Hei!
Jumalan Pyhä Laki on osa evankeliumia. Kymmenessä käskyssä on Jumalan valtakunnan -taivaaseen -uuteen maahan pyrkijöiden ohjeellinen normisto synnin opettamiseksi; Room 3:20,31. Nuo Raamatun jakeet ovat varsin selvät. Jaak 1:25, 2-13.
Usko Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan käskyjen noudattaminen on uuden liiton lopun ajan uskovien vaatimus ja tunnusmerkki; Ilm 14:12, 12:14.
Jeesus Kristus elämän ykkösarvo; Ef 2:7-9, Hebr 12:14 -Jumalan oma huomioi kaikessa arjessa ensin Jumalan tahdon että on Jumalan kanssa sovussa kaikissa toimissaan. Joh 14.
Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. ”Mutta laista ei häviä piirtokaan, ennemmin katoavat taivas ja maa.” (Luuk 16:17) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki kumoa evankeliumia. Jumala vihaa syntiä. Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2, 2 Piet 3:9) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:1-6)
>>>>>>>>>>>> Ihmisen vajavaisuus on ihmiselle inhimillistä, mutta 1 Joh 2:1-6 kertoo että ihmisen tahattomalle synnille on puolustaja. Eri asia on olla tahallinen lain kieltäjä ja tahallisen synnin tekijä ilman katumuksen ja kääntymyksen tarvetta. Tietoisena lainakieltäjänä tietoisena synnin tekijänä- Ei ihmisestä odoteta "uuttajeesusta" joka olisi 100% lain täyttävä, mutta synti ei ole kevyt asia koskaan kuitenkaan.
>>>>>>>>>> Riippuu miten ihminen pysyy Jumalan Hengen yhteydessä. Hebr 10:12-18.
Synnin esiaste on mieltymys syntiin. Ihminen alkaa helliä kiusauksiaan, eikä päättäväisesti torju kiusauksia. Kun tilaisuus tulee kiusaus muuttuu todeksi. Ihminen on saattanut jo tehdä päätöksen tekoonsa valmiiksi. Kiusaukset kuuluvat ihmisen elämään ajoittain ja toisinaan. Kun ihminen on kiusattu, ei ihminen ole synnin teossa. Pahat hengetkin ja paholainen itse ihmistä kiusaa.
Kiusaukset eivät ole syntiä- kiusaukset voivat olla ihmiselle vastenmielisiä asioita joita ihminen ei tilaa itselleen, mutta jos ihminen alkaa hellimään mielessään kiusauksia muuttuu kiusaus synniksi.
Pyhän Hengen tehtävä on nuhdella synnistä, kasvattaa, opettaa, lohduttaa, syyttää ja olla tuomarikin. (Ilm 3:19, Hebr 12:5-6) (Matt 7:1, Jaak 2:13)
Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. Anteeksi antamatonta syntiä parannuksen tekijälle- syntinsä hylkäävälle ihmiselle ei ole olemassa. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)
Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, ”Katukaa siis syntejänne että synnit pyyhittäisiin pois” (Apt 3:19) Joel 2:12-13, Jes 55:6-7) Uskovaiset ihmiset erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1-2) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, tietoisesti ja jatkuvasti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista ”halpaa armoa” joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. Syntien katumus merkitsee aitoa synnin surua Jumalan edessä. –Ei itsekkäistä syistä ihmisten edessä. Aito katumus johtaa synnin hylkäämiseen ja sitä kautta synnin anteeksi antoon. (San 24:16) (Hes 18:31-32) (Room 6:23)
Synti on toisinaan suhteellinenkin käsite. Kaikki ei ole "tasapuolisesti syntiä" jokaiselle. Oikeudenmukainen tuomari huomioi ihmisen tiedon määrän ja ihmisen vilpittömyyden. Ihminen voi tehdä tietämättään syntiä. Luuk 12:47-48
Anteeksi antamattomaksi synniksi lopulta muodostuu ns. "Pyhän Hengen pilkka" jos ihminen koko elämänsä kieltäytyy Jumalan vetoomuksista, torjuu armon Hengen ja kuolee elämässään tahallisesti katumattomana synnin tekijänä. (Hebr 10:29, Luuk 12:10) Jumalan Henki- Jumala itse rakastaa ihmistä ja vetoaa ihmisen hyväksi, mutta ihmisen omaa tahtoa vastaan Henki ei voi toimia. Rakkaus on aina vapaaehtoista ja vastavuoroista. Kristinuskon ydinprosessi on rakkaus. 1 Joh 4:8.
