1. Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen
2. sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
4. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.
5. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
6. ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,
7. ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.
8. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
9. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
10. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.
11. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
12. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Israelin kansa välitti muille kansoille Jumalan sanan. Sen tuli itsekin elää siitä sanasta. Mooseksen istuimella, niin kuin Jeesus sanoi, istui sanan opettajia. Hän osoitti heidän työnsä tärkeyden sanomalla: ”Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan.”
Jumalan Kymmenen käskyä on pyhää sanaa. Ei se ole täysin uutta sanaa siksi, että luodessaan ihmisen, Jumala kirjoitti tahtonsa tuntemisen hänen sisimpäänsä. Syntiinlankeemus kuitenkin sotki asiat, sillä sielunvihollinenkin teki ihmisen tuntoon omat merkintänsä. Maailmassa vallitsevan epäjärjestyksen ja vääryyden keskellä Jumalan käskyjen opettamista tarvitaan kipeästi. Ne suojelevat elämää.
Lain merkityksestä puhuessaan Jeesus kuitenkin nosti varoittavan sormensa lainopettajia kohtaan. He kyllä tekivät hyvää ja opastivat muitakin samaan suuntaan. He eivät kuitenkaan antaneet koko Jumalan sanan puhutella itseään ja muita. Luullen pelastuvansa oman hyvyytensä varassa he olivat pahasti hukassa. Syntien anteeksiantoon uskominen on välttämätön ihmisen pelastumiseksi.
Jumala ei halua vain pintakorjausta maailman menoon. Ohikiitävää aikaa tärkeämpi on lopulta se, mikä meitä odottaa ikuisuudessa. Jumala ei halua yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen. Hän tekee kaikkensa, jotta me saisimme taivaskelpoisuuden. Hänen käskyjensä valossa meille paljastuu oma syntimme. Pienikin ajatus, sana tai teko, joka rikkoo Jumalan tahdon, on osoitus syntien anteeksiannon välttämättömyydestä.
Evankeliumi on ilosanoma kaikille tarjotusta anteeksiannosta. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. ”Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.” (Ps 103:8–10)
Jeesus on meidän evankeliumimme, kristityn tuki ja turva. ”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.” (Room.8:24) ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef.2:8) Tällä lahjalla varustettuna Jeesukseen uskovat kilvoittelevat. He toimivat hyvän puolesta elämänohjeenaan Jumalan käskyt. He yhtyvät niihin ilolla vajavaisuuksistaan huolimatta. He saavat voiman evankeliumista ja heidän edessään siintää iankaikkinen elämä kirkkaudessa. A. Herkkola. ( Sley)
2. sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
4. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.
5. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
6. ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,
7. ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.
8. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
9. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
10. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.
11. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
12. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Israelin kansa välitti muille kansoille Jumalan sanan. Sen tuli itsekin elää siitä sanasta. Mooseksen istuimella, niin kuin Jeesus sanoi, istui sanan opettajia. Hän osoitti heidän työnsä tärkeyden sanomalla: ”Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan.”
Jumalan Kymmenen käskyä on pyhää sanaa. Ei se ole täysin uutta sanaa siksi, että luodessaan ihmisen, Jumala kirjoitti tahtonsa tuntemisen hänen sisimpäänsä. Syntiinlankeemus kuitenkin sotki asiat, sillä sielunvihollinenkin teki ihmisen tuntoon omat merkintänsä. Maailmassa vallitsevan epäjärjestyksen ja vääryyden keskellä Jumalan käskyjen opettamista tarvitaan kipeästi. Ne suojelevat elämää.
Lain merkityksestä puhuessaan Jeesus kuitenkin nosti varoittavan sormensa lainopettajia kohtaan. He kyllä tekivät hyvää ja opastivat muitakin samaan suuntaan. He eivät kuitenkaan antaneet koko Jumalan sanan puhutella itseään ja muita. Luullen pelastuvansa oman hyvyytensä varassa he olivat pahasti hukassa. Syntien anteeksiantoon uskominen on välttämätön ihmisen pelastumiseksi.
Jumala ei halua vain pintakorjausta maailman menoon. Ohikiitävää aikaa tärkeämpi on lopulta se, mikä meitä odottaa ikuisuudessa. Jumala ei halua yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen. Hän tekee kaikkensa, jotta me saisimme taivaskelpoisuuden. Hänen käskyjensä valossa meille paljastuu oma syntimme. Pienikin ajatus, sana tai teko, joka rikkoo Jumalan tahdon, on osoitus syntien anteeksiannon välttämättömyydestä.
Evankeliumi on ilosanoma kaikille tarjotusta anteeksiannosta. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. ”Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.” (Ps 103:8–10)
Jeesus on meidän evankeliumimme, kristityn tuki ja turva. ”Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.” (Room.8:24) ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef.2:8) Tällä lahjalla varustettuna Jeesukseen uskovat kilvoittelevat. He toimivat hyvän puolesta elämänohjeenaan Jumalan käskyt. He yhtyvät niihin ilolla vajavaisuuksistaan huolimatta. He saavat voiman evankeliumista ja heidän edessään siintää iankaikkinen elämä kirkkaudessa. A. Herkkola. ( Sley)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen.
Hyvä luku Sleyltä.
6452654
654654
fghet