Kuten tunnettua perspektiivi on visuaalinen vaikutelma joka saa kauempana olevat asiat näyttämään pienemmiltä kuin lähempänä olevat. Normaali ihminen tajuaa, että kyse on (subjektiivisesta) vaikutelmasta eikä kauempana olevat asiat ole oikeasti pienempiä.
Visuaalinen perspektiivi on helppo huomata harhaksi. Sama perspektiiviharha voi esiintyä kun vertaamme ajatuksiamme ja tuntemuksiamme muiden ihmisten tuntemuksiin.
Useat uskovat perustelevat uskoaan ja varmuutta uskostaan "subjektiivisella varmuudella", "sydämenuskolla" tai muulla henkilökohtaisella sisäisellä tunteella tai kokemuksella. Se, että samaan uskontoon kääntyneillä tai kasvaneilla on samanlaisia kokemuksia vahvistaa heidän uskoaan siihen, että heidän subjektiivinen kokemuksensa edustaa jotain mikä on "totta".
Pohjimmiltaan tällaisessa ajattelussa on kyse itsekeskeisyyden aiheuttamasta perspektiiviharhasta. Samalla kun he pitävät omaa (ja samanuskoisten) subjektiivista kokemustaan merkittävänä ja todistusvoimaisena, he täydellisesti mitätöivät muiden (henkisesti ja usein fyysisestikin kauempana olevien) ihmisten subjektiiviset kokemukset. Väliä on vain sillä mikä on oma ja uskovaisen itsensä kanssa samalla tavalla ajattelevien ("lähellä olevien") ihmisten subjektiivinen kokemus. Kauempana olevien kokemukset ovat sen sijaan näyttävät niin pieniltä, että ne ovat mitättömiä.
Vain itsekeskeisyys estää kristittyä ymmärtämästä, että muslimit, hindut, zarahustralaiset tai vaikka muinaiset Baalin palvojat ovat ja olivat samalla tavalla varmoja omasta uskostaan, kun kristitty on omastaan. Sama pätee jos vaikka kristinusko ja islam vaihdetaan keskenään.
Visuaalinen perspektiivi on helppo huomata harhaksi. Sama perspektiiviharha voi esiintyä kun vertaamme ajatuksiamme ja tuntemuksiamme muiden ihmisten tuntemuksiin.
Useat uskovat perustelevat uskoaan ja varmuutta uskostaan "subjektiivisella varmuudella", "sydämenuskolla" tai muulla henkilökohtaisella sisäisellä tunteella tai kokemuksella. Se, että samaan uskontoon kääntyneillä tai kasvaneilla on samanlaisia kokemuksia vahvistaa heidän uskoaan siihen, että heidän subjektiivinen kokemuksensa edustaa jotain mikä on "totta".
Pohjimmiltaan tällaisessa ajattelussa on kyse itsekeskeisyyden aiheuttamasta perspektiiviharhasta. Samalla kun he pitävät omaa (ja samanuskoisten) subjektiivista kokemustaan merkittävänä ja todistusvoimaisena, he täydellisesti mitätöivät muiden (henkisesti ja usein fyysisestikin kauempana olevien) ihmisten subjektiiviset kokemukset. Väliä on vain sillä mikä on oma ja uskovaisen itsensä kanssa samalla tavalla ajattelevien ("lähellä olevien") ihmisten subjektiivinen kokemus. Kauempana olevien kokemukset ovat sen sijaan näyttävät niin pieniltä, että ne ovat mitättömiä.
Vain itsekeskeisyys estää kristittyä ymmärtämästä, että muslimit, hindut, zarahustralaiset tai vaikka muinaiset Baalin palvojat ovat ja olivat samalla tavalla varmoja omasta uskostaan, kun kristitty on omastaan. Sama pätee jos vaikka kristinusko ja islam vaihdetaan keskenään.
Vastaukset 38
Vanhimmat
En sanoisi ’uskoa’ subjektiiviseksi kokemukseksi.
Enneminkin, että uskoo siitä huolimatta, vaikka ympäristö on ristiriidassa uskon kanssa. ”Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy”.
Paremmin sanottuna usko, ei ole tunneasia. Se on yli tunteiden olevaa yliluonnollista uskoa, jonka Jumala on antanut lahjaksi.
>>Enneminkin, että uskoo siitä huolimatta, vaikka ympäristö on ristiriidassa uskon kanssa. >>
Koita kuinka hyvin tuo tuottaa hedelmää vedonlyönnissä.