Joh 1:12-18, 2 Piet 3:9-18, Ilm 12:17
Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. 1 Piet 2:24-25, Hebr 9:27-28, 10:12-14) "Hän on meidän syntiemme sovittaja. Ei vain meidän vaan koko maailman" (1 Joh 2:2)
Jeesus on uskollisille vanhurskas ja laupias. Jeesuksen omat pääsevät taivaaseen ja uudesti luotuun maahan.
Suurempaa ei voi olla. (Ilm 21-22)
Jumalan laista ei katoa pieninkään piirto eikä pilkku.
"Totisesti:laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat,..." (Matt 5:18, 17,19,20)
-Tule Herra Jeesus sydämeen. Jeesus tulee kun aika on täysi. (Ilm 1:7-8)
Jumalan siunausta
Jari Laurila
keskustelija
Kurpan torpan sepän pojanpojanpoika
ingen pappi
Jumalan Pyhä Laki on osa evankeliumia. Kymmenessä käskyssä on Jumalan valtakunnan -taivaaseen -uuteen maahan pyrkijöiden ohjeellinen normisto synnin opettamiseksi; Room 3:20,31. Nuo Raamatun jakeet ovat varsin selvät. Jaak 1:25, 2-13.
Usko Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan käskyjen noudattaminen on uuden liiton lopun ajan uskovien vaatimus ja tunnusmerkki; Ilm 14:12, 12:14.
Jeesus Kristus elämän ykkösarvo; Ef 2:7-9, Hebr 12:14 -Jumalan oma huomioi kaikessa arjessa ensin Jumalan tahdon että on Jumalan kanssa sovussa kaikissa toimissaan. Joh 14.
Paavalin mukaan opettaa mikä on syntiä on voimassa niin kauan kun taivas ja maa ovat paikoillaan. ”Mutta laista ei häviä piirtokaan, ennemmin katoavat taivas ja maa.” (Luuk 16:17) Evankeliumin saarnaaminen ei kumoa lakia, eikä laki kumoa evankeliumia. Jumala vihaa syntiä. Synti erottaa ihmisen Jumalasta. (Jes 59:1-2, 2 Piet 3:9) Joka väittää olevansa synnitön, todistaa väitteellään olevansa kaukana pyhyydestä, mutta "joka sanoo tuntevansa Hänet, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä." (1 Joh 2:1-6)
>>>>>>>>>>>> Ihmisen vajavaisuus on ihmiselle inhimillistä, mutta 1 Joh 2:1-6 kertoo että ihmisen tahattomalle synnille on puolustaja. Eri asia on olla tahallinen lain kieltäjä ja tahallisen synnin tekijä ilman katumuksen ja kääntymyksen tarvetta. Tietoisena lainakieltäjänä tietoisena synnin tekijänä- Ei ihmisestä odoteta "uuttajeesusta" joka olisi 100% lain täyttävä, mutta synti ei ole kevyt asia koskaan kuitenkaan.
>>>>>>>>>> Riippuu miten ihminen pysyy Jumalan Hengen yhteydessä. Hebr 10:12-18.
Synnin esiaste on mieltymys syntiin. Ihminen alkaa helliä kiusauksiaan, eikä päättäväisesti torju kiusauksia. Kun tilaisuus tulee kiusaus muuttuu todeksi. Ihminen on saattanut jo tehdä päätöksen tekoonsa valmiiksi. Kiusaukset kuuluvat ihmisen elämään ajoittain ja toisinaan. Kun ihminen on kiusattu, ei ihminen ole synnin teossa. Pahat hengetkin ja paholainen itse ihmistä kiusaa.
Kiusaukset eivät ole syntiä- kiusaukset voivat olla ihmiselle vastenmielisiä asioita joita ihminen ei tilaa itselleen, mutta jos ihminen alkaa hellimään mielessään kiusauksia muuttuu kiusaus synniksi.
