Olen niin väsynyt.
Niin väsynyt, että tahtoisin vain nukkua pois.
Väsynyt olemaan poikkeava ja erilainen.
Väsynyt uskomaan ja toivomaan, että jonain päivänä voisin olla normaali.
Väsynyt katsomaan kuinka tämä ainut elämäni kiitää ohi ilman, että voisin nauttia siitä.
Olen niin väsynyt kuuntelemaan valheita.
Olen niin väsynyt aina pettymään.
Olen niin väsynyt.
Olen niin helvetin väsynyt.
Herään öisin siihen, että itken kohtaloani.
Mulla on peikon kasvot. Tajusin sen jo lapsena. Vihaan ihmisiä jotka valehtelevat muuta. He luulevat valehtelemalla olevansa hyviä ihmisiä. Mutta he eivät ymmärrä, että valehtelemalla ongelmani, rumat peikon kasvoni, eivät muutu. Valehtelemalla he vain tekevät itsestään typeriä. Ja satuttavat mua lisää. Jokainen valhe vain pahentaa tätä tilannetta. Jokainen valhe vain kiristää kaulassani olevaa silmukkaa. Joten jos joku on poikkeavan ja ruman mäköinen, älä valehtele hänelle ettei hän ole. Miksi yrität antaa toivoa jota ei ole. Ymmärrän, siksi, että koet näin olevasi hyvä ihminen. Sitähän jokainen haluaa olla.
Vihaan kasvojani. Niissä on kaikki pielessä, ollut aina.
Näytän sanoinkuvaamattoman rumalta. Ruma, iso, pitkä joka suuntaan kyömyinen nenä, pienet tihrusilmät, pieni liian takana oleva leuka, liian laajat silmänaluset, matalat poskipäät. En näytä naiselta, vaan sukupuolettomalta hirviöltä. Mun kasvoissa ei ole mitään naisellisuuteen viittaavia piirteitä. Näytän sairaalta, kummajaiselta. Tapettavan rumalta. Näytän Rumien piirteideni vuoksi aina epäsiistiltä ja typerältä. En halua enää elää tällaisena. En vain enää pysty.
En pysty sanoin kuvailemaan tätä tuskaa. Yhdessä kasvoleikkauksessa jo kävin, mutta lääkäri ei onnistunut leikkaamaan tarpeeksi paljoa, joten muutos vanhaan on mitätön. Uuteen leikkaukseen aika on varattu, mutta en tiedä jaksanko sinne asti. Jaksanko taas todennäköisesti vain pettyä.
Tahtoisin viillellä kasvoni täyteen viiltoja, jotta saisin tämän rumuuden irti itsestäni. Tahtoisin heittää päälleni bensaa ja polttaa itseni vapaaksi tästä painajaisesta.
Mä haaveilin joskus parisuhteesta ja perheestä ja kaikesta normaalista. Vähitellen oon ymmärtänyt, että ne on jotain sellaista mitä en voi saada vaikka kuinka rukoilin, haaveilin ja yritin. Olen liian ruma.
Niin väsynyt, että tahtoisin vain nukkua pois.
Väsynyt olemaan poikkeava ja erilainen.
Väsynyt uskomaan ja toivomaan, että jonain päivänä voisin olla normaali.
Väsynyt katsomaan kuinka tämä ainut elämäni kiitää ohi ilman, että voisin nauttia siitä.
Olen niin väsynyt kuuntelemaan valheita.
Olen niin väsynyt aina pettymään.
Olen niin väsynyt.
Olen niin helvetin väsynyt.
Herään öisin siihen, että itken kohtaloani.
Mulla on peikon kasvot. Tajusin sen jo lapsena. Vihaan ihmisiä jotka valehtelevat muuta. He luulevat valehtelemalla olevansa hyviä ihmisiä. Mutta he eivät ymmärrä, että valehtelemalla ongelmani, rumat peikon kasvoni, eivät muutu. Valehtelemalla he vain tekevät itsestään typeriä. Ja satuttavat mua lisää. Jokainen valhe vain pahentaa tätä tilannetta. Jokainen valhe vain kiristää kaulassani olevaa silmukkaa. Joten jos joku on poikkeavan ja ruman mäköinen, älä valehtele hänelle ettei hän ole. Miksi yrität antaa toivoa jota ei ole. Ymmärrän, siksi, että koet näin olevasi hyvä ihminen. Sitähän jokainen haluaa olla.
Vihaan kasvojani. Niissä on kaikki pielessä, ollut aina.