”Koita kuinka hyvin tuo tuottaa hedelmää vedonlyönnissä.”
Ei usko tuota hedelmää tälle maailmalle.
Eli ympäristön kanssa ristiriidassa oleva usko ei toimi tässä maailmassa tuottamaan toivottua tulosta – sitäkö koitat sanoa? Oho luin hieman väärin kommenttisi, mut olkoon...
Jumala ei täällä meitä auta, vaikka kuinka uskoisi ja rukoilisi. Lukeekohan tuo oikein raamatussa...
”Eli ympäristön kanssa ristiriidassa oleva usko ei toimi tässä maailmassa tuottamaan toivottua tulosta – sitäkö koitat sanoa?”
Usko on aina ristiriidassa maailman kanssa. Maailman toivo on, että ei olisi uskoa.
Loppua kohden Kristus-usko aiheuttaa enemmän ristiriitoja uskosta osattomien kanssa.
"Jumala ei täällä meitä auta, vaikka kuinka uskoisi ja rukoilisi. "
Jumala auttaa niitä, jotka häntä avuksensa huutavat.
<>
Eri ihmiset kokevat vain eri jumalien antavan tuon "yliluonnollisen uskon" ja vaikka poikkeuksia on, niin tuo näyttää kovin kulttuurisidonnaiselta.
Olet ristiriidassa todellisuuden kanssa, koska mikään jumala ei sitä luonut. Kaikenlaiset uskovat eri uskonnoissa ovat pelänneet todellisuutta sinun tavoin.
"En sanoisi ’uskoa’ subjektiiviseksi kokemukseksi."
Etpä tietenkään, koska olet se subjektiivinen kokija, toiveajattelija, todellisuudesta irtaantunut maailmanlopun odottelija. Eivät kajahtaneet usein omaa tilaansa tunnista, ja vielä harvemmin tunnustavat että siinä olisi olisi jotain pielessä.
”Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy”.
Usko on siis subjektiivista toiveajattelua. Et näimmä tarvitse kuin muutaman lauseen kirjoittaaksesi itsesi pussiin.
”Olet ristiriidassa todellisuuden kanssa, koska mikään jumala ei sitä luonut.”
Ei minulla ole ristiriitaa todellisuuden kanssa. Todellisuus vastaa hyvinkin uskoani.
Sinun todellisuutesi tuskin vastaa todellisuuden- ja olevaisuuden uskoasi. Ainakin tarvitset enemmän uskoa uskoaksesi, että kaikki on syntynyt sattumalta, miljardien vuosien aikana kehittymällä. Ihminen joka sulkee pois Luoja-Jumalan, on valmis uskomaan mitä tahansa.
”Usko on siis subjektiivista toiveajattelua. Et näimmä tarvitse kuin muutaman lauseen kirjoittaaksesi itsesi pussiin.”
Uskothan sinäkin, että ihminen on ollut kala ja apina.
Harjoitat siis subjektiivista toiveajattelua. Pois suljettuasi Jumalan, olet valmis uskomaan mitä tahansa.
Olet ymmärtänyt lajien kehittymisen väärin, jos ajattelet ihmisen olleen kala ja apina. Lajeja syntyy hitaasti ajan kuluessa ja katoaa hiipuen tai jonkin mullistuksen seurauksena. Ihminen vaikuttaisi olevan laji, jonka toiminta itsessään on luonnonmullistus. Lajimme muuttuu pikkuhiljaa tai lakkaa olemasta jos se ei kykene soputumaan aiheuttamiinsa muutoksiin tai muihin tuleviin muutoksiin. Niinkuin moni muu laji ennen ja jälkeen. Joskus epävarma tieto on sittenkin parempi kuvaamaan todellisuutta kuin varmaksi koettu tieto, jolla sellaista yhteyttä ei ole.
Ihminen on ollut aina ihminen. Se mistä ihminen on polvelutunut on toinen asia ja siitä voimme tehdä havaintoihin perustuvia johtopäätöksiä, jotka voimme loogisesti perustella ja joita voi rationaalisesti arvioida eikä ihmisen polveutuminen näin ollen ole samanlainen uskon asia kuin teidän Jeesus- tai Allah-uskomuksenne.
”Olet ymmärtänyt lajien kehittymisen väärin, jos ajattelet ihmisen olleen kala ja apina.”
