Se ajatus, että Tali-Ihantalan paljon puhuttu ”torjuntavoitto” olisi uusi myytti, sisältää väittämän, ettei se pidä paikkaansa.
Myönnän että ”torjuntavoitto” on outo termi. Sellaisesta voi puhua esimerkiksi palloilulajeissa, joissa joukkue saa hävitä toiselle joukkueelle korkeintaan niin ja niin paljon voittaakseen turnauksen tai vaihtoehtoisesti välttääkseen putoamisen.
Myös Ihantalassa maaliero ratkaisi.
Govorovin hyökkäyskäsky, joka jäi toteuttamatta, on kuvassa. Oli edettävä nopeasti Kymijoelle. Ei edetty.
Stalin oli vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista 23.6.1944. Maaliskuiset rauhanehdot olivat mahdottomat, koska niihin sisältyi saksalaisten joukkojen välitön internointi. Vielä Vorosilovin komitea ehdotti Molotoville 21.7. valtakunnanrajaa Kymijoelle ja mm. Turun, Vaasan, Oulun ja Tornion ottamista Neuvostoliiton haltuun.
Ihantalan jälkeen taisteltiin pitkään ja verisesti Vuosalmella ja Laatokan takana U-asemassa. Hyökkäykset torjuttiin. Elokuun lopussa tuhottiin kaksi divisioonaa Ilomantsissa.
Tappiot olivat raskaat, mutta eivät niin raskaat kuin 1941. Armeija oli aseleponeuvottelujen alkaessa paremmin varustettu kuin koskaan.
Tuomioja näyttää palaavan vanhaan myyttiin. Ensimmäinen myytti oli itsenäisyys Leninin lahjana Suomelle. Toinen myytti oli Jatkosodan lopettaminen Stalinin lahjana Suomelle.
Historiantutkijoista en tiedä Tuomiojan ohella kenenkään muun uskovan Stalinin lahjaan.
Syitä valloitusyrityksen keskeyttämiseen oli monta. Useimmiten mainittu sotatoimi Puolaan ja Berliiniin ei pidä paikkaansa, koska se alkoi kuukausia näiden tapahtumien jälkeen.
Mereshkov oli tahtonut lisää joukkoja Syvärille. Stalin ei antanut. Govorovin Kannaksen valiojoukoista ei ollut siirrettäväksi Saksaa vastaan, koska niitä ei sattunut olemaan enää olemassa. Ne oli tuhottu Ihantalaan, etenkin 31. Ja 33. Kaartin armeijakunnat. Joukkoja ja kalustoa alettiin kuljettaa pois Kannakselta heinäkuun puolivälin jälkeen. Sitä sanotaan uudelleen ryhmittämiseksi.
Tietysti Neuvostoliitto olisi kyennyt valloittamaan Suomen – olihan sillä apuna mm. Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1944 ylivoima oli jo noin kymmenkertainen, mutta Viipurin kapeikossa sekään ei riittänyt.
Kymijoelle pääsemiseen olisi mennyt ainakin kuukausia.
Harvemmin esitetty syy aselepoon lienee ollut kylmän sodan ensi oireiden ilmestyminen eli orastavat erimielisyydet läntisten liittolaisten kanssa. Niistä saatiin enemmän kuin makua elokuussa 1944. Iso-Britannia vaati rajumpaa Suomen armeijan alasajoa kuin Neuvostoliitto. Siellä varauduttiin eteen työnnetyn satelliittivaltion syntymiseen.
Tali-Ihantalan ”demystifointi” on paluu Kekkosen kauden Neuvostoliittoa silitteleviin tulkintoihin.
Myönnän että ”torjuntavoitto” on outo termi. Sellaisesta voi puhua esimerkiksi palloilulajeissa, joissa joukkue saa hävitä toiselle joukkueelle korkeintaan niin ja niin paljon voittaakseen turnauksen tai vaihtoehtoisesti välttääkseen putoamisen.
Myös Ihantalassa maaliero ratkaisi.
Govorovin hyökkäyskäsky, joka jäi toteuttamatta, on kuvassa. Oli edettävä nopeasti Kymijoelle. Ei edetty.
Stalin oli vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista 23.6.1944. Maaliskuiset rauhanehdot olivat mahdottomat, koska niihin sisältyi saksalaisten joukkojen välitön internointi. Vielä Vorosilovin komitea ehdotti Molotoville 21.7. valtakunnanrajaa Kymijoelle ja mm. Turun, Vaasan, Oulun ja Tornion ottamista Neuvostoliiton haltuun.
Ihantalan jälkeen taisteltiin pitkään ja verisesti Vuosalmella ja Laatokan takana U-asemassa. Hyökkäykset torjuttiin. Elokuun lopussa tuhottiin kaksi divisioonaa Ilomantsissa.
Tappiot olivat raskaat, mutta eivät niin raskaat kuin 1941. Armeija oli aseleponeuvottelujen alkaessa paremmin varustettu kuin koskaan.
Tuomioja näyttää palaavan vanhaan myyttiin. Ensimmäinen myytti oli itsenäisyys Leninin lahjana Suomelle. Toinen myytti oli Jatkosodan lopettaminen Stalinin lahjana Suomelle.
Historiantutkijoista en tiedä Tuomiojan ohella kenenkään muun uskovan Stalinin lahjaan.
Syitä valloitusyrityksen keskeyttämiseen oli monta. Useimmiten mainittu sotatoimi Puolaan ja Berliiniin ei pidä paikkaansa, koska se alkoi kuukausia näiden tapahtumien jälkeen.
Mereshkov oli tahtonut lisää joukkoja Syvärille. Stalin ei antanut. Govorovin Kannaksen valiojoukoista ei ollut siirrettäväksi Saksaa vastaan, koska niitä ei sattunut olemaan enää olemassa. Ne oli tuhottu Ihantalaan, etenkin 31. Ja 33. Kaartin armeijakunnat. Joukkoja ja kalustoa alettiin kuljettaa pois Kannakselta heinäkuun puolivälin jälkeen. Sitä sanotaan uudelleen ryhmittämiseksi.
Tietysti Neuvostoliitto olisi kyennyt valloittamaan Suomen – olihan sillä apuna mm. Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1944 ylivoima oli jo noin kymmenkertainen, mutta Viipurin kapeikossa sekään ei riittänyt.
Kymijoelle pääsemiseen olisi mennyt ainakin kuukausia.
Harvemmin esitetty syy aselepoon lienee ollut kylmän sodan ensi oireiden ilmestyminen eli orastavat erimielisyydet läntisten liittolaisten kanssa. Niistä saatiin enemmän kuin makua elokuussa 1944. Iso-Britannia vaati rajumpaa Suomen armeijan alasajoa kuin Neuvostoliitto. Siellä varauduttiin eteen työnnetyn satelliittivaltion syntymiseen.
Tali-Ihantalan ”demystifointi” on paluu Kekkosen kauden Neuvostoliittoa silitteleviin tulkintoihin.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Kartta edelliseen juttuun:
http://bp2.blogger.com/_c7MWjX1iyw8/R7Ns9e8wkTI/AAAAAAAABKc/ASloWdn81JM/s400/1image.jpg
ei myytti.
Torjuntavoittoja oli muitakin.
