Epäilitte, että minua ei ole, se loukkaa minua…
Jospa kerron vähän itsestäni ja elämästäni nukkekodissa.
Olen osa todellisuutta, jossa valo heijastuu nukkekodin pahviseiniltä. Keinotekoinen todellisuus, valon läpi katsottuna, näkyy alastomuutena ja vanhempieni kyvyttömyytenä. Isäni on muovia, äitini silikonia. He tuntevat oman kipunsa, mutta eivät minun huolia, eikä ajatuksia.
Olohuoneessa pyörii maapallo.
Peilistä äiti katselee silikonirintojaan, kasvoillaan klovnimainen jähmettynyt hymy. Haluaisin kirkua! Se olisi turhaa… Vanhempani eivät turhamaisuudeltaan huomaisi sitä.
Nukkekoti on vankilani.
Istun yksin huoneessani.
Hauraat pahviseinät ovat väsyneet ylläpitämään keinotekoista todellisuutta. Ulkoa, seinien väleistä tulee valoa, joka paljastaa nukkekodin todellisuuden, johon olen tuomittu.
Istun huoneessani. Todellisuus ei kestä viattomuuttani, vaan puolustautuu ja haluaa pysyä entisellään, entistäkin keinotekoisempana, en kestä.
Pidättelen itseäni ja yritän hyväksyä keinotekoisuuden.
Silmäni on kuin kaksi syvää kaivoa, joissa olisi raikasta vettä keinotekoisen todellisuuden vastineeksi. Isäni katsoo minusta läpi, eikä hän tunnu näkevän minua.
- Taitaa tulla talvi, sanoi isä ja katsoo lautalattian pontteihin kerääntynyttä kuuraa.
Uumani on kapea, varteni norsunluuta ja nenäni posliinista tehty. Sydämeni keinuttaisi tuhatta kehtoa, jos olisin vapaa, mutta keinotekoinen todellisuus on vankilani.
Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahdukseen ja äidin korkokenkien kopinaan.
- Otatko piparkakun? kysyi isä.
Isäni on muovia, äitini silikonia. Totuus on seinien toisella puolella. Valoa tulee edelleenkin seinien välistä, toiselta puolelta. En tiedä vielä mitä se on, mutta otan siitä selvää.
Jospa kerron vähän itsestäni ja elämästäni nukkekodissa.
Olen osa todellisuutta, jossa valo heijastuu nukkekodin pahviseiniltä. Keinotekoinen todellisuus, valon läpi katsottuna, näkyy alastomuutena ja vanhempieni kyvyttömyytenä. Isäni on muovia, äitini silikonia. He tuntevat oman kipunsa, mutta eivät minun huolia, eikä ajatuksia.
Olohuoneessa pyörii maapallo.
Peilistä äiti katselee silikonirintojaan, kasvoillaan klovnimainen jähmettynyt hymy. Haluaisin kirkua! Se olisi turhaa… Vanhempani eivät turhamaisuudeltaan huomaisi sitä.
Nukkekoti on vankilani.
Istun yksin huoneessani.
Hauraat pahviseinät ovat väsyneet ylläpitämään keinotekoista todellisuutta. Ulkoa, seinien väleistä tulee valoa, joka paljastaa nukkekodin todellisuuden, johon olen tuomittu.
Istun huoneessani. Todellisuus ei kestä viattomuuttani, vaan puolustautuu ja haluaa pysyä entisellään, entistäkin keinotekoisempana, en kestä.
Pidättelen itseäni ja yritän hyväksyä keinotekoisuuden.
Silmäni on kuin kaksi syvää kaivoa, joissa olisi raikasta vettä keinotekoisen todellisuuden vastineeksi. Isäni katsoo minusta läpi, eikä hän tunnu näkevän minua.
- Taitaa tulla talvi, sanoi isä ja katsoo lautalattian pontteihin kerääntynyttä kuuraa.
Uumani on kapea, varteni norsunluuta ja nenäni posliinista tehty. Sydämeni keinuttaisi tuhatta kehtoa, jos olisin vapaa, mutta keinotekoinen todellisuus on vankilani.
Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahdukseen ja äidin korkokenkien kopinaan.
- Otatko piparkakun? kysyi isä.
Isäni on muovia, äitini silikonia. Totuus on seinien toisella puolella. Valoa tulee edelleenkin seinien välistä, toiselta puolelta. En tiedä vielä mitä se on, mutta otan siitä selvää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ettet vaan olis jenna jameson:
https://www.huippukiva.fi/p/1348/jenna-jameson-seksinukke
"Isäni on muovia, äitini silikonia"
Ja siksi sinusta tuli siis ateisti. Aika tavallinen tarina, niin kuin oli tyylilajikin. Kirjailijaksi sinusta ei ainakaan ole.
Kyllä tuolla nyt tusinabloggarriksi yltää. Voisin hyvin kuvitella ostavani halpaa hajuvettä ja intialaisia lenkkareita, jos hän kertoisi elämyksistään esittelytilaisuudessa.
Eikö muotibloggari sentään tienaa paljon paremmin kuin jokin tusinakirjailija?
Mut toihan on bloggari. Se myy just noita nukkekoteja ja käy vetään sidukkaa sen miesfrendin kaa niis nukkekotien esittelytilaisuuksis. Mä olen seurannu sitä jo pitkään, on tosi mielenkiintonen.