Pyhän Hengen tehtävä on nuhdella synnistä, kasvattaa, opettaa, lohduttaa, syyttää ja olla tuomarikin. (Ilm 3:19, Hebr 12:5-6) (Matt 7:1, Jaak 2:13)
Jumala antaa anteeksi raskaatkin synnit katuvalle. Anteeksi antamatonta syntiä parannuksen tekijälle- syntinsä hylkäävälle ihmiselle ei ole olemassa. "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa." (Jes 1:18) Taivaassa iloitaan jokaisesta kääntyneestä syntisestä. (Luuk 15:10)
Jumala on armollinen synnintekijöille antamalla mahdollisuuden katua ja kääntyä pois synnistä. (Room 5:21, ”Katukaa siis syntejänne että synnit pyyhittäisiin pois” (Apt 3:19) Joel 2:12-13, Jes 55:6-7) Uskovaiset ihmiset erehtyvät ja tarvitsevat tätä Jumalan armoa jatkuvasti. (1 Joh 2:1-2) Vilpitön kristitty ei kuitenkaan elä tahallisesti, tietoisesti ja jatkuvasti Jumalan lakia vastaan. Jumala pelastaakin ihmisen synneistään, mutta ei synneissään. Raamattu ei tunne sellaista ”halpaa armoa” joka kattaisi jatkuvan ja tahallisen kapinoinnin Jumalan lakia vastaan. Syntien katumus merkitsee aitoa synnin surua Jumalan edessä. –Ei itsekkäistä syistä ihmisten edessä. Aito katumus johtaa synnin hylkäämiseen ja sitä kautta synnin anteeksi antoon. (San 24:16) (Hes 18:31-32) (Room 6:23)
Synti on toisinaan suhteellinenkin käsite. Kaikki ei ole "tasapuolisesti syntiä" jokaiselle. Oikeudenmukainen tuomari huomioi ihmisen tiedon määrän ja ihmisen vilpittömyyden. Ihminen voi tehdä tietämättään syntiä. Luuk 12:47-48
Anteeksi antamattomaksi synniksi lopulta muodostuu ns. "Pyhän Hengen pilkka" jos ihminen koko elämänsä kieltäytyy Jumalan vetoomuksista, torjuu armon Hengen ja kuolee elämässään tahallisesti katumattomana synnin tekijänä. (Hebr 10:29, Luuk 12:10) Jumalan Henki- Jumala itse rakastaa ihmistä ja vetoaa ihmisen hyväksi, mutta ihmisen omaa tahtoa vastaan Henki ei voi toimia. Rakkaus on aina vapaaehtoista ja vastavuoroista. Kristinuskon ydinprosessi on rakkaus. 1 Joh 4:8.
Joh 1:12-18, 2 Piet 3:9-18, Ilm 12:17
Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntien sovitus. 1 Piet 2:24-25, Hebr 9:27-28, 10:12-14) "Hän on meidän syntiemme sovittaja. Ei vain meidän vaan koko maailman" (1 Joh 2:2)
Jeesus on uskollisille vanhurskas ja laupias. Jeesuksen omat pääsevät taivaaseen ja uudesti luotuun maahan.
Suurempaa ei voi olla. (Ilm 21-22)
Jumalan laista ei katoa pieninkään piirto eikä pilkku.
"Totisesti:laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat,..." (Matt 5:18, 17,19,20)
-Tule Herra Jeesus sydämeen. Jeesus tulee kun aika on täysi. (Ilm 1:7-8)
Jumalan siunausta
Jari Laurila
keskustelija
Kurpan torpan sepän pojanpojanpoika
ingen pappi
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuule, Jari minä olen sitä mieltä lunastus tekee meistä Jumalan lapsia - mutta ei täydellisiä - se mitä lapsen asema Jumalan edessä tarkoittaa on, että lasta ei rangaista vaan ohjataan ja autetaan lapsen oikeissa pyrkimyksissä.
Raamattu kertoo kuinka Aadam sanoi kerran irti Jumalan lapseutensa ja sen seurauksia tässä nyt sitten katsellaan - kun ihminen päätti tehdä ITSE ..
Jumala lähetti sitten Jeesuksen joka hankki meille takaisin Jumalan lapseuden - niille jotka sitä haluavat. Joten tässä sitä nyt ollaan ..
Ne käskyt .. ne ovat Jumalan sormella kirjoitetut ja ne periaatteet jotka käskyissä tulevat esiin ovat ehdottomasti ikuisia Jumalallisia periaatteita - ne ovat oikeudenmukaiset ja rakkaudelliset (vaikka joku ymmärtämätön täällä sanookin että niissä ei ole rakkautta) ..
Raamattu kertoo kuinka niin kauan kuin Aadam oli Jumalan lapsen asemassa hän ei saanut syödä siitä hyvän- ja pahantiedon puusta - siis alkaa päättämään siitä mikä on hyvää ja mikä on pahaa - vaan hänen tuli kuunnella Luojansa opetuksia.
Jotkut sanovat että Aadam oli täydellinen - kunnes lankesi syntiin .. en usko että oli .. oli kuitenkin Jumalan lapsi ja lapsi saa anteeksi kunnes oppii asiat . Näin se oli silloin ja näin se on nyt. Jumalan lapset saavat anteeksi töppäilynsä - myös lopunaikana.
Siis - Jeesus ei pelastanut meitä siihen täydellisyyteen jossa on iankaikkinen elämä - vaan sille tielle joka vie Jumalan täydellisyyteen ja iankaikkiseen elämään, siis meidät on lunastettu Jumalan lapseuteen.