Miten niin olen ymmärtänyt väärin? Niinhän minulle koulussa opetettiin. Ilmeisesti tarkoitat, että asenteeni on väärä, kun en sokeasti usko kouluopetukseen.
”Lajeja syntyy hitaasti ajan kuluessa ja katoaa hiipuen tai jonkin mullistuksen seurauksena.”
Väitätkö ettei edellä oleva tarvitse lainkaan uskoa?
Subjektiivista kokemusta sinulla tuskin lajien hitaasta syntymisestä on. Hitaasta hiipumisesta sen sijaan on näyttöä. Uskot, että hidas syntyminen kumoaa hitaan hiipumisen. Siksi olet olemassa…
”eikä ihmisen polveutuminen näin ollen ole samanlainen uskon asia kuin teidän Jeesus- tai Allah-uskomuksenne.”
Minulla ei ole uskoa siihen, että varsieväkala olisi noussut lammesta tai jostain muusta jorpakosta, ja kehittynyt vähitellen ihmiseksi. Sellainen usko olisi älyn ja järjen vastainen, siksi en sellaiseen usko, enkä ymmärrä niitä, jotka niin uskovat.
Ymmärrän kyllä, että luoja Jumalaan uskominen on teille uskonnollisille mahdotonta, eikä meidän ja teidän uskoja tulekaan rinnastaa ja arvioida tasaveroisina uskoina. Uskojen tasa-arvoa ei tarvitsekaan olla, vaan tulkoon jokainen autuaaksi omalla uskollaan. Kristususko ei ole ateistilta pois…
"Ei minulla ole ristiriitaa todellisuuden kanssa. Todellisuus vastaa hyvinkin uskoani."
Ei tunnu vastaavan. Muista valheesi ateisteista natsiketjusta.
"Sinun todellisuutesi tuskin vastaa todellisuuden- ja olevaisuuden uskoasi. Ainakin tarvitset enemmän uskoa uskoaksesi, että kaikki on syntynyt sattumalta, miljardien vuosien aikana kehittymällä. Ihminen joka sulkee pois Luoja-Jumalan, on valmis uskomaan mitä tahansa."
Näinhän sinä kuvittelet, mutta se johtuu vain siitä että sinua ei kiinnosta mitä minä tiedän ja ajattelen. Tyypilliseen teikäläisten tapaan ammut ensin ja mietit sitten.
"Näinhän sinä kuvittelet, mutta se johtuu vain siitä että sinua ei kiinnosta mitä minä tiedän ja ajattelen. Tyypilliseen teikäläisten tapaan ammut ensin ja mietit sitten."
Joo... tein ennakko-olettamuksen, myönnän sen.
Ihminen on upea olento ja siksi olen kiinnostunut ihmisestä.
<>
Kuten sanoin, kysymys ei ole uskon asiasta. Joko haluat kiistää edes tällaisen mahdollisuuden olemassaolon (uskonnollisista syistä) tai sitten et kykene/halua ymmärtää miten evoluutio toimii. Vaikka johtopäätökset eivät ole 100,00% varmoja ne ovat kuitenkin laadullisesti eri asia kuin uskonnollinen usko.
Kristinuskoa sinun on turha sotkea tiedevastaisuuteesi. Kristinusko ja tieteen tuloksiin luottaminen eivät sulje toisiaan ainakaan kokonaan pois.
"Uskothan sinäkin, että ihminen on ollut kala ja apina."
Älä luule tietäväsi mitä minä ajattelen (fda:ta lainatakseni, kysy ensin, ammu vasta sitten jos edelleen näet diihen tarvetta).
Kun en ninenomaan usko. Minulle sana "usko" tarkoittaa uskomista yliluonnollisiin, uskonvaraisiin asioihin. Se että olemme aiemmin olleet erilaisia ei ole uskonvarainen asia vaan havaintojen, todisteiden, mittausten ja tutkimusten tukema fakta.
Emme me tällä lisääntymismenetelmällä kykene pysymään muuttumattomina sukupolvesta toiseen. Fakta. Emme ole kyenneet, eikä ole mikään muukaan eliölaji. Toinen fakta. Voit toki tuoda esille näyttöä, jonka mukaan kaikki ihmiset kykenivät tuottamaan joskus aiemmin kloonattuja, muuttumattomia jälkeläisiä. Kerro samalla millä ihmeellisella kretutoiveajattelun keksimällä mekanismilla moinen olisi ylipäätänsä mahdollista.
