Samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta. 2 Kor. 1:5.
Jottei tässä pahassa, viheliäisessä maailmassa kokonaan tulisi murheen nielemäksi ja kadottaisi kallisarvoista rauhaansa, kuinka tärkeää onkaan kristitylle, että hänellä on sydämensä tuki, aarre ja ilo yksin Herrassa - sekä että hän alinomaa elvyttää ja vahvistaa sydäntään ylevillä taivaallisilla ilonaiheillamme, korkealla onnellamme, ihanuuksillamme ja rikkauksillamme Herrassa.
Kieltää ei voi, että sanomattoman katkerat kokemukset voivat kohdata kristityn sydäntä tässä pahassa maailmassa, jota syystä kutsutaan murheen laaksoksi. Kuinka paljon kärsimystä ja tuskaa syntiinlankeemus onkaan maahan levittänyt: sydäntä särkevimmät menetykset ja surut, raskaimman hädän ja tuskan! Ja kuinka paljon murhetta tuottavatkaan sisässä asuva synti, levoton omatunto ja kaikki saatanan tuliset nuolet Hengen kurituksen alaiselle, pelästyneelle ja aralle sydämelle!
Sitäpaitsi meitä ympäröi joukko paholaisen liitossa olevia sieluja. Ja kuinka moninaista sydämen tuskaa ja tukaluutta tuo joukkio saa aikaan kurjalle pakolaiselle, joka on uskaltanut paeta Baabelista sen turmelusta todistaen! Kyllä täällä on suruja, ja kiusauksia riittämiin! Kyllä täällä tarvitaan yli-inhimillistä ja yli-maallista lohdutusta, jos meillä kaiken tämän alaisina vielä mieli säilyttää lohdutus emmekä vaivu tielle. Ja kuitenkin sanoo Paavali, ettei hänellä ollut ainoastaan lohdutus, vaan vieläpä sanomaton ilo kaikessa vaivassaan.
Kuinka nyt tämä on mahdollista? Mistä saadaan niin ihmeellinen mieli, että voidaan vaivassa säilyttää ilo, vieläpä sanomaton ilo? Olemme nähneet lukemattomia esimerkkejä siitä kaikkina aikoina - esimerkkejä heikoista, raihnaisista kristityistä, jotka ovat voineet kadottaa kaiken, henkensäkin, ja tämän hymyillen, ilo kasvoissa ja riemullisin sydämin. Missä piilee salaisuus ja taito saada niin kaiken maallisen yläpuolelle kohonnut mielentila, tulla niin riippumattomaan asemaan, että kaikki maailman pahuus ja kaikki helvetin vallat eivät voi ryöstää meiltä rauhaamme ja iloamme?
Huomaa, kuule! Se on mahdollista vain omistaen ja sydämessä elävänä säilyttäen niin suuren onnen, että sen painavuus on paljoa suurempi kuin kaikki se katkeruus, joka täällä voi meitä kohdata. Salaisuus on tässä. Kylläisen ja ylenpalttisen suuren onnen omistaminen, eikä vain kylmänä järjen tietona, vaan elävän sydämen uskona ja täytenä varmuutena. Suuren onnen ohessa tarvitaan siis myös Pyhän Hengen armo sydämessä, minkä vuoksi apostoli lyhyesti selittääkin, että rauha ja ilo ovat Hengen hedelmiä. Mutta perustuksena ja keinona näiden saavuttamiseksi on sydämen täyttyminen suuresta onnestaan.
Seuraa vain tätä kuvausta: jos onnellinen morsian, syvimmästä köyhyydestä ja alhaisuudesta korotettu ja rikkaan, ylhäisen yljän rakkauden saavuttanut, jota hänkin rakastaa enemmän kuin henkeään, on matkalla ylkänsä kartanolle siellä yhdistyäkseen häneen ja ottaakseen vastaan kaiken häntä odottavan rikkauden, onnen ja ilon, kuinka vähäpätöisiä hänestä ovat kaikki matkan vaivalloisuudet! Kuinka iloisesti hän hymyilee vähäisille vahingoille! Jos ilkeä ihminen tiepuolesta häntä vihaisesti silmäilee ja herjaa häntä, niin ei se pitkäksi aikaa häntä huolestuta, hänen ylkänsä rakkaus ja hymyily ovat hänelle kylliksi, ja suuri onnensa täyttää kokonaan hänen sydämensä.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-12.html
Jottei tässä pahassa, viheliäisessä maailmassa kokonaan tulisi murheen nielemäksi ja kadottaisi kallisarvoista rauhaansa, kuinka tärkeää onkaan kristitylle, että hänellä on sydämensä tuki, aarre ja ilo yksin Herrassa - sekä että hän alinomaa elvyttää ja vahvistaa sydäntään ylevillä taivaallisilla ilonaiheillamme, korkealla onnellamme, ihanuuksillamme ja rikkauksillamme Herrassa.