Näytän sanoinkuvaamattoman rumalta. Ruma, iso, pitkä joka suuntaan kyömyinen nenä, pienet tihrusilmät, pieni liian takana oleva leuka, liian laajat silmänaluset, matalat poskipäät. En näytä naiselta, vaan sukupuolettomalta hirviöltä. Mun kasvoissa ei ole mitään naisellisuuteen viittaavia piirteitä. Näytän sairaalta, kummajaiselta. Tapettavan rumalta. Näytän Rumien piirteideni vuoksi aina epäsiistiltä ja typerältä. En halua enää elää tällaisena. En vain enää pysty.
En pysty sanoin kuvailemaan tätä tuskaa. Yhdessä kasvoleikkauksessa jo kävin, mutta lääkäri ei onnistunut leikkaamaan tarpeeksi paljoa, joten muutos vanhaan on mitätön. Uuteen leikkaukseen aika on varattu, mutta en tiedä jaksanko sinne asti. Jaksanko taas todennäköisesti vain pettyä.
Tahtoisin viillellä kasvoni täyteen viiltoja, jotta saisin tämän rumuuden irti itsestäni. Tahtoisin heittää päälleni bensaa ja polttaa itseni vapaaksi tästä painajaisesta.
Mä haaveilin joskus parisuhteesta ja perheestä ja kaikesta normaalista. Vähitellen oon ymmärtänyt, että ne on jotain sellaista mitä en voi saada vaikka kuinka rukoilin, haaveilin ja yritin. Olen liian ruma.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tiesitkö, että varsin persoonallisella ulkonäöllä on nykyään kysyntää mallimarkkinoilla.... suosittelen kokeilemaan, käy vaikka kymmenessä eri mallitoimistossa, tai otata itsestäsi kunnolliset "portfoliokuvat" jollain taitavalla kuvaajalla ja lähetä ne tyrkylle eri mallitoimistoihin ;)
elämme pinnallisessa ja ulkonäkökeskeisessä ajassa jossa kaavat ovat hyvin ahtaita. surkeaa, että joutuu kokemaan tuollaista oloa pelkästään(?) ulkonäön vuoksi. en tiedä miltä silmissäni näyttäisit, mutta useimmiten kauneus on katsojan arvio. toivottavasti en masenna sinua lisää? :) karisma ja persoonan viehättävyys ovat ne asiat mihin enemmän kiinnitän huomiota.
on toki muutakin elämää kuin ulkonäkö. estääkö lärvi esimerkiksi mielenkiinnon harrastuksiin tai töihin? mulle on yks hailee miltä läheiset näyttää jos muuten samalla aallonpituudella liikutaan. siis oikeasti! mutta jos toisella on voimakas itseinho ja tuhoisat ajatukset niin saattaa vaistomaisesti ympäristö suhtautua varautuneesti. tsemppiä sulle joka tapauksessa.
Jos ongelma on nuin mahdoton että elämä tuntuu olevan pilalla niin näissä tapauksissa kirurgin luo uudestaan. Nykymenetelmillä pystytään tekemään tosi isoja muutoksia niin ihmettelen jos sinun kasvojasi ei saada edes kohtuulliseen kuntoon. Näkeehän sitä paljon kuinka julkkisten nokat vaihtaa kokoaan ja muotoaan. Ja leukaimplantteja laitetaan yms. Tätä en tietenkään ensimmäisenä suosittele, mutta jos elämä riutuu sen vuoksi ... Sinun naamaasi en ole nähnyt, mutta en ole valehdellut jos joskus olen halunnut oikaista näitä "rumuuskäsityksiä".
Minä kans vaan toivon että seuraava leikkaus todella parantaa kasvojasi. Oikein paljon zemppiä ja uskonnollisena ihmisenä myös siunausta ja voimia eteenpäin jaksamisessa.
Et ole ainoa.Minussakin on vaikka mitä vikaa.Epäsymmetriset kasvot.Leuka liian pieni ja nenä taas liian pitkä.
vain tappaisi itseäsi?
kyllä rumat ihmiset perheitä perustaa kaiken aikaa. muutehan sillaiset geenit olisi kuollut jo kauan aikaa sitten ja kaikki ihmiset olisi todella kauniita ja komeita. kyllä sinulla on toivoa saada perhe.
Laita kuva linkkinä niin oikeasti tiedetään mistä puhutaan. Kyllä on niitäkin ihmisiä jotka haluavat neuvoa ja potkia eteenpäin eikä selitä lämpimikseen itsekkäistä syistä.
Tiedän jo vastaukset.
Mä oon jossain siellä minne toivo päättyy ja alkaa pimeys.