"Harjoitat siis subjektiivista toiveajattelua. Pois suljettuasi Jumalan, olet valmis uskomaan mitä tahansa."
Lopeta tuo valehteleminen. KYSY, ennen kuin alat esitellä omia houreitasi muiden ihmisten mielipiteistä.
Minä en harjoita minkään sortin toiveajattelua. Minulle on aivan yksi lysti vaikka kaikki maailman eliöt olisi joku random taika-jim loihtinut pikkupäissään toissa juhannuksena, kunhan luonnosta löytyvä näyttö tukee tuota teoriaa. Minun tietojeni mukaan ei tue, eikä mitään muutakaan yliluonnollisen entiteetin roolia, missään luonnonilmiössä.
Ja toisin kuin sinä, minä en kiellä yhtään jumalaa. Tervetuloa vaan kaikki, jos on mielenkiintoa osoittaa jumalallinen olemassaolonsa tiettäväksi. Tähän asti on ollut ihan helvetin vähän mielenkiintoa (lue= ei lainkaan, eikä yhdelläkään jumalolennolla), mutta kassotaan nyt. En pidätä asian suhteen hengitystä, mutta älyllisesti rehellisenä pidän tuonkin vaihtoehdon hitusen verran auki. Todella pienen hitusen.
Pidätkö sinä, sami? Voitko helvettipeloltasi pohtia että olisitkin täysin väärässä? Noin niin kuin lähinnä kaikessa, mitä tänne nettiin suollat?
"olet valmis uskomaan mitä tahansa"
Nope. On luotettavaa tietoa ja vähemmän luotettavaa tietoa. On itsestä kiinni mitä pitää ylipäätänsä tietona ja kuinka luotettavana.
Alkeellisessa legendassa veistellyt tarut toimivat lähinnä tietona siitä kuinka armottoman tietämättömiä maailman luonnonilmiöistä aikalaiset ja heidän edeltäjänsä olivat, ja kuinka vähäisin tiedoin he maailmankuvansa rakentelivat.
On surkuhupaisaa että aikuinen ihminen voi vielä nykypäivänäkin luulla että nuo legendat tarjoaisivat todellista tietoa. Kun ei se Jeesus tule.
Tähän vielä lisäys:
"Kerro samalla millä ihmeellisella kretutoiveajattelun keksimällä mekanismilla moinen olisi ylipäätänsä mahdollista."
Tai paremminkin, kerro kuinka järkevää on ajatella että ihmisiltä ja kaikilta muiltakin eliöiltä puuttuisi mekanismit joiden avulla niiden on mahdollista sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin? Kretu-järkevää? Olosuhteet muuttuvat vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin, vaikka kretut kuinka yrittäisivät asian kieltää. On elämän jatkumisen ehto että eliöt kykenevät muunteluun ja sopeutuvat muutoksiin.
Niin. Ehkä opettajasi selitti epäselvästi tai sittenkin ymmärsit väärin. Sellaista sattuu. Ja mitä uskoon tulee: pidän selitystä melkoisen pätevänä, vahvistavia löytöjä ja toistettavia testejä aiheesta on huru mykke. Usko tarvitsee varmuutta, sitä minulla ei ole. Ja kumoaako ilmiö toisen...miksi pitäisi? Isosta populaatiosta löytyy niin monenlaisia geenivariaatioita, että joku saattaa jopa jäädä henkiinkin hankalissa olosuhteissa. Siinä mielessä voi kai ajatella lajimme uhan (valtava populaatio) olevan myös vahvuus. Pitkä sukupolvenväli kyllä hankaloittaa...
Ihmisen kuoleminen sukupuuttoon on lähestulkoon mahdotonta. Suuria määriä kuolleita voi silti tulla. Aina kun niitä tulee, tapahtuu biologista adaptaatiota olosuhteisiin, joissa kuollaan.
Minusta ihmisen kuoleminen sukupuuttoon on vain ajan kysymys. Joskaan lähitulevaisuuden asioita se ei ole. Voimme väärillä prioriteeteilla kyllä pilata planeetan jälkeläisiltämme jos valitsemme tiedon sijaan uskon kriittisissä asioissa.
Yksi muoto tätä itsekeskeisyyttä on se että uskovat selittelevät (ja ilmeisesti jopa aidosti uskovat) Jumalan auttaneen heitä erilaisissa onnettomuuksissa, sairauksista parantumisesta jne.