Puna-armeija epäonnistui Suomen suunnalla tehtävässään kesällä -44.
Sodan voittajiin NL toki kuului natsien kanssa veljeilystään huolimatta.
Pitikö Viipuriin vastapuolen mennä, kun siellä oli neuvonantajina Viipurin kaartin punikkeja, niin siksikö. Olisivat menneet suoraan Talista läpi Lappeenrantaan.
sen vallanneille joukoille.
Taliin hyökkäsi 30. KAK. Sen hyökkäys torjuttiin verisesti.
Kaikki armeijakunnat tietenkin Lpr:ään. Siellä oli panssaridivisioona.
Lappeenrannassa oli pääosa Panssariprikaatia. Jääkäriprikaati oli Viipurissa.
Painopistesuunnan joukkojen tavoite oli Viipuri. Se vallattiin aikataulun mukaan. Siihen se sitten loppuikin.
Silloin, kun hyökkäys tapahtui Valkeasaaressa psv.div. oli Lpr:ssä.
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200801_sivu_46.html
Tämä ajan kohta on kyllä mielenkiintoinen siinä mielessä,että miksi suomalaiset tekivät niin nopean sodasta irtautumispäätöksen?Torjuntavoitto oli saavutettu,ja tuon jälkeen olisi voitu ottaa käyttöön Salpalinja,puolustusta vartenhan se oli rakennettu.Tuolloin suomalaiset olisivat jatkaneet NL:n 250 000 miehen sitomista tällä rintamalla ja lisäksi ihmetyttää miksi Hitler ei vaatinut japania avaamaan rintamaa Mantsuriassa venäläisiä vastaan,joka olisi vaatinut NL:ltä paljon miehiä ja kuljetuskalustoa,koska matka venäjän halki oli pitkä?Jos nuo olisi tapahtunut,saksalaisiin kohdistuva paine itärintamalla olisi vähentynyt huomattavasti,jolloinka heille olisi jäänyt enemmän joukkoja amerikkalaisten lyömiseksi takaisin Normandiassa,eikä heille olisi ollut lisää joukkoja lähettää Japanilaisia vastaan Tyynelle valtamerelle Saksan antautumisen jälkeen-45.Akselivalloilla oli tuolloin vielä teoreettiset mahdollisuudet lyödä liittoutuneet,mutta Suomen antautumisen jälkeen enää ei.Ihmetyttää Suomen päättäjien tuolloinen "hermoromahdus".Saksassa ja Japanissa, Italiassa ja Suomessakin sotatarvike teollisuutta ja varastoja oli saatu siirrettyä luolastoihin aika tavalla,jolloinka lentopommituksetkaan eivät olleet enää niin iso uhka kuin aiemmin oli ollut.Atomipommitkaan eivät olisi tuota asetelmaa miksikään muuttaneet.Tuon ajan ydinpommit olivat kuitenkin vielä suhteellisen heikkotehoisia ja pian amerikkalaisten jälkeen myös akselivaltioissa ne olisi otettu käyttöön.Liian hätäinen tilannearviointiko suomalaisilta?
irtauduttava. Saksan tappio oli selvä jo talvella -43.
Toiseen suurhyökkäykseen ei saataisi enää Saksan apua.
Vaihtoehtona oli antautuminen tai rauha raskain ehdoin.
Valinta oli oikea.
Noin älyttömiä ajatuksenjuoksuja saa päästään vain henkilö joka jakaa Juhani Putkisen maailmankuvan. Totuus: Saksalla ei ollut enää polttoainetta. Toistan: Saksalla ei ollut enää polttoainetta. Esim Osasto Kuhlmey sai tiukan määräyksen jo heinäkuun toisella viikolla minimoida lentojaan. Eipä silti, ei se osasto suinkaan ollut mikään Kannaksen taistelujen ratkaisija vaikka natohihhulit ja muut piilonatsit niin väittävät.
Japani olisi tietenkin auttanut Saksaa, jos USA ei olisi uhannut sodalla. Olisi Hitlerillekin kelvannut.
Itä-Karjalaan pitkälle edennyt ratsuväki eli rakuunarykmentti siirrettiin pikavauhtia Kannakselle pysäyttämään Neuvostoliiton aloittamaa suurhyökkäystä. Hyökkäys pysähtyi. Viipurinlahden länsirannalle Neuvostoliitto ei edes uskaltanut hyökätä. vaan veti joukkonsa yllättäen pois! Niin... vastassa oli taas ratsuväki.
Kysymys kuuluu: Miksi ratsuväki on aina myöhässä, oli sitten kyseessä intiaanien hyökkäys villissä lännessä tai Neuvostoliitto!
Oletteko te koskaan miettineet edes sitä miten vähäinen ylivoima Neuvostoliitolla lopulta Karjalan Kannaksella ja Laatokan Karjalassa oli? Neuvostoliittolaisen divisioonan keskivahvuus oli vain 6 000. Suomalainen prikaati olis samanvahvuinen. Suomalaisessa divisoonassa oli määrvahvuus noin 12 000 (koska kevyt osasto lakkautettuja yksi rykmentti sulanut yhdeksi erilliseksi pataljoonaksi... juuri yhdessäkään yksikössä ei ollut neljättä joukkuettä kiväärikomppaniassa)
Suomella oli pelkät taistelujoukot laskettuna (rykmentit, pataljoonat, torjuntakomppanit, tykkikomppaniat, pioneerijoukot) n. 210 000 - 220 000 sotilasta. Neuvostojoukkojen määräksi ilmoitetaan usein 450 000 (Kannas 260 000 - 270 000) mutta niihin lasketaan myös ylijohdon alaisuudessa olevat huolto- ja tukiportaat. Jos jätetään panssarivaunut pois laskusta ei hyökkääjän ylivoima ollut suinkaan niin massiivinen että se olisi viitannut Suomen valtaukseen. Jo pelkät logistiset ongelmat puna-armeijan edetessä olisivat pysäyttäneet etenemisen.
Torjuntavoitto on siten osin totta mutta osin myytti ja joka tapauksessa turhan vahva ilmaisu.
Sinähän se väitit, että Puna-armeija olisi lyönyt Saksan yksin, koska sen lääkintäjoukotkin olivat jalkaväkeä.
Kanta asiaan riippuu täysin henkilön omasta asenteesta , kommunistin paha on porvarin hyvä . Joten tarkastele taustaasi ennen arviointia
Presidentin linnan katolla liehuu Suomen lippu !
Tämä jos mikä todistaa että Suomi onnistui estämään Neuvosto-liiton aikeet.
Vihollinen ymmärsi ettei se ollut tervetullut ja katsoi viisaammaksi sopia rauhasta.
Tottakai Suomi teki viisaasti ja huomioi myös vastustajan vaatimukset.
Ilman sotilaidemme raivokasta ja päättäväistä vastarintaa olisivat asiamme huonosti.
Suomessa hulmuaa EU:n lippu eikä maalla ole enää edes omaa valuuttaa.
Meillä liehuu Suomen lippu ja parempi kuin sinäkin lasket alas sen EU-lippusi.
Markasta päästiin ja saatiin kovempi valuutta tilalle!