Kieltää ei voi, että sanomattoman katkerat kokemukset voivat kohdata kristityn sydäntä tässä pahassa maailmassa, jota syystä kutsutaan murheen laaksoksi. Kuinka paljon kärsimystä ja tuskaa syntiinlankeemus onkaan maahan levittänyt: sydäntä särkevimmät menetykset ja surut, raskaimman hädän ja tuskan! Ja kuinka paljon murhetta tuottavatkaan sisässä asuva synti, levoton omatunto ja kaikki saatanan tuliset nuolet Hengen kurituksen alaiselle, pelästyneelle ja aralle sydämelle!
Sitäpaitsi meitä ympäröi joukko paholaisen liitossa olevia sieluja. Ja kuinka moninaista sydämen tuskaa ja tukaluutta tuo joukkio saa aikaan kurjalle pakolaiselle, joka on uskaltanut paeta Baabelista sen turmelusta todistaen! Kyllä täällä on suruja, ja kiusauksia riittämiin! Kyllä täällä tarvitaan yli-inhimillistä ja yli-maallista lohdutusta, jos meillä kaiken tämän alaisina vielä mieli säilyttää lohdutus emmekä vaivu tielle. Ja kuitenkin sanoo Paavali, ettei hänellä ollut ainoastaan lohdutus, vaan vieläpä sanomaton ilo kaikessa vaivassaan.
Kuinka nyt tämä on mahdollista? Mistä saadaan niin ihmeellinen mieli, että voidaan vaivassa säilyttää ilo, vieläpä sanomaton ilo? Olemme nähneet lukemattomia esimerkkejä siitä kaikkina aikoina - esimerkkejä heikoista, raihnaisista kristityistä, jotka ovat voineet kadottaa kaiken, henkensäkin, ja tämän hymyillen, ilo kasvoissa ja riemullisin sydämin. Missä piilee salaisuus ja taito saada niin kaiken maallisen yläpuolelle kohonnut mielentila, tulla niin riippumattomaan asemaan, että kaikki maailman pahuus ja kaikki helvetin vallat eivät voi ryöstää meiltä rauhaamme ja iloamme?
Huomaa, kuule! Se on mahdollista vain omistaen ja sydämessä elävänä säilyttäen niin suuren onnen, että sen painavuus on paljoa suurempi kuin kaikki se katkeruus, joka täällä voi meitä kohdata. Salaisuus on tässä. Kylläisen ja ylenpalttisen suuren onnen omistaminen, eikä vain kylmänä järjen tietona, vaan elävän sydämen uskona ja täytenä varmuutena. Suuren onnen ohessa tarvitaan siis myös Pyhän Hengen armo sydämessä, minkä vuoksi apostoli lyhyesti selittääkin, että rauha ja ilo ovat Hengen hedelmiä. Mutta perustuksena ja keinona näiden saavuttamiseksi on sydämen täyttyminen suuresta onnestaan.
Seuraa vain tätä kuvausta: jos onnellinen morsian, syvimmästä köyhyydestä ja alhaisuudesta korotettu ja rikkaan, ylhäisen yljän rakkauden saavuttanut, jota hänkin rakastaa enemmän kuin henkeään, on matkalla ylkänsä kartanolle siellä yhdistyäkseen häneen ja ottaakseen vastaan kaiken häntä odottavan rikkauden, onnen ja ilon, kuinka vähäpätöisiä hänestä ovat kaikki matkan vaivalloisuudet! Kuinka iloisesti hän hymyilee vähäisille vahingoille! Jos ilkeä ihminen tiepuolesta häntä vihaisesti silmäilee ja herjaa häntä, niin ei se pitkäksi aikaa häntä huolestuta, hänen ylkänsä rakkaus ja hymyily ovat hänelle kylliksi, ja suuri onnensa täyttää kokonaan hänen sydämensä.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-12.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Katso siis! Vaaditaan vain, että sydämesi on suuren, kaikkea muuta suuremman onnen täyttämä, että saat olla yhteydessä ja ystävyydessä Kaikkivaltiaaseen, että tiedät olevasi valittu iankaikkiseen elämään, taivaan lapseksi ja perilliseksi, kunnian Herran morsiameksi. Sydämellisessä luottamuksessa saaden painaa päänsä Vapahtajan rinnalle ja täydellä uskonvarmuudella sanoen: ystäväni on minun, ja minä olen hänen - on jotain, joka voi tehdä ilomme »täydelliseksi», nimittäin: ei sellaiseksi, miksi se on tuleva taivaassa, vaan sellaiseksi kuin se täällä uskon kunnassa saattaa olla, missä vielä olemme tiellä Herramme kotiin. Tässä maallisessa majassa näemme ja tunnemme vain sen, mikä silmiemme edessä on itsessämme ja ympärillämme. Kun kuitenkin jo olemme saavuttaneet sen ja voimme iloita, siitä, mitä sydämemme pääasiassa haluaa ja etsii.