Jos uskoo, että on olemassa kaikkivoipa Jumala ja kun tietää, että joka päivä tuhansia lapsia kuolee malariaan, lapsia ja pienten lapsien vanhempia sairastuu syöpään jne niin täytyy olla syvästi rakastunut itseensä että voi edes kuvitella, että Jumala toki antaa viattomien pikkulasten kuolla ja kärsiä, mutta estipä minua loukkaantumasta itse aiheuttamassani liikenneonnettomuudessa. Oma napa täytyy nähdä aika isona, että näin pystyy ajattelemaan.
Perspektiivissä voi nähdä myös historialliset tapahtumat. Kiihkokristityt näkevät nykyään joka päivä maailmanlopun merkit tai Jumalan rangaistuksen maanjäristyksissä , terrori-iskuissa ja pandemioissa. Siis muutamia tuhansia kuolee jossain maailman kolkassa. Tai talouslama iskee vaikkapa Suomeen koska tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin.
Ja jos valkoinen mies kärsii on se aina varmemmin osoitus apokalyptisestä tapahtumasta . Afrikassa jos nyt 100 000 tapetaan niin eipä jaksa kauaa kristittyjä kiinnostaa.
Kuitenkaan ei nähdä maailmanlopun merkkejä mustassa surmassa joka tappoi kolmasosan Euroopan väestöstä , tai Suomen katovuosia jotka veivät niinikään kolmanneksen suomen asukeista.
<>
Näinhän on nähty niin kauan kuin koko kristinuskoa on ollut olemassa. Kristinusko on alkuperältään maailmanloppua odottava lahko.
Vaikka uutisista ei siltä näytä, niin ilmeisesti koskaan ihmiskunnan historiassa ei näin pieni osa ihmisistä ole kuollut nälkään, tauteihin ja sotiin. Eli jos nälänhädät, taudit ja sodat ovat maailmanlopun merkkejä, niin nämä merkit haalistuvat koko ajan. Toki niiden soisi haalistuvan vielä nopeammin.
Pahin itsekkyyden ja omahyväisyyden aiheuttama harha on, että uskoo olevansa kehityskelpoinen. Uskoo kehittyvänsä paremmaksi kuin edeltäjänsä.
Elämä on siitä oikeudenmukaista, että jossain vaiheessa usko omaan erinomaisuuteen realisoituu. Käy ilmi, että ei ollutkaan muita parempi, vaan jopa pahempi; onnettomana piti itseään parempia kaikkein pahimpina.
Eiköhän jokaiselle riitä, että yrittää tulla niin hyväksi omaksi itsekseen kuin mahdollista.
"Uskoo kehittyvänsä paremmaksi kuin edeltäjänsä."
Tuo on yksi sami-a:n toistelema ja evoluutioon liittämä houre.
Ei meillä ole tarvetta tulla paremmaksi, sitä ei evoluutioteoria edes yritä väittää. Riittää kun eliöt pärjäävät elinympäristössään, ja niillä on pitkällä aikavälillä (laji/populaatiotasolla) kyky sopeutua olosuhteisiin.
Tai sopeuttaa olosuhteet itseensä.
Kyllä.
Kysyin yhdessä ketjussa joltain uskovaiselta kuinka monta sekuntia kuluu sekunnin aikana ja hän "yllättäen" piti kysymystä tyhmänä eikä "yllättäen" vastannut siihen.
Tuollaiselle itsekeskeiselle uskovaiselle yksi sekunti on hänen ja hänen jumalansa sekunti. Ei hän voi ajatella sitä, että yhden sekunnin aikana kuluu 7 miljardia ihmissekuntia, jokainen kokijoilleen tärkeä ja ainutlaatuinen. Uskovaiselle kaikki maailman ihmisten sekunnit ovat hänen jumalansa sekuntteja. Meillä on uskovainen, joka uskovaisen pöyhkeydellä omii koko maailmankaikkeuden itselleen.
”Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy”.
Tuossa usein toistetussa ja uskovaisten omassa kliseessähän se on. Uskovaiset eivät oikeasti näe eli tiedä maailmanselityksensä olevan totta, he vain haluavat että se on. Sitä haluamista sanovat "uskoksi".