Suomi antautui
Suomi tajusi sen jo vuonna 1943 että Saksa häviää sodan. Kyse oli enää vain siitä syntyykö NL:n ja Saksan välille erillisrauha vai ajetaanko Saksa matalaksi liittoutuneiden yhteisponnistuksin. Suomen poliittinen johto ei ehkä ymmärtänyt sitä että USA ja NL olivat päättäneet jakaa potin keskenään ja USA:lle tulisi Britannian imperiumi tässä diilissä. Suomi kuului taas aivan luonnollisesti NL:n etupiiriin.
Antautuminen tarkoittaa, että maasta olisi tullut neuvostotasavalta. Mitään tuollaista ei tapahtunut.
Ihanko Intia oli jenkkien vasalli. Minun se oli kyllä sitoutumaton maa eli itäblokin kannattaja.
Neukkuhan tuki Intiaa Kiinaa vastaan. Tyhmä pannunaama silti nuolee Putinia.
Sota voidaan joko voittaa tai hävitä... tämä lienee kaikille selvää. Mutta jos käy niin ikävästi, että sota hävitään niin on täysin yhtä tärkeää se, että MILLÄ LAILLA HÄVITÄÄN,
Hävitäänkö 1. Ehdottomalla antautumisella. VAI. 2. Aselevolla ja rauhansopimuksella! Näistä 1. Vaihtoehto johti. Usein ainakin N-Liittoa vastaan sodittaessa massaraiskauksiin, maan sovjetisointiin ja täysiin vankijuniin.
Sen sijaan vaihtoehto 2. säilytti yleensä jonkinlaisen vapauden ja itsenäisyyden!
Kuhlmey jää sivurooliin Breusingin osuus on suurempi hyökkäyksen torjunnassa.
Venäläisillä oli toisessa portaassa reservinä kenraaliluutnantti Korovnikovin komentama 59. Armeija, josta suomalaisilla ei hyökkäyksen alkuvaiheissa ollut tietoa.
Neuvostojoukkojen johto päätti heinäkuun 1944 alussa laukaista Viipurin koillispuolella puuroutuneen tilanteen etenemällä lännessä Viipurinlahden yli. Kenraaliluutnantti Korovnikovin komentaman 59. Armeijan joukkojen tehtävänä oli puhdistaa Viipurinlahden saaret Teikarsaari, Suonionsaari ja Ravansaari suomalaisista, vallattava sillanpää Tervajoki-Nisalahti -alueelta sekä edettävä sitten Tienhaaran maastoon. Tykistön, ilmavoimien ja merivoimien tulivalmistelun jälkeen hyökkäysjoukot valtasivat 4.7. Suonionsaaren ja Ravansaaren. Teikarsaari joutui vihollisen käsiin seuraavana päivänä. Osa puolustajista joutui pakenemaan saaresta uiden.
Leningradin Rintaman johto antoi 6.7. Itämeren laivaston tehtäväksi valmistautua siirtämään kolme divisioonaa Viipurinlahden yli. Ylimenohyökkäys alkoi 9.7. noin 10 kilometrin levyisellä rintamalla Niemilautan-Harjuniemen alueella. Hyökkääjät pääsivät rantaan, mutta rintamavastuun lohkolla 7.7. vastaan ottanut kenraalimajuri H. Breusingin komentama saksalainen 122. D löi hyökkääjät mereen ennen kuin varsinaista sillanpääasemaa ehti muodostua. Tämän jälkeen neuvostoliittolaiset eivät enää tehneet uusi maihinnousuyrityksiä.
Breusingin divisioona (noin 10 000 sotilasta) taisi menettää taisteluissa kaikkiaan kaatuneina vain 20 miestä joten sen panos ei ole ollut kovinkaan merkittävä. Vielä vähemmän kuin se Tienhaaran rantahurrirykmentin osuus.
Ei osan 'merkittävyyttä' ratkaise kaatuneiden määrä vaan taistelun lopputulos!
Puna-armeija halusi tunkeutua Tienhaaran maastossa sisä-Suomeen, mutta epäonnistui! Siitä kiitos JR61;lle!
Taisi Antti. Rokka lausua 'Tuntemattomassa': "me emme ole täällä kuolemassa, me olemme tappamassa"!
Todellisuudessa Greif-divisioona täytti hyvin paikkansa Viipurinlahdella ja vapautti osaltaan yhden suomalaisen jv-divisioonan pohjoisemmaksi.
Ja kyllä niitä tappioita tuli 'hiukan' enemmän kuin Tiltu nyt laskee! Taitaa ottaa koville jakaa tunnustusta muille kuin muna-armeijan sotureille?
"me emme ole täällä kuolemassa, me olemme tappamassa natseja"... sanoivat puna-armeijan sotilaat samaan aikaan kesällä 1944 Valko-Venäjän rintamalla kun Heeresgruppe Mitte romahti kasaan kuin tyhjä jauhosäkki.
Olivat varmaan kuulleet Antti Rokan sanat:-)
Mitä nyt jos aiheutti raskaat tappiot pikkutyttöjen raiskaajille ja rosvoille ennen romahtamistaan. Jos se noin helppoa oli Valko-Venäjän kolhooseissa, niin miksi ei irronnut lisäjoukkoja Suomeen. Suomi oli laittanut Govoroville jauhot suuhun. Moskovasta ilmoitettiin Tukholman välityksellä, että rauhasta voidaan neuvotella ilman ehdotonta antautumista. Romaniassa ja Unkarissa ei ollut mitään neuvoteltavaa. Unkarin ja Romanian armeijat tuhottiin täysin. Suomen armeija oli iskukykyinen vielä Pariisin rauhan allekirjoittamisen aikoihinkin. Ranskan pelleilyynhän tulivat kaikki ehdottomasta antautuneet. Suomi oli ainut Pariisissa ollut ehdonalaisessa olija. Musikat raiskasivat naisia Bukarestissa ja Sofiassa Suomen ollessa vapaa. Berliinissä raiskattiin käytännössä kaikki.
Puna-armeija oli jo vuonna 1944 kehittänyt läpimurtotekniikan huippuunsa! Resepti oli selkeä!
Suunniteluun läpimurtokojtaan keskitettiin ensin ylivoimainen tykistö. Tämä oli heille helppoa, koska oli perustettu erityisiä tykistödivisioonia, joissa oli yksinomaan tykistöaseistus.
Lisäksi hyäkkäykseen ohjattiin useampi Stalinin kaartin iskudivisioona! Nämä poikkesivat suuresti tavallisesta jv-divisioonasta, sillä niissä oli väki nuorta ja divisioonalla oli paras mahdollinen aseistus. Lisäksi kaartin divisioonalla oli (ainakin omasta mielestään) vahva eliittijoukon maine. Lisäksi murtokohtaan keskitettiinriittävä määrä ps-divisioonia ja juuri ps-vaunuja neukulla sodan tuossa vaiheessa riitti! Kyse ei silloin ollut kyse vain siitä, että kummaalla oli enemmän miehiä vaan siitä MILLAISIA miehiä!
Saksalaiset olivat syuomalaisia valistaneet, että neukku sai läpimurron aikaan sodan tuossa vaiheessa AINA, kun halusi. Ratkaisevaa oli se, MITÄ TAPAHTUU läpimurron jälkeen! Suomelle tilanne oli sikäli hankala, että oli vain yksi liikkuva divioosan (Laguksen ps-divisioona).
