Nykyään puhutaan vain armosta ja anteeksiannosta, mutta syntiä ei saa sanoa synniksi. Jumala armahtakoon, mutta me ihmiset emme voi aina vain uudestaan siunata synnissä elävää, vaan hänen on tehtävä parannus. Uskovan velvollisuus on ohjata toista uskovaa hyvään elämään ja Jumalan suojaan.
Armo ja anteeksianto
Synneistäkö_viis
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ainakaan tällä palstalla. Täällä nämä osoittelevat toistensa syntejä niin että riittää.
"Syntiä ei saa sanoa synniksi.."niin missä? Ei ainakaan tällä riitelevien palstalla.
Yritä etsiä omat syntisi, ennen ensimmäisen kiven heittämistä. Armoa armon päälle, vai "OTA ASIA PUHEEKSI VELJESI KANSSA......"
Uskovan tehtävä on ojata kanssamatkaajiaan Jeesuksen Kristuksen luokse kohtaamaan Herra Jeesus Kristus. Se tapahtuu kun ihminen vapaehtoisesti omasta vapaasta tahdostaan ja päätöksestään tulee Jeesuksen Kristuksen luokse sydämensä tasolla ja uskoo Häneen Vapahtajanaan ja Herranaan.
Kun ihminen sitten tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen ihmisten edessä, hän pelastuu ja silloin viimeistään kohtaa Herran Jeesuksen Kristuksen. Hän saa pelastusvarmuuden ja TIETÄÄ että hän on saanut kaikki synnit anteeksi ja että hän on Jumalan lapsi. Tämän kaiken vaikuttaa Sana ja Henki yhteistyössä.
Ihmisen osuus on uskoa ja antaa Jumalan pelastaa itsensä. Ihminen siis antaa itsensä sellaisenaan Jeesukselle Kristukselle Hänen pelastettavakseen.
Jeesus on siinä missä syntinen avaa sydämensä ottamaan Hänet vastaan.
Jeesus ja Isä (Pyhä Henki) synnyttävät välittömästi ihmisen uudesti ylhäältä Jumalan Sanasta ja Pyhästä Hengestä so. Jumalasta. Näin ihmisestä tulee Jumalan lapsi.
Jumalan lapsi on Jumalan luoma uusi ihminen, uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet on luotu totuudelle kuuliaiseksi. Siksi Raamattu todistaa uskovista että he ovat tuleet sydämestään kuuliaisiksi Kristuksen opille, siis Jeesukselle Kristukselle. Tämä ei tarkoita sitä että uskova kykenee elämään täysin synnittömästi. Mutta sydän huutaa Jumalan puolee ja uskova tahtoo seurata Jeesusta Kristusta. Kun näin on, se todistaa että henkilö on Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi ja hänellä on rauha Jumalan kanssa. Kaikki on OK.
Jumalan lapsi pyrkii siis elämään Jumalalle antautunutta elämää. Hän karttaa syntiä ja hän tahtoo elää Jumalaa miellyttävästi. Tämä on pyhityselämää. Kukaan ei voi elää pyhityselämää ellei Jumala ole ensin pyhittänyt ihmistä itselleen. Ellei Jumala ole asettanut ihmistä yhteyteensä Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Vain Kristuksessa Hänen yhteydessään elävä ihminen voi elää pyhityselämää. Jumalan lapsi on asetettu Kristukseen Jeesukseen välittömästi uskoon tulossa. Hänet on jopa asetettu taivaallisiin Jeesuksen kanssa Kristuksessa Jeesuksessa. Korkeat näköalat, totisesti
http://www.jaikal.se/48683135
Voi sinua. Säälistä luin tuota linkkiäsi. Taas se betoni-ihme. Naurattaa sun juttusi.
Auto ei startannut ennenkuin rukoilit. Sattumaa.
Millä perusteella se ei ollut sattumaa?
Jumala ei toimi luomiensa luonnonlakien ohi.
OK ?
Osaksi totta.
Miten arvelet, uskovainen, ei-uskovien ystäviesi, sukulaistesi, työtovereidesi ja naapureidesi sinua ajattelevan, kun (jos) sinut ylöstemmataan ja he jäävät kauheaan vaivanaikaan? Luuletko heidän muistelevan sinua hyvällä, kun hymistelit vain armosta ja Jumalan rakkaudesta, vai syyttävätkö he sinua kauhistuttavasta 'vihasta', kun et kertonut heille, miten he voivat pelastua? Itsenikin tulisi pitää tämä mielessä nyt, kun elämme viimeisiä hetkiä.