Vaikka onkin raamatun eksyttämä ja havaitsee raamatun olevan valhetta, joka ei toteudu niin silti siitä pidetään kuin hengen hädässä kiinni. Kieltäydytään uskomasta sitä valheeksi ja harhaksi.
Onko muiden sellaisten yhteiskunnallisten asioiden, joilla on merkittävä funktio kanssa samoin? Esim. politiikka tai tiede? Vai onko uskonto ainoa eksytys, josta ei enää voi koskaan luopua kun on kerran päässyt sisään siihen?
Onko muiden sellaisten yhteiskunnallisten asioiden, joilla on merkittävä funktio kanssa samoin? Esim. politiikka tai tiede? Vai onko uskonto ainoa eksytys, josta ei enää voi koskaan luopua kun on kerran päässyt sisään siihen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sosiaalinen ympäristö muuttuu vihamieliseksi, jos järkevästi kertoo uskonnon olevan harhaa. Nämä uskovaisethan liikehtivät yhteismielen seuroissa ja kaveeraavat vain samanmielisten kanssa.
Uskovaiset mielellään kivittäisivät 'luopiot', ellei siitä tulisi maallista rangaistusta. Nyt sulevat yhteisön ulkopuolelle ja eivät halua tavata enää.
Ei kukaan voi järkevästi kertoa uskonnon olevan harhaa. Mutta niin voi kylläkin sanoa tieteestä, tiedemiehet itsekin myöntävät tämän. Samaten ateismi on ihan selvästi harhainen usko ei-mihinkään.
Olet myös väärässä, kun väität että uskovaiset kivittäisivät luopioita. Suomessa on evlut usko sen verran liberaalia, että ei täällä olla ketään kivitetty koskaan, eikä tullakaan. Mieti vähän mitä kirjoitat.
Uskonto on harhaa, koska jumalista ei löydy todisteita.
Josnuskot olevasi napoleon ja kuljet sen takia käsi taskussa, olet selvästi harhainen, eikö?
Mikään, missään, koskaan ei ole todistanut minkään jumalan tai maagikon olemassaoloa, joten sun pitäisi ymmärtää, ettämuskot valheeseen, epäjumalaan.
Niin, mutta Mormonin kirjan mukaan: Oikeudenmukaisuus, jonka esim. Ranskan vallankumous toi on VAIN VALO PAKANOILLE JEHOVALTA.
Sen sijaan kymmenen käskyn laista, joka ei perustu mitenkään oikeudenmukaisuuteen sanotaan, että sitä noudattamalla voi tulla kaikkia opettajiaan viisaammaksi sekä sanotaan myös, että se on ikuinen.
On ilmeistä, että nuo "luopioita" pelkäävät rikkovat kymmenen käskyn lakia ja siten eivät varsinaisesti kuulu siihen eksyneiden joukkoon josta puhun. Puhun niistä eksyneinä, jotka ympärillä räyhäävästä laittomuudesta huolimatta ja jopa aivan kaikkien uskovaistenkin ylenkatsomana pitävät vielä kiinni raamatun sanasta, joka on osottautunut epäluotettavaksi.
Hehän ovat se moottori, joka tekee kaikkien noiden "luopioiden" kivittäjistä suosittuja ja hyväksyttyjä ja niin nuo ns. uskovaiset jatkavat paatumuksessa ja laittomuudessa.
Uskoisin, että tieteellä ja politiikalla on myös omat moottorinsa, joiden uskon takia hyväksytään yleisesti nuo ns. tiedemiehet ja poliitikot.
Tuollaisten mootorien on mahdotonta luopua uskostaan sanaan, vaikka sana raukeaa tyhjiin heidän ympärillään jatkuvalla syötöllä. Minkä vuoksi niin on?
Miksi he eivät usko omia silmiään ja ymmärrystään, vaan sokeana edesauttavat hyväksymistä ns. uskovaisten, jotka eivät aivan yhtä tarkoin sanaa seuraa.
He saattavat sanoa, että onhan uskovaiset sentään parempia kuin monet muut ja on oikein, että uskovaisilla menee hyvin. Mutta se on vain kapea näkökulma ja väite, joka ei välttämättä pidä paikkaansa. Ovatko uskovaiset parempia kuin muut?
Raamatussa on kanoniin vain vaivoin ja pitkän harkinnan jälkeen hyväksytty Johanneksen evankeliumi, jossa korotetaan Jeesus ristille ripustetusta kirotusta ihmisestä Jumalan asemaan.
Ei voi valita eksymättä sellaista oppia, että Jeesus on sekä kirottu ihminen, että Jumala samaan aikaan. Sellainen oppi on outo.
Jeesus oli joko ristille ripustettu kirottu ihminen, joka kantoi kaikkien syntivelkaa tai sitten hän oli Jehovan inkarnaatio niin kuin Intian Rama.
Galatia, johon Luterilainen kirkkokin käsittääkseni kuuluu puhuu Galatalaiskirjeessä rististä ja ristinsä kantamisesta paljon. Täällä olisi selkeä oppi, jos Jeesusta pidettäisiin ristille ripustettuna kirottuna ihmisenä.
