Minä ihan vilpittömästi rakastin ennen tätä piskuista pohjoista maata. Ei me ikinä oltu mikään voimapolitiikan suurvalta tai muuta sellaista, mutta täällä oli hyvä ja turvallinen elää. Olihan täällä aina omat ongelmansa, mutta Suomessa oli arvot kohdallaan ja minä olin aina aidosti ylpeä Suomesta. Oltiin sellainen juro, mutta ahkera kansa joka yritti aina pitää huolta niistäkin jotka olivat heikoimmassa asemassa.
Kun katson Suomea tällä hetkellä, tulee niin turhautunut ja surullinen tunne. Pohjoismaat on kovaa vauhtia menossa kohti sellaista kehitystä että se arvomaailma mitä pohjoismaat ennen edusti, on kohta vain muisto. Kaikki näkee sen mihin tämä kaikki on menossa, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Se on suvaitsematonta. On vain toistuvia yksittäistapauksia ja rikkaampaa kulttuuria. Meillä, Ruotsin huonekalumyymälällä ja Rinkebyllä on unelma. Kun puhutaan maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista niin aina vedotaan johonkin kahteen-kolmeen yritysmaailman asiantuntijaan joita ei tähän maahan oltaisi saatu. Maahanmuuttoon liittyy paljon ongelmia, voidaanko se kohta sanoa ääneen?
Meillä on moraalinen velvollisuus auttaa niitä jotka kärsii, mutta jos autettavat eivät senkään jälkeen kun heille on tarjottu paremmat lähtökohdat aloittaa uusi elämä täällä, halua noudattaa meidän lakejamme, onko meidän nielemättä hyväksyttävä katujengit, raiskaukset, aseelliset ryöstöt jne.? Valehtelematta joka päivä saa lukea maahanmuuttajien tekemistä rikoksista.
Raiskaus, ryöstö tai pahoinpitely ei koskaan tunnu olevan tekijän vika. Vika on aina yhteiskunnan. Yhteiskunnan eli meidän kaikkien. Tekijöillä ei ikinä tunnu olevan mitään vastuuta omista teoistaan ja aina tunnutaan olevan enemmän huolissaan rikokseen syyllistyneen henkilön hyvinvoinnista kuin rikoksen uhrista.
Maahanmuutto on toki laaja termi. Meillä on hyviä kokemuksia maahanmuutosta, esim. Vietnamin pakolaiset. Sitten meillä on huonoja kokemuksia eräästä Afrikan sarven valtion valtion maahanmuuttajista. Hys, valtiota ei tietenkään voi sanoa ääneen koska sehän on aivan törkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Pahoin pelkään että 10-20 vuoden päästä kun katsotaan tätä maata, niin me ollaan ylitetty sellainen piste ettei paluuta takaisin enää ole. Katujengit jne tulee olemaan arkipäivää ja poliitikot levittelee käsiään 10-20 vuotta sitten tehdylle holtittomalle maahanmuuttopolitiikalle.
Minulle tulee ikävä sinua Suomi-neito. Olit minulle rakkautta ensi silmäyksellä. Nyt en meinaa enää tunnistaa sinua.
Kun katson Suomea tällä hetkellä, tulee niin turhautunut ja surullinen tunne. Pohjoismaat on kovaa vauhtia menossa kohti sellaista kehitystä että se arvomaailma mitä pohjoismaat ennen edusti, on kohta vain muisto. Kaikki näkee sen mihin tämä kaikki on menossa, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Se on suvaitsematonta. On vain toistuvia yksittäistapauksia ja rikkaampaa kulttuuria. Meillä, Ruotsin huonekalumyymälällä ja Rinkebyllä on unelma. Kun puhutaan maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista niin aina vedotaan johonkin kahteen-kolmeen yritysmaailman asiantuntijaan joita ei tähän maahan oltaisi saatu. Maahanmuuttoon liittyy paljon ongelmia, voidaanko se kohta sanoa ääneen?
Meillä on moraalinen velvollisuus auttaa niitä jotka kärsii, mutta jos autettavat eivät senkään jälkeen kun heille on tarjottu paremmat lähtökohdat aloittaa uusi elämä täällä, halua noudattaa meidän lakejamme, onko meidän nielemättä hyväksyttävä katujengit, raiskaukset, aseelliset ryöstöt jne.? Valehtelematta joka päivä saa lukea maahanmuuttajien tekemistä rikoksista.
Raiskaus, ryöstö tai pahoinpitely ei koskaan tunnu olevan tekijän vika. Vika on aina yhteiskunnan. Yhteiskunnan eli meidän kaikkien. Tekijöillä ei ikinä tunnu olevan mitään vastuuta omista teoistaan ja aina tunnutaan olevan enemmän huolissaan rikokseen syyllistyneen henkilön hyvinvoinnista kuin rikoksen uhrista.
Maahanmuutto on toki laaja termi. Meillä on hyviä kokemuksia maahanmuutosta, esim. Vietnamin pakolaiset. Sitten meillä on huonoja kokemuksia eräästä Afrikan sarven valtion valtion maahanmuuttajista. Hys, valtiota ei tietenkään voi sanoa ääneen koska sehän on aivan törkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Pahoin pelkään että 10-20 vuoden päästä kun katsotaan tätä maata, niin me ollaan ylitetty sellainen piste ettei paluuta takaisin enää ole. Katujengit jne tulee olemaan arkipäivää ja poliitikot levittelee käsiään 10-20 vuotta sitten tehdylle holtittomalle maahanmuuttopolitiikalle.
Minulle tulee ikävä sinua Suomi-neito. Olit minulle rakkautta ensi silmäyksellä. Nyt en meinaa enää tunnistaa sinua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sytytän kynttilän Suomi-neidon muistolle.
Valitettavast,hieno järkevä maa oli!
https://www.youtube.com/watch?v=KZr_VYg6vpg