Hyveessä ymmärtäväisyyttä. 2 Piet. 1: 5.
Kun apostoli Pietari toisessa kirjeessään oli varoittanut uskovia: »Niin pyrkikää juuri sen takia kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne hyvettä, lisää hän: »Ja hyveessä ymmärtäväisyyttä.» Kummalliset sanat, mutta terveellisistä opetuksista rikkaat valppaimmillekin kristityille. Mitä merkitsee siis tuo: »hyveessä ymmärtäväisyyttä.» Apostolin opetus on tämä: Tosi kristityn ei tule vain hyveissä, pyhässä innossa ja voimassa varttua, vaan tehdä se myös järkevimmällä tavalla, viisaudella ja taitavuudella. Hän ei saa menetellä sokeasti, vaan rukoillen Herran Hengen valistusta aina tutkia, mikä kussakin tilaisuudessa on viisainta ja otollisinta Jumalan kunnian ja ihmisten onnen edistämiseksi.
Eikö ole tämäkin sangen tärkeä varoitus! Oikein ajatellessamme, kuinka monikoukkuinen saatana on meitä villitsemään ja kuinka suuren vahingon ja pahennuksen se synnyttää, kun kristitty hyvää tarkoittavassa, mutta älyttömässä innossa tekee jonkin »hulluuden Israelissa», antaa pilkkaajille sijaa ja heikoille sieluille loukkauksenaihetta. Kuinka tärkeäksi silloin tuleekaan käydä meille se, että pelkäämällä omaa henkeämme lakkaamatta rukoilemme Jumalalta hänen valoaan, taukoamatta pyrimme saamaan enemmän ja enemmän tietoa Jumalan hyvästä, otollisesta ja täydellisestä tahdosta.
Mutta voi, miten vilpitön henki ja ankaraa sydämen tarkastamista tässä vaaditaan, jottei viisaus muuttuisi petokseksi, jottei todellisuudessa Jumalan kunnian ja sielujen onnen sijasta etsittäisi vain ihmissuosiota ja lihallista rauhaa, niin että viisautesi ja varovaisuutesi varsinaisesti onkin luonnon kiemurtelua ristin painon alta, ihmisten vihan ja vainon käsistä. Kuinka sydän onkaan viekas, kuinka tie kaita! Toinen halveksii sanan oppia nöyryydestä ja taitavuudesta vilpittömyyden ja pyhän innon varjolla. Toinen on mauton suola, oman suolamakunsa kadottanut ja sen takia niin helposti kaikkien makuun mukaantuva, mutta kutsuu tätä viisaudeksi ja varovaisuudeksi. Kuinka välttämätöntä onkaan tarkkaan pitää lukua sydämestä, sen vaikuttimista, etsitkö ja edistätkö todella Jumalan kunniaa ja ihmisten onnea, vaiko vain ihmisten suosiota ja lihallista rauhaa.
Tahdomme nyt ottamalla muutamia esimerkkejä nykyoloista osoittaa, mitä merkitsee tuo sana: »hyveessä ymmärtäväisyyttä.» Se on hyvettä, se on pyhää intoa ja voimaa, jos harrastat Jumalan kunniaa ja hänen valtakuntansa levenemistä, koetat herättää nukkuvia ja nuhdella siveettömiä. Mutta »ymmärtäväisyyttä», järkevyyttä ja taitoa osoitat, jos teet sen myös oikealla tavalla ja sopivalla hetkellä. Sopivin hetki on tavallisesti ensimmäinen hetki eli että heti nuhtelet syntiä, kun sen huomaat. Mutta usein viisaus vaatii, ettet sitä tee silloin, kun näet lähimmäisesi kiukustuneessa mielentilassa, tai silloin, kun hän juuri on sinua loukannut, sillä silloin nuhdettasi pidetään oman suuttumuksesi ilmauksena. Nuhtele häntä sellaiseen aikaan, kun sopusointu välillänne vallitsee, jotta hän huomaa rakkauden hengen sinusta puhuvan.
jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-16.html
Kun apostoli Pietari toisessa kirjeessään oli varoittanut uskovia: »Niin pyrkikää juuri sen takia kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne hyvettä, lisää hän: »Ja hyveessä ymmärtäväisyyttä.» Kummalliset sanat, mutta terveellisistä opetuksista rikkaat valppaimmillekin kristityille. Mitä merkitsee siis tuo: »hyveessä ymmärtäväisyyttä.» Apostolin opetus on tämä: Tosi kristityn ei tule vain hyveissä, pyhässä innossa ja voimassa varttua, vaan tehdä se myös järkevimmällä tavalla, viisaudella ja taitavuudella. Hän ei saa menetellä sokeasti, vaan rukoillen Herran Hengen valistusta aina tutkia, mikä kussakin tilaisuudessa on viisainta ja otollisinta Jumalan kunnian ja ihmisten onnen edistämiseksi.
Eikö ole tämäkin sangen tärkeä varoitus! Oikein ajatellessamme, kuinka monikoukkuinen saatana on meitä villitsemään ja kuinka suuren vahingon ja pahennuksen se synnyttää, kun kristitty hyvää tarkoittavassa, mutta älyttömässä innossa tekee jonkin »hulluuden Israelissa», antaa pilkkaajille sijaa ja heikoille sieluille loukkauksenaihetta. Kuinka tärkeäksi silloin tuleekaan käydä meille se, että pelkäämällä omaa henkeämme lakkaamatta rukoilemme Jumalalta hänen valoaan, taukoamatta pyrimme saamaan enemmän ja enemmän tietoa Jumalan hyvästä, otollisesta ja täydellisestä tahdosta.