Niinpä vetäydyttiin kymmenessä päivässä Viipuriin!
Toisaalta Puna-armeijan eteneminen katkesi siihen, että Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella oli Iskudivisioonat kulahtaneet heikolle tolalle! Menohaluja olisi ollut, mutta tehtävään varatut joukot olivat kulun
eet!
Sota voidaan joko voittaa tai hävitä... tämä lienee kaikille selvää. Mutta jos käy niin ikävästi, että sota hävitään niin on täysin yhtä tärkeää se, että MILLÄ LAILLA HÄVITÄÄN,
Hävitäänkö 1. Ehdottomalla antautumisella. VAI. 2. Aselevolla ja rauhansopimuksella! Näistä 1. Vaihtoehto johti. Usein ainakin N-Liittoa vastaan sodittaessa massaraiskauksiin, maan sovjetisointiin ja täysiin vankijuniin.
Sen sijaan vaihtoehto 2. säilytti yleensä jonkinlaisen vapauden ja itsenäisyyden!
Juuri Torjuntavoitot käänsivät sodan Suomen osalta vaihtoehtoon no 2. Stalinilla oli muuta käyttöä joukoilleen etelämmässä!
Suomi hävisi sotansa. Piste.
Todellakin! Mutta voitti sitä seuranneen rauhan!
Huonommin kävi voittajalle! Se köyhtyi ja riutui kommunismin ikeessä ja vallan romahti lopulta 1991!
Kakkoseksi tuli pieni sisukas Suomi, joka on yhä olemassa!
Suomi voitti sotansa, sitä ei voi muuksi muuttaa. Perustelu on itsenäisyys.
Loppupeleissä sodat voitettiin politiikalla. Selväähän se että Neuvostoliitolla olisi riittänyt tankkeja/pommeja/koneita/tuhoaseita koko Suomen likvidoimiseen, mutta poliittisella tasolla pyrittiin rauhaan, koska tiedostettiin tämä. Sodassa kuoli molemman kansan väkeä ja niitä käytettiin tietysti propagandassa isänmaallisuuden ylläpitämiseksi, mutta se totuus mitä siellä oikeasti tapahtui , jää näiden varjoon. Siitä kerrotaan mikä nähdään sopivaksi. Se ettei Suomessa pärjää tankeilla, johtuu ympäristöstä, suo maasta, järvistä ja talvesta. Sen aikaset tankit jäivät helposti painonsa takia jumiin ja olivat haavoittuvaisia, etenkin kun polttoaine loppuu ja ammukset. Huolto katkeaa ja nämä romut jäivät maastoon.
Berliiniin riitti kuitenkin vain 7500 konetta. Ei niitä joukkoja siirrellä tuhansien kilometrien päähän muussa kuin sinun mielikuvituksessa. Kerrotko millä olisivat pitäneet raiskasmansa kurissa, jos Suomeen oltaisi jollain ihmeellä se puoli miljoonaa ukkoa saatu siirrettyä. Prahassa oli pelkästään 300 000 Puna-Armeijan sotilasta naimasta.
Jos Tienhaaran ja Vuosalmen sijaan se 59. armeija olisi tuotu Pyöräkankaalle, peli olisi menetetty.
Puna-armeijalla oli melko pieni hyökkäysarmeija enää Taliss ja Ihantalassa. Vaikka koko Suomen miehitys oli virallisesti tavoitteena, suomalaisetkin tiesivät, ettei siitä siihen olisi. Tietenkin tämän armeijan isku tprjuttiin. Toisaalta sen tehtävänä oli ehkä vain kuluttaa suomalaisia ja muutenkin saada sota päätökseen. Jotain kunniaa oli pakko saada myös Suomen suunnalla.
Stalinin lahjasta ei voida puhua. Pikemminkin Liittoutuneiden yhteisestä sopimuksesta. Suomi oli havaittu uskolliseksi vapaamuuraridemokratiaksi johdon osalta ja kansahan oli aivopestyä. Johto oli ollut koko ajan vihollisen puolella. Kesään 1944 liittyy melkoisesti hämäriä juttuja. Melko selkeästi kesän 1944 voitot Puna-armeijalle Kannaksella olivat Suomen johdon ja Mannerheimin lahja Stalinille.
Tiltulauma on loputtoman ihastunut keksimiinsä ”salaliittoihin”!
Mitään sellaista ei ollut vaan läpimurto Valkeasaaressa johtui vihollisen selkeästä ylivoimasta!
Stalin ei piitannut tippaakaan tekemistään sopimuksista vaan olisi ilolla ja halulla vallannut koko Suomen kesällä 1944 ja hän uskoi tehtävään varattujen joukkojen siihen pystyvän! Lähelle nuo joukot tavoitetta pääsivätkin Tali-Ihantalassa ja tilanne oli monesti kiikun kaakun, mutta puolustus piti lopulta.
Suomalaiset saivat vihdoinkin tykistönsä kunnolla keskitettyä torjumaan hyökkäyksiä ja lopultakin opittiin kunnolla hyödyntämään Saksalta saatuja ps-nyrkkejä ja ps-kauhuja. Niinpä muna-armeija ei päässyt sisämaahan ja maa välttyi massaraiskauksilta ja sovjetisoinnilta!
Kyllä Stalin Lännen kanssa tekemistään sopimuksista piti kiinni. Olihan hän Lännen satelliitti.
Aika hersyvää, ettäs inä pankkieliitin ja Euroneuvostoliiton rapparieliitin trolli haukut täällä kansallismielisiä "tiltuiksi".
Ei tässä itse mitään ole keksitty. Aivot omaava ihminen huomaa kyllä erinäisiä asioita ja onhan näistä kirjoitettukin.
Teikäläiset vain siirsivät Suomen bolshevisointia. Nyt on rajat auki ja väkeä lappaa sisään ym. Suomi ei ole enää mitään. Vain Euvostiliiton osa
Stalin ei ollut lännen satelliitti vaan täysin oma herransa, joka petti itse aina ja odotti muilta samaa.
Minkä kansan ’kansallismielinen’ mahdat olla? Ei täällä ketään ’haukuta’ vaan Tiltu on arvonimi, jota kaikki ei saa...
Mielipiteitä maailmassa riittää... miksei silloin sinunkin. Voihan aivoilla päätyä myös tuollaiseen tulokseen.
Meikäläinen pyrkii siirtämään bolsevismiä kauas Suomesta! Raja ei ole auki eikä tänne juurikaan väkeä lappaa kun vertaa Saksaan tai Ruotsiin. Suomi on Suomi ja monelle meistä se riittää tässä muodossa.
Eliitin rottasaasta sinä olet. Suomalaisten vihollinen
Kiitos arviosta:-) tosin en tunne mitään eliittiä ja minä OLEN suomalainen, joka haluaa säilyttää Suomen ja todellakin siirtää bolsevismin maastamme mahdollisimman kauas?
Mikä lienet itse? Oletko edes suomalainen? Harva meistä bolsevismia maahan ajaa!
Govorov ei yksinkertaisesti enää pystynyt käyttämään Timosenkolta oppimaa taktiikkaansa, mikä vielä Summassa tehosi 286. D ja JR5 välisissä taisteluissa. Bagration pelasti Ihantalan.