Jeesuksen opetukset on se tie ja Jumalan lapset kulkevat sitä.. askeleen kerrallaan .. ja ei katso taakseen .. vaan eteenpäin .. ja meillä on auttaja .. Pyhä Henki ... joten ei tehdä Pyhää Henkeä murheelliseksi .
Paavali kertoo aika sanatarksti kuinka kuolema voitetaan lopullisesti vasta sinä 1000:nen vuoden aikana jona Jeesus hallitsee ja saatana on sidottuna. Aina siihen asti kunnes kuolema on lopullisesti voitettu "vihollisista viimeisenä" olemme - Jeesuksen lunastuksen kautta - Jumalan edessä lapsen asemassa - ja lasta ei rangaista vaan ohjataan ja autetaan saavuttamaan se lopullinen päämäärä.
Voisi sanoa että me olemme luotettavan lupauksen kautta saaneet iankaikkisen elämän .. jos otamme sen vastaan ... mitään pakkopaitaa ei se kuitenkaan tarkoita vaan ymmärryksen, oikeudenmukaisuuden ja ennenkaikkea rakkauden kautta saatua vapautumista synnistä - sillä synnissä ei ole iankaikkista elämää.
alex
Hei!
Olen mielelläni lain puolesta puhuja, kun lakia on muotia polkea. Tottakai ymmärrän omankin kokemuksen pohjalta ihmisen inhimillisyyden. Mutta tiedän senkin että ihmisen riippuessa Jumalan Hengen yhteydessä pysyy siinä jos kiinni pitää.
Inhimillinen voi heittäytyä liian inhimilliseksi sitten ykskaks.
Olen vakuuttunut myös siitä että Jumala puhuttelee lain arvoja vasten kun ihminen on kiusattu tai langennut. Olen vakuuttunut lain olemassa olosta kaikkena aikana Jumalan kasvatusvälineenä, ja Jumala on lakinsa arvot ilmoittanut.
1 Joh 2:1-6 kertoo sen puolen mikä liittyy ihmisen inhimillisyyteen- ihmisen erehtyessä lakia vastaan on puolustaja tahattomissa lain rikkomisissa, ja tahallisissakin lain rikkomuksissa ihmisen katuessa ja kääntyessä Jumalan puoleen.
Synti ei kevyt asia ole.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Jumala katselee tyytyväisenä imeväisten aivosyöpäkuolemaa, herää kysymys miksi kaikkivaltias (ainiin eihän se voi olla kaikkivaltias) jumala ei tee mitään?
Hän juuri tekeekin, yrittää kasvattaa sinua, tämän imeväistä katsellessasi.
Jos työ saakin sinussa aikaan elämäksi, saat Jumalan avulla uudestisyntyä Ylhäältä.
Arvoton on sellainen "uudestisyntyminen", jossa pitää lapsi tappaa jonkun "kasvattamiseksi".
Kiusaukset houttelevat synnintekoon, joka lähtee ihmisen sisimmästä lihan haluista kos on liitossa lankeemuksenseurauksena pahoaisen enkeleihin.
Onko se niin paha, jos vähän tähän tyyliin houkutukset tulevat otta lasillisen,ohjaa ajatuksiaan syntiin.
Vapaus on vapautta Hengessä. Henkivallat, joista pimeydevaltoina puhutaan, "-kulkevat ympärillä-" kenet saisi niellä.
Tarkoittaa sitä, että vapaus on olla tekemättä syntiä, mutta kun antaa haluilleen vallan, niin tämä pimeyden henki tarvitsee juuri ruumistasi toteuttaaksen pimeyden työnsä.
Siksi kieltäytyminen johtaa Herran Hengessä vaellukseen ja voittoon.
Sana ja "käskyt" on pelastuksen arkin "honkapuita", jotka pitävät hukuttavan veden arkin ulkopuolella ja juuri siksi "käskyt" ovatkin taivaalliset - Jumalalliset, - pyhät - vanhurskaat - elämässäpitävä - jne.
Siis niitä honkapuita, käyttäen kuvaajana pelastuksessamme.
Kiusaus tuodaan eteemme, kuten käärme paratiisissa. Se henki on langennut henki- ja henkimaailma. Nämä tarvitsevat ruumista elääkseen tekojen maailmassa. Ne ovat ilman ruumista kykenemättömiä tavoitteisiin. Siksi "kiljuva" jalopeura on ympärillä.
Tarvitaan -ottaa- ilman ottamista paha ei toteudu.
Meidän on syötävä elämänpuusta, eli tahto kruunumme on Elämänantajan valtaistuimella ja siksi Pyhyys estää pahuuden toteutumisen.