Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teistä Kristuksessa Jeesuksessa. 1 Tess. 5:18
Mikä ihmisajatus ennättää, mikä kieli voi lausua kaikkea, mistä meidän tulee olla kiitolliset, kiittää ja ylistää Jumalaamme! Koko maa on täynnä hänen kunniataan. Kaikki mikä silmää kohtaa, todistaa Jumalan hyvyyttä ja jaloutta ja hänen rakkauttaan ihmiseen, koskapa kaikki, mitä on maan päällä, on luotu meitä varten.
Sitten vielä uskomme ja tunnustamme hänen antaneen ainoan Poikansa meidän pelastajaksemme, niin että me vapaana lahjana saamme iankaikkisen elämän, »sen valtakunnan, joka meille maailman alusta on valmistettu». Eivätkö meidän sydämemme kaikesta tästä uhkuisi ikuista ja lakkaamatonta kiitosta ja ylistystä.
Totisesti, koko elämämme tulisi olemaan vain ylistystä ja kiitollisuutta täynnä! Kaikki, mikä minussa on, sielu ja sydän ja ajatukset, sanat ja teot, kaiken tulisi ylistää Herraa . Eikö tämä ole kohtuullista?
Kun näin ei tapahdu, vaan sinä päinvastoin elät kokonaan kylmänä ia kiittämättömänä, ehkäpä pienimmistä vastoinkäymisistä tyytymättömänä ja kärsimättömänä, eikö silloin ole oikein, etkö ole hyvin ansainnut sitä, että Jumala iankaikkisessa vihassa heti heittää sinut helvettiin? Tämän näkevät ja tuntevat uskovaiset ja vakuuttavat sydämestään jo ainoastaan tämän synnin tähden joka päivä ansaitsevansa helvetin.
Mutta ne, jotka eivät ainoastaan ole kylmiä ja hitaita Jumalaamme kiittämään, vaan myös suorastaan ovat tyytymättömiä ja kärsimättömiä siihen osaan, minkä hän heille on suonut, ne saavat varoa, ettei Herra todella anna heille heidän ansionsa mukaan, kun eivät ole tyytyväisiä ja kiitollisia siitä, mitä ovat saaneet.
Kiittämättömyys on niin inhottava synti sekä Jumalan että ihmisten silmissä, että on sanottu kiittämättömän ihmisen olevan raskaimman kuorman, minkä maa kantaa. Kiittämättömyys on se kuivaava vihuri, joka kuivaa sinulta kaikki Jumalan armolähteet. Herra Jumala ei voi oikeammin ja kohtuullisemmin palkita kiittämättömyyttä kuin ottamalla sinulta sen hyvän, jota pidät niin halpana. Sen takia tulee meidän aikanaan herätä tästä raskaasta synnistä, pyytää Jumalalta anteeksiantamusta ja armoa parannukseen. Sillä, kuten jo on sanottu, niin monet ja suuret ovat Jumalan hyvät työt meitä kohtaan, että koko elämämme tulisi olla lakkaamatonta ylistystä ja kiitosta.
Paitsi sitä, että kiitollisuus Jumalaa kohtaan on pyhin velvollisuutesi, tekisi se itsesikin onnellisimmaksi ihmiseksi, tekisi mielesi tyytyväiseksi, rukouksesi palavaksi ja luottavaksi. Tahdomme vain puhua tästä viimeisestä. Mikä on syynä siihen, että moni vilpitönkin sielu on niin kylmä, kuollut ja arka rukouksessaan, että hänellä on niin vähän uskallusta ja luottamusta Herraan kiusan hetkinä? Epäilemättä syy on siinä, että rupeamme suoraan rukoilemaan ensin Jumalaa kiittämättä ja ylistämättä.
»Ihmettelin,» sanoo eräs mies, »lukiessani Lutherin ankaraa nuhdetta tuosta kierosta järjestyksestä, että aletaan ensin rukoilla eikä ensiksi kiitetä ja ylistetä. mutta olen nyt elävästi kokenut, kuinka oikeutettu se nuhde oli.» Luther puhuu Ps. 18:4 johdosta: »Ylistetty olkoon Herra», niin minä huudan, ja minä pelastun vihollisistani», tähän tapaan: »Ei uskoisi, mikä voimakas keino, Jumalan ylistäminen hädän aikana on. Sillä alkaessasi kiittää Jumalaa lievenee kohta vaivasi, uskalluksesi kasvaa, ja luottamuksellinen Jumalan avuksi-huutaminen lähtee sydämestä.
Sen takia kaikki oikeat Jumalan palvelijat ovat tarkasti pitäneet vaarin siitä, etteivät he ole ruvenneet etsimään apua ja turvaa pahaa vastaan muulla tavoin tai muussa järjestyksessä kuin tämä säkeistö opettaa: Ensin ei ole huudettava Herraa, vaan ensin on häntä kiitettävä.
On ihmisiä, jotka vaikeroivat Herran edessä, mutta apua ei tule. Huutavat Herran tykö, mutta ei ole auttajaa, hän ei vastaa heille. Miksi ei? Siksi, etteivät he huutaessaan Herraa kiittäneet häntä, vaan nurisivat häntä vastaan he eivät muistaneet Herran hyvyyttä, vaan ainoastaan katkeraa kokemustansa. Mutta ei kukaan pääse pahasta sillä, että hän vain katsoo surkeuttansa ja sitä kauhistuu, vaan siten, että hän turvaa hänen hyvyyttään.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-15.html
Mikä ihmisajatus ennättää, mikä kieli voi lausua kaikkea, mistä meidän tulee olla kiitolliset, kiittää ja ylistää Jumalaamme! Koko maa on täynnä hänen kunniataan. Kaikki mikä silmää kohtaa, todistaa Jumalan hyvyyttä ja jaloutta ja hänen rakkauttaan ihmiseen, koskapa kaikki, mitä on maan päällä, on luotu meitä varten.