Tali-Ihantalassa Suomen puolustus kesti ja riitti. Ja tätä tarkoitetaan, kun puhutaan torjuntavoitosta!
Kyse oli siitä, että oliko Stalinilla halua/kykyä osoittaa LISÄjoukkoja Suomen suuntaan!
Kykyä varmaan olisi ollut, joskin ne joukot olisivat olleet poissa Berliinin suunnasta. Siksi se halu puuttui ja Suomi säästyi!
Govorovin kyvyt rajoittuivat Kannaksen aukeille, kolme armeijaa olisi oikein kohdennettuna riittänyt läpimurtoon. Oli kovin kireä aikataulu stavkalla, en tiedä, mikä sai Govorovin pukkoilemaan Ihantalan, Tienhaaran ja Vuosalmen välillä, mutta hänenhän piti hyökätä rannikon toisella puolella Narvan suuntaan alunperin. Vain saksalaisten heikkous mahdollisti Suomen yrityksen.
Bagrationilla ja Ihantalalla ei ollut mitään tekemistä keskenään. Molempiin operaatioihin oli Stavka varannut jo kuukausia sitten oma joukkonsa. Eikä niitä paketteja alettu aukomaan. Lvov–Sandomierzin operaatio läntisessä Ukraiassa alkoi 13.heinäkuuta 1944 ja sekin oli täysin riippumaton muista operaatioista eli sillekin oli budjetoitu omat joukot. Muita offensiiveja oli tietysti Laatokan pohjoispuolen Meretskovin hyökkäys.
Kello kävi Govorovia vastaan. Puna-armeijan operaatio Bagration saksalaisia vastaan oli käynnistymässä. Sen pääsotanäyttämölläi Valko-Venäjällä ja Govorovin tankkeja ja erityisesti lentokoneita vaadittiin mukaan.
”FBagrationilla ja Ihantalalla ei ollut mitään tekemistä keskenään. Molempiin operaatioihin oli Stavka varannut jo kuukausia sitten oma joukkonsa.”
Oli toki, mutta kun se Suomelle varatut joukot hyytyivät Tali-Ihantalassa ja ne mahdolliset täydennykset kuskattiin Bagrationiin! Joten OLI niillä yhteys!
Mikkeli laitto Oessin vastuulle torjuntaa, ja Esikunta laitettiin varuille jo mikkelin tien varteen, pelättiin että Nl ajaa sinne salpa Asemaan nopeesti, mutta kas kumma, se pysähty jo ihantalaan. Täydennyksenä tuodut 3 kannaksen koukkaajat tulppana, iski voimakkaasti viholliseen, ja oli nälkä, vilu ja kesä. Kyllä poterossa nöyränä kuunneltiin lopunajan pauketta.
Tienvarsissa oli kaivettuna rynnäkkötykkejä ja stukat lensi. Muona oli ulkomaalaista. siinä odoteltin, ja eikä hää venäläinen sitte tullukkaan vaikka meinasi ensin. Sit myö voitettiin ja kylien vihtahousut supikkaineen pääs lapsentekkoon kotisaunaan, pantiin urakalla ja kansakoulut täytty nuorista. Siin sitä suomea pantiin pystyyn.
Siten tuli uusia aikoja, ettei elinatso muka riittäny enää, ja kontoomii ja e pillerii tul, ja lapsiluku alko romahtaa. Vitsauksena oli nyt mätä hallinto. Huonon isänmaattoman, ahneen keinottelvan poliittisen johdon vuoksi maahan pakolla tuotiin turisteiksi ulkolaisia, jotka lisääntyy heinäsirkkojen tavoin, . Joten kävi niin, että oli turha puolustaa suomea, kun se suomi nyt pakolla pilataan, pakko murjaani suomaksi, muilla uskonnoilla ja opeilla.
Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander sanoo Tasavallan tiellä -kirjassaan: Torjuntavoittoa ei ollut!
B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.
Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto.
Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
Kirjassa käydään laajasti läpi Suomen historiaa ja sotien osalta tapahtumia käsitellään vain ylimalkaisesti. Kuitenkin valtava Tienhaaran torjuntavoitto, jossa JR 61 löi toistuvasti viholliset, nostetaan esiin. Sama juttu toistuu tässäkin kirjassa, Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema, eli JR 61 nimetään Suomen pelastajaksi!
Tämä mies kirjoittaa jostain kumman syystä erillistä Suomen ruotsalaista historiaa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
Henrik Meinanderin Tasavallan tiellä -kirjasta poimittuja otteita: "Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto"
Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan Suomen ruotsalaisille oma (sota)historian kirjoitus?
JR 61 vedettiin tuossakin kirjassa Suomen pelastajaksi!
Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."
Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."
Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."
Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."
Jutussa mainitut muut kirjat:
B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001
Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956
Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle.
Henrik Meinander: Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema.
---
Mannerheim-museossa pätevöityy erikoisia historian professoreita?
Eipä taida tulla semmoista Suomen ruotsalaisen kirjoittamaa historian kirjaa jossa ei JR 61 olisi Suomen pelastajana mainittu:
http://www.hs.fi/tulosta/HS20091001SI1KU01rgk
"Jalkaväkirykmentti 61:llä oli avainosa Talin-Ihantalan suurtaistelun ratkaisevalla hetkellä, kun suomalaisten puolustus alkoi menestyä. Se porukka puhui ruotsia."
Mannerheim -museossa hankittu pätevyys saattaa vaikuttaa asiaan tälläkin kertaa. Toki sukutausta lienee vähäsen auttanut. Eräs Meinander oli sota-aikainen rauhanoppositiomies ja tunnettu syväkurkku eli salaisuuksien vuotaja Ruotsin lehdistölle. Jatkosodan aikaan syväkurkkuna Tukholman lehdille toimi Suomen ruotsalainen Nils Meinander.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmenkymmenenkolmen_kirjelmä
Lieneekö tämän Helsingin yliopiston Henrik -herra tämän Nils -professorin sukulaisia?
Henrik on tosin Carl Fredrik Meinanderin poika:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Fredrik_Meinander
Kummallinen kytky Suomen ruotsalaisille "historintutkijoille" on tämä Mannerheim-museon intendentuuri! Sieltä on "valmistunut" jo 2 historian professoria Helsingin yliopistoon. Laura Kolbe taitaa olla se toinen näistä.
http://www.laurakolbe.net/laurakolbe/cv.htm
Muutakin yhteistä tällä nuoremmalla Kolbella näyttää olevan Henrikin kanssa:
"Toiminut vastaväittäjänä mm. Helsingin yliopisto, historian laitos Henrik Meinanderin historiatieteen väitöskirja:
1984-1991 Mannerheim-museon intendentti
Henrik Meinanderkin "kypsyi" professoriksi samaisessa museossa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander
"Meinander on työskennellyt Mannerheim-museon intendenttinä ja Tukholman Suomi-instituutin johtajana.
Siinäpä meillä on todellinen Helsingin yliopiston "sinikeltaisen historian tutkimustaiotoksen" aisapari!
Myönnän että ”torjuntavoitto” on outo termi. Sellaisesta voi puhua esimerkiksi palloilulajeissa, joissa joukkue saa hävitä toiselle joukkueelle korkeintaan niin ja niin paljon voittaakseen turnauksen tai vaihtoehtoisesti välttääkseen putoamisen.
http://kemppinen.blogspot.fi/2008/02/tuomiojan-pljys.html?m=1
Myös Ihantalassa maaliero ratkaisi.
