Eksistenttiaalinen kriisi

Älä viitsi, kun tuo kyllä vaikuttaa ihan tosissaan kirjoitetulta ja elämisen tarkoitus alkaa olla hukassa jo aina vaan nuoremmilta.

Ihmiset ovat nykyään ahdistuneempia kuin koskaan. Elämä tuntuu päämäärättömältä rämpimiseltä ja selviytymiseltä, kunnes me vain kuolemme. Toi on aivan hiton raju aihe pohdittavaksi ja tiedän 17-vuotiaistakin nuorempia, jotka kyseenalaistavat kaiken ympärillä olevan ja ovat kadottaneet elämänilonsa.

Tuollaiset kelat ovat todella raskaita ja jos vastaukseksi saa vain vähättelyä ja "kyllä se siitä"-selkään taputteluja, niin sitä tuntee olevansa vain enemmän yksin.

Täällä 32-vuotias, jonka alkuvuosi oli niin raskas, että mietin moneen kertaan, että mitä jos vaan päättäisin päiväni kun missään ei tuntunut olevaan mitään järkeä. Itkin kun ei ollut edes jumalaa tai mitään olentoa keneltä kysyä miksi me olemme täällä. Tää on lohdutonta, jos me vaan ollaan täällä palloilemassa ja tekemässä pinnallisia asioita, joilla ei ole universumia ajatellen mitään merkitystä.

Mietin usein mistä tulee ilo, suru, tarve tuntea myötätuntoa ja löytää lihaa ja verta oleva sielunkumppani. Halusin uskoa taustalla olevan jotain henkistä, mutta kaikki on vaan materiasta riippuvaa ja kaikki tunteet ovat opittuja tapoja selvityä eri tilanteista... näitä on tullu pohdittua ja oon ollu sekoamisen porteilla.

smithmrs en ole provo, vaan ihan oikeasti kyseenalaistan elämän. Koulussa olen koulun parhaiden oppilaiden joukossa, eikä ole ainakaan diaknosoitu lukihäiriötä. Kyseenalaistan koulunkäynnin siksi, että sillä ei lopulta tule olemaan mitään merkitystä käynkö sen koulun vaiko en.

ÄläVähättele:

Kiitos vatauskesta. Se on aina jotenkin lohduttavaa, kun saa tietää, että ei ole ainut jolla on näitä ajatuksia.

Mielestäni älykäs ihminen pohtii...
Ja pohtiminen ei ole aina helppoa varsinkaan ennenkuin löytää jonkin vastauksen. Kannattaa olla kärsivällinen, asiat muuttuu...

Lukio kannattaa käydä mm. siinä mielessä, etteivät muut ala myöhemmin alistaa henkisesti kehittynyttä ihmistä, koska hänellä ei ole mitään tutkintoja...
Eli sinulla on käytännössä enemmän sanavaltaa kriittisillekin omille ajatuksille, jos olet käynyt lukion...

Mielestäni lukion voi hyvin käydä samalla pohtien ja kyseenalaistaen onko siinä mitään järkeä...

Jospa sinusta tulee vaikka filosofi, joka pohtii eksistentiaalisia kysymyksiä.

Mutta kannattaa käydä se lukio, kun tässä yhteikunnassa vähätellään itseoppineita filosofeja, joten elämä tulee luultavasti olemaan sosiaalisesti mukavampaa, jos käyt lukion.

Suuntaudu sitten vaikka aloille, joissa kriittisestä ajattelusta on hyötyä. Suuntaudu aineisiin, jossa tarvitaan omaa ajattelua, ei pelkkää pänttäystä.
Älä ajattele sitä itseäsi kohtaan negatiivisesti, että ajattelet kriittisesti ja kyseenalaistat. Se voi olla ihan hyvä ominaisuus, eikä ole syytä siitä masentua ja kääntää asioita itseä vastaan negatiiviseksi.


