikaanien presidenttiehdokkaaksi työntäisi vaalivoiton autmaattisesti demokraateille, olipa heidän ehdokkaansa lähes kuka tahansa.
Trumpin jälkeen kakkoseksi valtakunnallisessa mittauksessa on ponnahtanut musta neurokirurgi Ben Carson, joka Trumpista poiketen esiintyy maltillisesti ja kohteliaasti hyökkäämättä muita oman puoueensa ehdokkaita ehdokkaita vastaan. Epäilemättä tuo mies on saanut hyvän kotikasvatuksen Carsonillakaan ei ole Trumpin tapaan mitään aiempaa kokemusta politiikasta, ja se todistaa, kuinka laajalle levinnyt poliitkkojen huono maine juuri nyt on. Carson on saanut huomattavan paljon vaalirahaa pienlstä (korkeintaan 200 dollaria) puroista.
Muut viime viikkojen nousijat ovat olleet Carla Fiorano Kalifornista, Ohion kuvernööri John Kasich ja Floridan senaattori Marco Rubio. Kasich on näistä suhteessa keskustahakuisin poliitkko, jolla on sangen vaikuttava ansioluettelo. Rubio on entinen teekutsuliikkeen suosikki, mutta hän on viime vuosina siiirtynyt hieman lähemmäs poliittista keskustaa. Hänen valintansa lisäisi republikaanisen puolueen kiinnostavuutta latinoäänestäjien keskuudessa.
Laskussa ovat olleet Floridan entinen kuvernööri Jeb Bush, jonka kampanja ei suurista resursseista huolimatta ole oikein päässyt lentoon. Bush on hieman hoiperrellut sanoissaan, ja hänen habituksensa ei säteile parhaalla mahdollisella tavalla aitoa innokkuutta pyrkiä presidentiksi. Energiataso on kovin alhaalla. Mutta Bush saattaa vielä tehdä comebackin. Wisconsinin kuvernööri Scott Walker on alkukuukausien kärkiehdokkaista ollut suurimmissa vaikeuksissa epäjohdonmukaisuutensa vuoksi. Iowassa hänen kannatuksensa on puolittunut viimeisen parin kuukauden aikana.
Seuraava republikaanien kaikken ehdokkaiden väittely on länsirannikolla vajaan kahden viikon päästä. Demokraatit aloittavat omat väittelynsä ensi kuussa. Siihen mennessä saataneen vastaus siihen, haastaako Joe Biden lopultakaan Hillary Clintonia demokraattien ehdokaskilvassa.
Noista näkisin Presidenttinä mieluiten John Kasichin tai Ben Carsonin.Carla Fioriinan ansioluettelo on aivan vertaansa vailla,mutta se oli vähän sama kuin oma muija johtaisi.