Govorovin hyökkäyskäsky, joka jäi toteuttamatta, on kuvassa. Oli edettävä nopeasti Kymijoelle. Ei edetty.
Stalin oli vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista 23.6.1944. Maaliskuiset rauhanehdot olivat mahdottomat, koska niihin sisältyi saksalaisten joukkojen välitön internointi. Vielä Vorosilovin komitea ehdotti Molotoville 21.7. valtakunnanrajaa Kymijoelle ja mm. Turun, Vaasan, Oulun ja Tornion ottamista Neuvostoliiton haltuun.
Ihantalan jälkeen taisteltiin pitkään ja verisesti Vuosalmella ja Laatokan takana U-asemassa. Hyökkäykset torjuttiin. Elokuun lopussa tuhottiin kaksi divisioonaa Ilomantsissa.
Tappiot olivat raskaat, mutta eivät niin raskaat kuin 1941. Armeija oli aseleponeuvottelujen alkaessa paremmin varustettu kuin koskaan.
Tuomioja näyttää palaavan vanhaan myyttiin. Ensimmäinen myytti oli itsenäisyys Leninin lahjana Suomelle. Toinen myytti oli Jatkosodan lopettaminen Stalinin lahjana Suomelle.
Historiantutkijoista en tiedä Tuomiojan ohella kenenkään muun uskovan Stalinin lahjaan.
Syitä valloitusyrityksen keskeyttämiseen oli monta. Useimmiten mainittu sotatoimi Puolaan ja Berliiniin ei pidä paikkaansa, koska se alkoi kuukausia näiden tapahtumien jälkeen.
Mereshkov oli tahtonut lisää joukkoja Syvärille. Stalin ei antanut. Govorovin Kannaksen valiojoukoista ei ollut siirrettäväksi Saksaa vastaan, koska niitä ei sattunut olemaan enää olemassa. Ne oli tuhottu Ihantalaan, etenkin 31. Ja 33. Kaartin armeijakunnat. Joukkoja ja kalustoa alettiin kuljettaa pois Kannakselta heinäkuun puolivälin jälkeen. Sitä sanotaan uudelleen ryhmittämiseksi.
Tietysti Neuvostoliitto olisi kyennyt valloittamaan Suomen – olihan sillä apuna mm. Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1944 ylivoima oli jo noin kymmenkertainen, mutta Viipurin kapeikossa sekään ei riittänyt.
Kymijoelle pääsemiseen olisi mennyt ainakin kuukausia.
Harvemmin esitetty syy aselepoon lienee ollut kylmän sodan ensi oireiden ilmestyminen eli orastavat erimielisyydet läntisten liittolaisten kanssa. Niistä saatiin enemmän kuin makua elokuussa 1944. Iso-Britannia vaati rajumpaa Suomen armeijan alasajoa kuin Neuvostoliitto. Siellä varauduttiin eteen työnnetyn satelliittivaltion syntymiseen.
Tali-Ihantalan ”demystifointi” on paluu Kekkosen kauden Neuvostoliittoa silitteleviin tulkintoihin.
Miksi?
Pelkään että tähän on koira haudattuna. Venäjä on yhä uhkaavampi talousmahti ja siellä on kohta vaalit. USA:ssa on pian vaalit. Ja Nato-kysymys on auki.
Bagration alkoi 22.6.1944.
"Syitä valloitusyrityksen keskeyttämiseen oli monta. Useimmiten mainittu sotatoimi Puolaan ja Berliiniin ei pidä paikkaansa, koska se alkoi kuukausia näiden tapahtumien jälkeen."
Myytti se on ja lapsellinen onkin. Suomessa oli joukkoja kaikkiaan n. 650 000 miestä ja vaikeat maastot. Lienee jokaiselle täysiaivoiselle selvää, että ei kukaan Stavkassa kuvitellut Suomea vallattavaan yhdellä hyökkäyksellä ja 250 000 miehellä. Ei Saksaakaan vallatty yhdellä iskulla vaan vaadittiin kymmeniä suurhyökkäyksiä.
Suomi pelastui vain ja ainoastaan suurella saksalaisavulla ja siksi kun Suomen valtauksesta ei olisi ollut neukulle mitään hyötyä eikä iloa. Sai kaiken mitä tahtoi ja tarvitsi painostuksella.
Väliaikaisen rauhansopimuksen jälkeen Suomi oli avuton ja neukun hyväntahtoisuuden varassa. Armeija pieni ja sekin vähän kaukana Lapissa kiinni taisteluissa sakun kanssa. Etelä-Suomessa ei ollut mitään eikä apuja Saksasta olisi saatu, ei edes teoriassa.
"Armeija pieni ja sekin vähä kaukana Lapissa kiinni taisteluissa sakun kanssa. "
Jos neukku olisi alkanut tunkea Etelä-Suomeen syksy -44 ja Suomi ruvennut tuomaan joukkojaan Lapista etelään olisi Wehrmacht kävellyt joukkojemme perässä Etelä-Suomeen. Ei hyvä tilanne sekään. Eli Suomen armeija olisi ollut kirjaimellisesti kahden tulen välissä, neukku ja Saksa kilpailleet kumpiko saa enemmän Suomea.
.....Myös vastapuolella oli huomattavasti ENEMMÄN joukkoja kuin läpimurtoon ohjatut 250-000 miestä pitkin koko rintamaa!....
Joo mutta puhutaan niistä joukoista jotka oli varattu Suomen "valtaukseen". Niillähän neukku hyökkäsi eikä koko Puna-armeijalla.
....Kannaksella paikallisesti Puna-armeijalla oli viisinkertainen ylivoima!....
Kun puhutaan koko maan valtausaikeista ei hetkellisillä painopisteylivoimilla ole mitään merkitystä. Niin hyökkäyksessä pitää ollakin ja hyvin neukku oli joukkonsa jakanutkin, asiantuntevasti.
Sinun mielestähän neukku teki kaikki oikein ja oikeutuksella, läpi historian. Tosi tosi surullista, että eivät silti päässeet minne pyrkivät. Sinne teilattiin nykyisten rajojen tasalle. Eivät päässeet apinasukusi tänne raiskailemaan ja muuta kauheutta levittämäään. Hyvin ryssivät, tapansa mukaan. Siitä voi myös niitä kehua :)
----MUTTA rauhansopimus OLI JO TEHTY ja sen rikkominen olisi herättänyt pahaa verta lännessä!---
Aivan ja sen neukku tiesi sopimusta tehdessään. Tosin Suomi rikkoi sopimusta ainakin kahdella tapaa ja neukku olisi voinut vedota siihen. Eli lyhyesti sanottuna: neukkua ei kukaan tai mikään pakottanut tekemään sopimusta ja luopumaan "valloitushaaveistaan". Olisi voinut jättää sopimuksen tekemättä ja palata asiaan kesällä -45. Suomi olisi antautunut silloin taisteluitta.
"----MUTTA rauhansopimus OLI JO TEHTY ja sen rikkominen olisi herättänyt pahaa verta lännessä!---
Aivan ja sen neukku tiesi sopimusta tehdessään. "
Hyvä, kun tiesi!