Mutta voi, miten vilpitön henki ja ankaraa sydämen tarkastamista tässä vaaditaan, jottei viisaus muuttuisi petokseksi, jottei todellisuudessa Jumalan kunnian ja sielujen onnen sijasta etsittäisi vain ihmissuosiota ja lihallista rauhaa, niin että viisautesi ja varovaisuutesi varsinaisesti onkin luonnon kiemurtelua ristin painon alta, ihmisten vihan ja vainon käsistä. Kuinka sydän onkaan viekas, kuinka tie kaita! Toinen halveksii sanan oppia nöyryydestä ja taitavuudesta vilpittömyyden ja pyhän innon varjolla. Toinen on mauton suola, oman suolamakunsa kadottanut ja sen takia niin helposti kaikkien makuun mukaantuva, mutta kutsuu tätä viisaudeksi ja varovaisuudeksi. Kuinka välttämätöntä onkaan tarkkaan pitää lukua sydämestä, sen vaikuttimista, etsitkö ja edistätkö todella Jumalan kunniaa ja ihmisten onnea, vaiko vain ihmisten suosiota ja lihallista rauhaa.
Tahdomme nyt ottamalla muutamia esimerkkejä nykyoloista osoittaa, mitä merkitsee tuo sana: »hyveessä ymmärtäväisyyttä.» Se on hyvettä, se on pyhää intoa ja voimaa, jos harrastat Jumalan kunniaa ja hänen valtakuntansa levenemistä, koetat herättää nukkuvia ja nuhdella siveettömiä. Mutta »ymmärtäväisyyttä», järkevyyttä ja taitoa osoitat, jos teet sen myös oikealla tavalla ja sopivalla hetkellä. Sopivin hetki on tavallisesti ensimmäinen hetki eli että heti nuhtelet syntiä, kun sen huomaat. Mutta usein viisaus vaatii, ettet sitä tee silloin, kun näet lähimmäisesi kiukustuneessa mielentilassa, tai silloin, kun hän juuri on sinua loukannut, sillä silloin nuhdettasi pidetään oman suuttumuksesi ilmauksena. Nuhtele häntä sellaiseen aikaan, kun sopusointu välillänne vallitsee, jotta hän huomaa rakkauden hengen sinusta puhuvan.
jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-16.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oikea tapa on yleensä nuhteen sovittaminen rikoksen mukaan. Suurempaa erehdystä rangaistaan kovemmin, pienempää virhettä lievemmin. Mutta kokemuksesta tiedetään, ettei sitäkään aina saa tehdä, vaan että nuhde on mitattava henkilön tilan mukaan, että väkevällä itseensä tyytyvän henkilön vähimmänkin vian rankaiset, mutta taas, jos neuvottavanasi on heikko, arkatuntoinen opetuslapsi, joko jätät sen tykkänään tekemättä tai teet sen lempeimmillä sanoilla. Selität hänelle itsekin tuntevasi vihollisen viekoitusvoiman ja oman heikkoutesi, tunnustat ne hyvät puolet, mitä veljessäsi on sekä lohdutat häntä syntiään surevana, mutta varoitat itse synnistä.
Mutta vielä esimerkki: Se oli hyvettä, se on pyhää intoa ja voimaa, että inhoat kaikkea turhamaista ja kevytmielistä elämää, kuten liiallisuutta ja ylellisyyttä ruuassa, vaatteissa ja kalustuksessa, kevytmielisyyttä ja ajattelemattomuutta kanssakäymisessä ym. Ja vakavasti pyrit vanhan ihmisen kurittamiseen ja sitä kanssakristittyjen kesken harrastat. Se on hyvettä, pyhää intoa ja voimaa.
Mutta tässäkin muistettakoon: hyveessä ymmärtäväisyyttä - tässäkin suhteessa sinun tulee menetellä järkevästi ja varovasti, niin että pidät silmällä hyötyä ia tarkoitusta. Nimittäin Jumalan kunniaa ja omaa sekä kanssaihmistesi hyötyä, ja sen mukaan joka tapauksen mitan ja asteen määräät. Silloin et joudu sokeaan kaavamaisuuteen, jollaista fariseusten, munkkien ja samanlaisten pyhimysten hengellisyys on.
Jos katson esimerkiksi paastoamisen ja kohtuullisuuden hyötyä ruuan, vaatteiden, unen, talontarpeiden ym. suhteen, niin täytyy minun ankarampi, väliin vähemmän ankara aina asianhaarojen vaatimusten mukaan. Siis elää ankarammin, kun niin tarvitaan, esimerkiksi oman lihani kurittamiseksi tai seudun hurskasten tavan vuoksi tai ajallisten varojeni mukaan jne. Mutta sen sijaan vapaammin asianhaarojen vaatiessa semmoista muutosta, so. kun sellainen muutos paremmin edistää Herran asiaa, sekä omaani tai lähimmäisteni parasta.
Apostoli varoittaa: »Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.» Katso, sellainen asianhaarojen, tarkoituksen, rakkauden ja viisauden vaatimusten huomioonottaminen joka tapauksessa, se on hyveessä ymmärtäväisyyttä. Hyvän tekemistä, hyödyttämistä Jumala siis katsoo ja vaatii elämältämme.