Sitten vielä uskomme ja tunnustamme hänen antaneen ainoan Poikansa meidän pelastajaksemme, niin että me vapaana lahjana saamme iankaikkisen elämän, »sen valtakunnan, joka meille maailman alusta on valmistettu». Eivätkö meidän sydämemme kaikesta tästä uhkuisi ikuista ja lakkaamatonta kiitosta ja ylistystä.
Totisesti, koko elämämme tulisi olemaan vain ylistystä ja kiitollisuutta täynnä! Kaikki, mikä minussa on, sielu ja sydän ja ajatukset, sanat ja teot, kaiken tulisi ylistää Herraa . Eikö tämä ole kohtuullista?
Kun näin ei tapahdu, vaan sinä päinvastoin elät kokonaan kylmänä ia kiittämättömänä, ehkäpä pienimmistä vastoinkäymisistä tyytymättömänä ja kärsimättömänä, eikö silloin ole oikein, etkö ole hyvin ansainnut sitä, että Jumala iankaikkisessa vihassa heti heittää sinut helvettiin? Tämän näkevät ja tuntevat uskovaiset ja vakuuttavat sydämestään jo ainoastaan tämän synnin tähden joka päivä ansaitsevansa helvetin.
Mutta ne, jotka eivät ainoastaan ole kylmiä ja hitaita Jumalaamme kiittämään, vaan myös suorastaan ovat tyytymättömiä ja kärsimättömiä siihen osaan, minkä hän heille on suonut, ne saavat varoa, ettei Herra todella anna heille heidän ansionsa mukaan, kun eivät ole tyytyväisiä ja kiitollisia siitä, mitä ovat saaneet.
Kiittämättömyys on niin inhottava synti sekä Jumalan että ihmisten silmissä, että on sanottu kiittämättömän ihmisen olevan raskaimman kuorman, minkä maa kantaa. Kiittämättömyys on se kuivaava vihuri, joka kuivaa sinulta kaikki Jumalan armolähteet. Herra Jumala ei voi oikeammin ja kohtuullisemmin palkita kiittämättömyyttä kuin ottamalla sinulta sen hyvän, jota pidät niin halpana. Sen takia tulee meidän aikanaan herätä tästä raskaasta synnistä, pyytää Jumalalta anteeksiantamusta ja armoa parannukseen. Sillä, kuten jo on sanottu, niin monet ja suuret ovat Jumalan hyvät työt meitä kohtaan, että koko elämämme tulisi olla lakkaamatonta ylistystä ja kiitosta.
Paitsi sitä, että kiitollisuus Jumalaa kohtaan on pyhin velvollisuutesi, tekisi se itsesikin onnellisimmaksi ihmiseksi, tekisi mielesi tyytyväiseksi, rukouksesi palavaksi ja luottavaksi. Tahdomme vain puhua tästä viimeisestä. Mikä on syynä siihen, että moni vilpitönkin sielu on niin kylmä, kuollut ja arka rukouksessaan, että hänellä on niin vähän uskallusta ja luottamusta Herraan kiusan hetkinä? Epäilemättä syy on siinä, että rupeamme suoraan rukoilemaan ensin Jumalaa kiittämättä ja ylistämättä.
»Ihmettelin,» sanoo eräs mies, »lukiessani Lutherin ankaraa nuhdetta tuosta kierosta järjestyksestä, että aletaan ensin rukoilla eikä ensiksi kiitetä ja ylistetä. mutta olen nyt elävästi kokenut, kuinka oikeutettu se nuhde oli.» Luther puhuu Ps. 18:4 johdosta: »Ylistetty olkoon Herra», niin minä huudan, ja minä pelastun vihollisistani», tähän tapaan: »Ei uskoisi, mikä voimakas keino, Jumalan ylistäminen hädän aikana on. Sillä alkaessasi kiittää Jumalaa lievenee kohta vaivasi, uskalluksesi kasvaa, ja luottamuksellinen Jumalan avuksi-huutaminen lähtee sydämestä.
Sen takia kaikki oikeat Jumalan palvelijat ovat tarkasti pitäneet vaarin siitä, etteivät he ole ruvenneet etsimään apua ja turvaa pahaa vastaan muulla tavoin tai muussa järjestyksessä kuin tämä säkeistö opettaa: Ensin ei ole huudettava Herraa, vaan ensin on häntä kiitettävä.
On ihmisiä, jotka vaikeroivat Herran edessä, mutta apua ei tule. Huutavat Herran tykö, mutta ei ole auttajaa, hän ei vastaa heille. Miksi ei? Siksi, etteivät he huutaessaan Herraa kiittäneet häntä, vaan nurisivat häntä vastaan he eivät muistaneet Herran hyvyyttä, vaan ainoastaan katkeraa kokemustansa. Mutta ei kukaan pääse pahasta sillä, että hän vain katsoo surkeuttansa ja sitä kauhistuu, vaan siten, että hän turvaa hänen hyvyyttään.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-15.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei se imeväinen syöpää sairastaessaa jumalaa kiitä, eikä sen vanhemmat jumalaansa turvaa.
Kiitos kuuluu tiedemiehille, jotka magneettikuvauslaitteet rakensivat ja lääkäreille sekä hoitajille, jotka tiedemiesten keittämiä takajuomia annostevat.
Tosiuskovaisena Roseniushan ei silmälaseja käytä, ei tarvitse hammaslääkäriä, eikä muita lääketieteen asiantuntijoita. Kiittää vaan jumalaansa eturauhasensa kasvusta ja rukoilee aamuvirtsan tulevan pätkimättä.