"Tosin Suomi rikkoi sopimusta ainakin kahdella tapaa ja neukku olisi voinut vedota siihen. "
HeHe! Jospa kerrot ne kaksi tapaa
`"Eli lyhyesti sanottuna: neukkua ei kukaan tai mikään pakottanut tekemään sopimusta ja luopumaan "valloitushaaveistaan". Olisi voinut jättää sopimuksen tekemättä ja palata asiaan kesällä -45."
Niin olisi, mutta silloin olisi Suomen rintamaan ollut "puoli miljoonaa ukkoa" sidoksissa!
" Suomi olisi antautunut silloin taisteluitta."
Turha toivo. Sama taistelu olisi ollut edessä!
Torjuntavoitoista on kaksi syytä iloita:
1. Suomi säilyi vapaana ja itsenäisenä!
2. Kohta 1 korpeaa stallareita yhä suunnattomasti:-D
"Joo mutta puhutaan niistä joukoista jotka oli varattu Suomen "valtaukseen". Niillähän neukku hyökkäsi eikä koko Puna-armeijalla."
Puhutaan sitten niistä? Esitit ikään kuin niitä vastassa olisi ollut 650.000 miestä! Todellisuus oli toinen:
Suomalaisia oli Kannaksella hyökkäyksen alkaessa määrävahvuuksien mukaan 75 000 miestä, 100 panssarivaunua, 25 rynnäkkötykkiä ja 289 kenttätykkiä.
"....Kannaksella paikallisesti Puna-armeijalla oli viisinkertainen ylivoima!....
Kun puhutaan koko maan valtausaikeista ei hetkellisillä painopisteylivoimilla ole mitään merkitystä."
Läpimurto painopistealueella ja tunkeutuminen sisämaahan asettaa maan erittäin vaaralliseen tilanteeseen ja jos läpimurtoa ei saada tukittua niin antautuminen on silloin lähellä! Ja kukapa tietää, että olisiko parempi menestys puolestaan SAANUT Stalinin lupaamaan lisää resursseja!
" Niin hyökkäyksessä pitää ollakin ja hyvin neukku oli joukkonsa jakanutkin, asiantuntevasti."
Silti puolustus yllätti ja hyökkäysvoimat oili kulutettu loppuun Tali-Ihantalan loppuvaiheessa! Tuollaisilta joukoilta odotetaan usein suurempaa meenstystä!
Tuskin sekään niin sekopää oli. Kyllä ne Stalingradista oppi mitä seuraa, jos lähdetään talo talolta-taisteluun suomalaisten kanssa. Sehän on varmaan kuitenkin selvää, että ilman hyökkäyksen torjumista olisivat vaatineet ehdotonta antautumista tai uhanneet etelän asutuskeskuksia miehityksellä. Torjuntavoittojen ansiosta portti pysyi kiinni ja tunkion päällikön pelivara pieneni.
Koko armeija ei suinkaan ollut Lapissa. Torniossahan rähistiin vasta lokakuussa. Mistä se tunkio olisi lokakuussa 1944 saanut edes 200 000 musikkaa miehityämään Suomea. Tunkio rähisi lisäksi saksalaisten kanssa samoihin aikoihin Kirkkoniemellä ja Petsamossa. Nykyisellä kaakkoisrajalla oli tietääkseni tasan 70 000 ukkoa varmistamassa, että enää ei täältä päin ammuta. Tuolla porukalla ei Suomen kokoista laajaa aluetta miehitetä.
Tuomioja: Tali-Ihantala on myytti
Julkaistu: 12.2.2008 6:29
Poliittisen historian desentti Erkki Tuomioja kyseenalaistaa käsityksen Suomen torjuntavoitosta Tali-Ihantalan taistelussa Neuvostoliittoa vastaan 1944.
- Jos puhutaan torjuntavoitosta, niin täytyy myös muistaa, että kyllä se puna-armeija olisi tänne tullut, jos olisi halunnut.
Tuomiojan mukaan kyseessä on "viime vuosina myös elokuvan kautta popularisoitunut" myytti.
Sdp:n puheenjohtajaehdokas kertoi näkemyksistään maanantai-illalla Helsingissä poliittisen historian klubilla, jossa aiheena oli sotien suomettunut historiankirjoitus. Tuomiojan mukaan itse sotien tutkimus ei koskaan ole ollutkaan suomettunutta.
Tuomioja kiistää pyrkivänsä millään tavalla vähättelemään Suomen "viime vaiheissa" käymän puolustustaistelun merkitystä.
- Totean tämän siis ilman, että tässä väheksytään sinänsä tämän puolustustaistelun merkitystä. Mutta sillekin on annettu tietynlaista myyttistä piirrettä, hän toteaa.
Tuomiojan mukaan Suomessa nousi jatkosotaan ajautumisteorian upottamisen jälkeen pinnalle "uusi ajopuuteoria".
- Sen mukaan kuitenkin teimme aina sodassa oikeat valinnat, jotka lopulta pelastivat Suomen. Se on yksi kantava teema vähän virallisemmassa historiantutkimuksessamme: Suomelle aina siunaantui taitavat johtajat, jotka tiesivät oikeaan aikaan tehdä oikeat päätökset.
- Se kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen välttämättä historiallisesti kestävää. Sekin selittyy sillä, että pienelläkin kansalla on tarve selittää menneisyyttään ja nähdä johtajansa taitavassa valossa.
Juha-Pekka Tikka
Eki-sefän mielestä on:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000027152.html
Oli mahdollinen Govorovin 21.6. alkaneen juomaputken ansiosta.
Govorov juhli sitä että minimitavoite saavutettiin Viipurissa jo 20.6.1944. Hän epäonnistui toisessa tavoitteessa eli Kymijoelle pääsemisessä koska Stalin antoi hänellä vain 5 divisioonaa. Govorov olisi tarvinnut 3 armeijakuntaa tuohon ponnistukseen.
Omalta osaltani sanoisin että koko torjuntavoitto oli vain Suomen armeijan häpeällisen tilanteen kasvojenpesua. Suuri tekijä oli puna-armeijan kasvaneet logistiset ongelmat. Toinen se että 450 000 miestä Suomen 220 000 vastaan ei ole riittävä. Strategiseen täydelliseen ja lopulliseen voittoon tarvitaan lähes 3 kertainen ylivoima koska se johtaa 1:10 painopisteiden syntymiseen. Nyt syntyi vain 1:4 tai 1:5 painopisteitä ja sen on liian vähän.
Govorov ja Meretskov olisivat 450 000 miehen sijasta tarvinneet ne 600 000.
Neuvostoliiton asevoimien koko kesällä 1944 oli yli 10 000 000 sotilasta. Miettikääs vähän.
Govorovilla oli kolme armeijaa.
"Omalta osaltani sanoisin että koko torjuntavoitto oli vain Suomen armeijan häpeällisen tilanteen kasvojenpesua."
MIKÄ on se "Suomen armeijan häpeällisen tilanne"? Kertoisitko? Meidän häpeämme on toki se, että ei pieni 3,5 miljoonainen kansa pysty lyömään sotilaallisesti yli 200 miljoonaista! SEN sijaan Neuvostoliiton höyryjyrän onnistuimme torjumaan sitä alkuun kuluttaen ja lopulta pysäyttäen! Joten mitä ihmettä on se "kasvojenpesu"! Suurempi hätä tässä tuntuu olevan Venäjän Tiltuilla itsellä?