Tosin varsinkin karismaattisissa suunnissa uskovaiset antavat ymmärtää myös tietävänsä, koska Pyhä Henki tai Jeesus heille nämä suoraan vahvistaa. No soittaako se puhelimella vai meilinkö lähettää? Kun ulos tulee vain ihan ihmisten opettamaa suuntauksensa "kaanaankieltä". Faktakysymyksissä vaikkapa tieteestä, historiasta ja Raamatusta hakevat tukea saarnaajiltaan, apologisteilta ja kreationisteilta. Tai pähkäilevät ihan ihmisinä itsekin. Siis ei heidän maailmanselityksensä mistään Ylimaallisesta henkilökohtaisesta ilmestyksestä tulekaan, vaan ihmisiltä. Uskovaiset vain laittavat omat päähänpinttymänsä kuvitteellisen auktoriteettinsa piikkiin, vaativat niin arvovaltaa. Millä muulla alalla tahansa tuollaista pidettäisiin röyhkeänä, vaikka miten imelästi hymyilisivät.
Vaikuttaa myös, että usein uskovaisuus on tietoinen valinta. Ihmistyypille, joka ei kestä epävarmuutta maailmasta. Sitten heidän on helpompaa lukkiutua uskontonsa kuplaan, sulkien silmänsä muulta. Tiedettäkin pitävät heikkoutena, koska tieteessä käsitykset muuttuvat ja kehittyvät. Uskovaiset pitävät parempana, että heillä on se varma totuus. Jota sitten puolustavat loppuun asti piittaamatta vastatodisteista jo ihan yleistietona. Uskovaiset eivät myöskään anna muiden uskonsuuntien yhtä varmojen "totuuksien" horjuttaa omaa uskoaan.
Normaali-ihmiseltä sellainen uskovaisuus vaatisi melkein lobotomiaa, ainakin epärehellisyyttä ja (kristinuskon ahtaan ja julman perusoletuksen suhteen) myös moraalintajun turruttamista. Uskovaiset taas ovat tyytyväisiä itsevalitsemassaan kuplassa ja olettavat että muidenkin pitäisi uskoa kuin juuri he.
Tuntuu, että eivät uskovaiset ole eläviä ihmisiä olenkaan, vaan kuin ohjelmoitavia koneita.
"Tuntuu, että eivät uskovaiset ole eläviä ihmisiä olenkaan, vaan kuin ohjelmoitavia koneita."
Dehumanisoimalla ne natsitkin ne hirmutyönsä pohjustivat ja niin tekivät ateistien toisetkin sukulaiset kommunistit.
Natsit tosiaan dehumanisoivat ateisteja, juutalaisia, vapaamuurareita, mustamalaisia, venäläisiä... ja kristityt homoseksuaaleja, juutalaisia ja muita vääräuskoisia. Islamilaiset polyteisteja, ateisteja, sunnit shiioja...
mustalaisia
"Dehumanisoimalla ne natsitkin ne hirmutyönsä pohjustivat"
Jumalaan uskovan kreationistin kannattaa ennen natsikortin käyttöä pitää mielessä että Hitler oli Jumalaan uskova kreationisti.
Heh, kunhan yritin sanoa (tai tässä laajennan) , että koska uskovaisillakin luultavasti on ihmisen tietoisuus ja meidän yleiseläimelliset tunteemme, ei voi olla liikaa vaatia heiltäkin vastuuta jutuistaan. Ei se enää toimi, että se on ah uskoaaaa. Niinkuin siinä olisi jotain herkkää ja erityisesti suojeltavaa.
En meinannut, että uskovaisia pitäisi rääkätä saati tappaa :-)
Tosin tosin... joskushan mikään ei toimi. Onnistuuko länsimaiden "keskustelu" ISIS-kalifaatin kanssa, vai onko kenties ainoana mahdollisuutena valittu joku muu toimintatapa?
No, fundiskristitytkään eivät vastaa kiihkomuslimeita. Silti aika ymmärrettävästi kerran amerikkalaisten ex-hihhulien palstalla Ex-Christian. net joku itsekin ex-hellari tai jotain sanoi nimenomaan amerikkalaistyylisten kristittyjen kanssa "keskustelemisesta" "Aliens"-elokuvaa siteeraten: "Let´s nuke the place from orbit. That´s the only way to be sure".
Itse kun en ole ollut uskovainen eikä tosiuskovaisia ole suvussakaan, niin kyllähän minusta sellaiset kauhuleffojen zombeilta vaikuttavat.