Terveisin entinen filosofityttö (vuosikymmeniä sitten), joka keskeytti lukion, kun eksistentiaaliset kysymykset valtasivat pään ja täyttävät sen edelleen. Niin, siitä olen tyytyväinen edelleen, että osaan pohtia, mutta elämä olisi ollut helpompaa, jos olisi käynyt lukion...

Mutta ole kriittinen. Älä piittaa esim. tästä kirjoituksesta mitään, jos se ei tuntunut yhtään tilanteeseesi sopivalle...

yksiajatus kirjoitti:

Mielestäni älykäs ihminen pohtii...
Ja pohtiminen ei ole aina helppoa varsinkaan ennenkuin löytää jonkin vastauksen. Kannattaa olla kärsivällinen, asiat muuttuu...

Lukio kannattaa käydä mm. siinä mielessä, etteivät muut ala myöhemmin alistaa henkisesti kehittynyttä ihmistä, koska hänellä ei ole mitään tutkintoja...
Eli sinulla on käytännössä enemmän sanavaltaa kriittisillekin omille ajatuksille, jos olet käynyt lukion...

Mielestäni lukion voi hyvin käydä samalla pohtien ja kyseenalaistaen onko siinä mitään järkeä...

Jospa sinusta tulee vaikka filosofi, joka pohtii eksistentiaalisia kysymyksiä.

Mutta kannattaa käydä se lukio, kun tässä yhteikunnassa vähätellään itseoppineita filosofeja, joten elämä tulee luultavasti olemaan sosiaalisesti mukavampaa, jos käyt lukion.

Suuntaudu sitten vaikka aloille, joissa kriittisestä ajattelusta on hyötyä. Suuntaudu aineisiin, jossa tarvitaan omaa ajattelua, ei pelkkää pänttäystä.
Älä ajattele sitä itseäsi kohtaan negatiivisesti, että ajattelet kriittisesti ja kyseenalaistat. Se voi olla ihan hyvä ominaisuus, eikä ole syytä siitä masentua ja kääntää asioita itseä vastaan negatiiviseksi.


Terveisin entinen filosofityttö (vuosikymmeniä sitten), joka keskeytti lukion, kun eksistentiaaliset kysymykset valtasivat pään ja täyttävät sen edelleen. Niin, siitä olen tyytyväinen edelleen, että osaan pohtia, mutta elämä olisi ollut helpompaa, jos olisi käynyt lukion...

Mutta ole kriittinen. Älä piittaa esim. tästä kirjoituksesta mitään, jos se ei tuntunut yhtään tilanteeseesi sopivalle...

Lue lisää

Kiitos tosipaljon vastauksesta. Kyllähän minä nyt luultavasti käyn tämän lukion loppuun kun sen kerran olen aloittanutkin.

17v_lukiolainen kirjoitti:

Kiitos tosipaljon vastauksesta. Kyllähän minä nyt luultavasti käyn tämän lukion loppuun kun sen kerran olen aloittanutkin.

"Kyllähän minä nyt luultavasti käyn tämän lukion loppuun kun sen kerran olen aloittanutkin"

Ei siinä lukiossa kyllä järkeä ole enää yhtään.
Ensinnäkin kaikki tieto yliopistotasolle saakka löytyy kaikille googlailemalla taitavasti. Toisekseen suurin osa yliopistostakin on pelkkää kikkelin venyttelyä, jolla ei innovaatioita kaupallisteta. Sitten jos pääset yritykseen töihin, niin todennäköisesti saat fudut, koska joku kiinalainen on sinua pätevämpi ja tekee halvemmalla.

Voit myöt valita sankaruuden tien, ja äärimmäisellä oveluudella ja etiikalla luoda hyvinvointia Suomeen perustamalla tänne työtä suomalaisille. Tee joku keksintö, joka myy maailmalla kuin häkä, ja jota kannattaa tehdä vain Suomessa.

Tämä on vaikea temppu, mutta mitä menetettävää sinulla enää on, kun suuret ikäluokat ovat mokannet Suomen Albanian tasolle, ja odotettavissa oleva kohtalo kaikille on oleva hautausmaalla matojen ruokana. Sitä ennen...