"Suuri tekijä oli puna-armeijan kasvaneet logistiset ongelmat. Toinen se että 450 000 miestä Suomen 220 000 vastaan ei ole riittävä."
Ja se, ettei Kannaksella onnistuttu saartamaan tai tuhoamaan yhtään ainoaa suurempaa suomalaista puolustavaa yksikköä!
"Strategiseen täydelliseen ja lopulliseen voittoon tarvitaan lähes 3 kertainen ylivoima koska se johtaa 1:10 painopisteiden syntymiseen. Nyt syntyi vain 1:4 tai 1:5 painopisteitä ja sen on liian vähän. "
Ilmeisesti, mutta tuntuupa silti kovasti harnmittavan:-D
"Govorov ja Meretskov olisivat 450 000 miehen sijasta tarvinneet ne 600 000."
Minä myös tarvitsisin mersun, mutta silti Gofilla vaan ajelen...
"Neuvostoliiton asevoimien koko kesällä 1944 oli yli 10 000 000 sotilasta. Miettikääs vähän."
MIETIN JA MYKISTYN! Peräti 10 miljoonaa olisi hyökännyt Suomeen?
Sitten muistuu taas mieleen: niitä muitahan tarvittiin muualla! Ei EDES Joosepilla ollut loputon reservi!
##ettei Kannaksella onnistuttu saartamaan tai tuhoamaan yhtään ainoaa suurempaa suomalaista puolustavaa yksikköä!##
Suomi-pojat oli liian kovia luikkimaan karkuun, siinäkö syy?
Sehän riippuu tulkinnasta!
Sinä toit esiin Tiltumaisen version!
Syy oli siinä, että täällä ei kasvojen menetys ole yhtä tärkeää kuin tunkiossa. Englanti ja Suomi tekivät kasvonsa menettäneistä tehokkaita sotilaita, tunkiossa ja Saksassa ne lähetettiin yleensä rangaistusyksiköissä 'sovittamaan rikoksensa' turhissa hyökkäyksissä. Iso osa porukasta tajusi lisäksi johdon laiminlyöneen puolustusvalmistelut, koska hyökkäyksen odotettiin alkavan Itä-Karjalasta. Suomen puolustusasemien murtamiseen ei tunkiolla ollut voimia kesällä 1944.
Ja mistä niitä musikoita tänne oltaisi siirretty. Baltian maat olivat erityisen kova lihamylly tunkiolle. Tunkiohan päätti olla haaskaamatta voimia edes Varsovassa puolalaisten ja nasuliinien rähinöissä. Nasu murhasi puolalaisia, vetäytyi raunioiksi tuhoamastaan Varsovasta ja alkoi lahdata musikoita. Tunkio laski tarkkaan mussikkansa, vaikka ehkä monien päälliköiden moskovalaisuus vaikutti. Pietarilaisten tavoitetta hävittää Suomi ei voitu niillä voimilla toteuttaa. Pietarin stalinistit vastustivat äänekkäimmin Porkkalan palautusta Suomelle. Minun käsittääkseni moskovalaiset ovat Kremlin isäntiä lukuunottamatta niitä joille Suomi on kaukainen tuntematon maa. Pietarilaisille Suomi edustaa tavallaan eräänlaista Pietarin jatketta väärän porukan asuttamana, vaikka ei sitä ole. Meidän yhteistyökumppanit Kslovakian aikoina oli moskoviitteja ja ukrainalaisia. Kosygin oli varmaan niitä harvoja Suomeen myönteisesti suhttutuneita pietarilaisia.
Käsi sydämellä: ei kai sinne Itä-Karjalaan, Syvärille ja Karhumäkeen hyökätty vuonna 1941 sen vuoksi että 3 vuotta myöhemmin saavutettaisiin torjuntavoitto useita satoja kilometrejä lännenpänä?
Keksikää jotain parempaa selitykseksi.
Miten nuo kaksi asiaa liittyy yhteen? Itä-Karjalaan edettiin siksi, että saadaan asemasodassa helposti puolustettava vesistölinja! Sitten jäätiin asemiin odottamaan ja toivottiin, että sotaonni olisi meille suosiollinen! Ei vaan ollut! Saksa alkoi häviämään sodan!
Niinpä kesällä 1944 oli suurin kysymys se, että miten selviämme sodasta eroon ilman, että maa vallataan ja sovjetisoidaan! Kovin hyviä vaihtoehtoja ei tuossa vaiheessa enää ollut!
Sota toki hävittiin, mutta torjuntavoitot pelastivat meidät pahimmalta!
Sopii muistaa, että Stalin oli vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista 23.6.1944. Maaliskuiset rauhanehdot olivat mahdottomat, koska niihin sisältyi saksalaisten joukkojen välitön internointi. Vielä Vorosilovin komitea ehdotti Molotoville 21.7. valtakunnanrajaa Kymijoelle ja mm. Turun, Vaasan, Oulun ja Tornion ottamista Neuvostoliiton haltuun.
TÄLTÄ torjuntavoitot meidät pelastivat!
"Itä-Karjalaan edettiin siksi, että saadaan asemasodassa helposti puolustettava vesistölinja! Sitten jäätiin asemiin odottamaan ja toivottiin, että sotaonni olisi meille suosiollinen!"
Yhtään sotaa ei ole voitettu odottamalla tai antautumalla.
Saksa eteni tarkasti aikataulussa kuin kello... tik tak.
Saksa perääntyi kaaoksessa... tak tik.
Helppo on noin sanoa, mutta Suomi oli ja on pikkuvaltio. Voitontoiveet perustuivat Saksan menestykseen!
Sinä olisit painellut Uralille?
Sironkaan.
Siis Sorokkaan.
Tämä paska kone vääristelee tekstejä.
Itä-Karjalaan edettiin poliittis taktisista syistä. Hitler vaati suomalaisia jatkamaan hyökkäystään vielä Rajajoelta Leningradiin. Tämä ei sopinut Mannerheimille eikä Rytille. Keitelin vaatiessa hyökkäyksen jatkamista, Mannerheim vastasi hänelle kieltävästi, mutta ilmoitti samalla joukkojensa aloittaneen hyökkäyksen Tulemajoelta Syväriä kohti. Nyt Suomen reservit oli kokonaan Itä-Karjalan operaatioon sidoittuina.
Korjaus. Kyseessä oli Jodl, joka vieraili Mikkelissä 4.9.1941. Karjalan Armeija hyökkäys lähti kohti Syväriä Tuulosjoelta. Tästä tiedosta ilahtuneena Jodl toi tiedoksi 15 000 tonnin ruiserän viipymättömästä lähettämisestä Suomeen. Mannerheim pääsi kerralla eroon kohtalokkaasta hyökkäysajatuksesta Leningradiin.
Erfurth se vain oli, ”en ole tavannut toista generalissimusta, jonka esikunta olisi jäänyt samalla tavalla taka-alalle”. No hän ei ollut nähnyt kuinka Vorosilovia kohdeltiin stavkassa.