Mutta amerikkalaiset kirkot ja muutkin ovat alkaneet tuoda tuon Galatalaiskirjeen sekaan ja rinnalle teistisiä oppejaan Jeesuksen jumaluudesta.
Jo alkuseurakunnan aikana Kristus, Paavali, Pietari ja Apollos menettivät luottamuksensa seurakunnan edessä ja kullekin heistä perustettiin puolue, jotta nähtäisiin olisiko joku heistä silti uskollinen. Mutta sitä raamattu ei kerro, että Paavali ja Pietari ja Apollos kuolivat, vaikka Jeesus oli luvannut heille ikuisen elämän ja kuolemattomuuden ja apostoli Johannes jatkoi työtä. Raamattu ei kerro, että perustettiin viides puolue eli Johanneksen evankeliumiin perustuva puolue.
Kun nuo kuolivat niin heidän oppinsa jäivät keskeneräisiksi ja apostoli Paavalin saarnaama Jeesus ristille ripustettuna kirottuna ihmisenä jäi jalkoihin. Samoin jäivät noiden muiden opit kesken ja jalkoihin. Vain apostoli Johanneksen saarnaama oppi Jehovan inkarnaatiosta sallittiin lopulta, vaikka Johanneksen evankeliumi vain epäröiden hyväksyttiin raamattuun. Onko tuo evankeliumi eksytys vai totuus ylitse muiden evankeliumien on vieläkin kyseenalaista?
Danielin kirja kertoo seitsemännessä luvussaan ehkä samasta tapahtumasta. Tulee kymmenen kuninkaan hallitusjärjestelmään yhdestoista kuningas, joka laittaa viralta kolme noista kymmenestä kuninkaasta sekä ottaa käsiinsä lait ja juhla-ajat.
Kolme kuningasta, jotka syrjäytettin saattavat olla Kristus, Pietari ja Apollos. Sen sijaan Paavali ja Johannes jatkoivat ja jatkavat Jumalan valtakuntaan asti työtään.
Tämän asian merkitys on selvä. Mitä tahansa Kristus opetti esim. juhla-ajoista ja niiden pitämisestä on kumottu ja tilalla on yhdennentoista kuninkaan määrämät kristilliset juhla-ajat. Me elämme tilanteessa, jossa kristinusko on jo kauan eli 1700 vuoden ajan ollut harhauttava ja eksyttävä oppirakennelma. Joka on seurannut Kristusta, Pietaria tai Apollosta on eksynyt, koska nuo kolme ovat olleet viralta pois pantuja. Itse sain lapsena pyhäkoulussa Roomalais-katolisen opetusmallin mukaisen opetuksen, vaikka elämme Luterilaisessa maassa. Se opetti takertumaan Kristukseen, jolla ei valtaa ole ja Paavali jäi vähemmälle. Mutta nyt alan löytää jonkun idun apostoli Paavalin kirjeisiin ja näen, että hänen saarnaamansa Kristus ristille ripustettuna kirottuna ihmisenä lohduttaa ja johtaa hyvään mielen tilaan.
Jumala vaikutti äkkipikaiselta ilma Jeesusta israelilaisten erämaavaelluksen aikana. Tuollainen olo lienee kaikilla epäuskoisilla!
Ei kyseessä sentään liene mikään uskon kamppailu. Jopa saastaiset henget ja pahat henget uskoivat ja kumarsivat Jeesusta. Kaikki uskovat, mutta eri asia on millaiseen Jeesukseen he uskovat.
Itse olen lukenut Ramajanan melkein kokonaan ja on helppo uskoa Jeesuksen olleen Jehovan inkarnaatio, mutta jos tuo usko tekee ristiin uskomisen mitättömäksi ja Kristuksen evankeliumiin uskomisen mitättömäksi, jotka nekin ovat tarpeellisia uskoja, niin en ole havainnut itselleni siitä mitään hyötyä, että hokisin Jeesus on Jehovan inkarnaatio.
Kyse ei ole uskon kamppailusta, vaan puhtaasti valtakamppailusta. Kolme kuningasta on kukistettu oppeineen ja yhdestoista kuningas on tulossa 1715 vuotisen valtakautensa loppuun vuonna 2028. Tuon yhdennentoista kuninkaan jälkeen alkaa hallita Jumalan valtakunta. Palauttaako se yhtään noiden kolmen kuninkaan vallasta ja opeista, vai jääkö voimaton oppi Jehovan inkarnaatiosta Jumalan valtakunnan perinnöksi. Vai kukistetaanko vain tuo yhdestoista kuningaskin noiden kolmen kanssa samalle tunkiolle ja Jumalan valtakunnan opiksi tulee jokun muu oppi esim. islam???
Itse kastson, että olisi hyvä jos noiden kolmen kukistetun kuninkaan opeista paras osa voitaisiin pelastaa. Pidän niitä hyödyllisempinä oppeina kuin monet nykyisen kuninkaan opit ovat.