Mä olisin halunnut tältä elämältä niin jotain paljon muuta.
Muistan kuinka joskus vielä toivoin ja aurinko paistoi. Kuinka tyhmä olin.
Mä kirjoitin itselleni lappuja "taistele, onnistut vielä, kaikki kääntyy hyvin :)"
Mutta näillä sanoinkuvaamattoman rumilla ja epänormaaleilla kasvoilla sain sivustaseuraajan roolin. Sain ulkopuolisen roolin. Sain yksinäisen roolin. Sain turhan ihmisen roolin.
Elämä, se valui ohi. Jäin ulkopuolelle kaikesta. Ja joka päivä näen peilistä syyn. Ehkä sydämeni on kultaa, ehkä olen hyvä ystävä, ehkä olen se joka tuo muille hyvän mielen olemalla kiltti, avulias ja ystävällinen. Mutta mitä itse sain?
Kasvojen rumuus on sairaus. Sairaus jota ei myönnetä sairaudeksi. Sairaus joka pilaa jokaisen eletyn päivän. Sairaus, johon ei ole apua. Sairaus joka tappaa lopulta tyhjäksi jääneen elämän ja toivon loppumisen jälkeen.
Se mikä sinusta on rumaa, on toisesta kaunista. Se on sinun mielenhäiriö, jonka syystä kuvittelet olevasi ruma. Rumaa ihmistä ei ole olemassakaan. Keskity hyviin puoliin itsessäsi ja ehkä yritä parantaa jotain asiaa itsessäsi vielä paremmaksi. Etsi ystäviä. Rumuus ei ole este mihinkään. Olen tavannut epäviehättäviä ihmisiä monta kertaa mutta kas kummaa, he seurustelevat onnellisesti ihan päinvastaisen henkilön kanssa. Suositun henkilön kanssa vaikka itse ovatkin epäsuosittuja. Mutta kuten jo sanoin, kukaan ei ole ruma. Eikä ole olemassa ihmistä josta kaikki tykkää. Kaikille löytyy joku jonka mielestä olet kaunis, vaikka itsestä ei niin tunnu.
Lakkaa ajattelemasta miltä näytät. Keskity tärkeimpiin asioihin. :)
Ei ole tärkeämpiä asioita kuin kauneus ja normaali ulkonäkö. Kauniin ei tarvitse rukoilla löytääkseen rakkautta. Rakkaus löytyy hänelle itsestään, koska hän on viehättävä. Ruma ei löydä rakkautta vaikka rukoilisi.
Sinä laitat kaiken ulkonäön piikkiin MIKÄ EI OLE TODELLISTA! Kaikki kurtsahtaa lopulta eikä se rakkaus siihen lopu : höpö höpö. Mutta tuo sinun asenne on oikeasti epäterve. Ehkä sekään ei ole sinun vikasi vaan olet saanut kusipäisyyttä ja hyväksikäyttöä osaksesi, niin kuin kiltit ja avuliaat yleensä. Tarvitset apua ja terapiaa. Oikeita ihmisiä auttamaan sinua pois suosta. Sanoisitko sokealle että ei ole tärkeämpiä asioita kuin kauneus ja normaali ulkonäkö? Siinä laitetaan lyttyyn aika iso lauma ihmisiä. On paljon ihmisiä jotka eivät käsitä ulkonäöstä tuon taivaallista.
http://www.express.co.uk/life-style/life/550854/Small-man-Brittle-Bone-Disorder
jokaisella kohtalonsa
http://www.express.co.uk/life-style/life/550854/Small-man-Brittle-Bone-Disorder
Kirjoittamasi perusteella kärsit dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä. Plastiikkakirurgia ei yleensä auta siihen, vaan tarvitaan psykoterapiaa ja/tai lääkitystä.
Kyllä olet oikeassa. Ota nyt ap asiasta selvää ja heti ammattiauttajalle.
http://www.psyk.fi/node/189#.VdOy3Pntmko
Muovisella ulkonäöllä julkisuuteen tulleita pönttöjä on liikaa ja media tyrkyttää retusoituja kuvia joka päivä. Oikeilla asiolla pinnalle päässeitä esim. Remu taikka Loiri, joilla mieletön karisma ja ihailijoita riesaksi asti. Eivätkä piittaa arvostelijoista: oikea asenne. Oon ite aika tavallisen näkönen, joskus sanotaan hyvännäköseksi, joskus punkeroks :) En kuuntele peräänhuutelijoita. Oon pettynyt "rakkaudessa" monta kertaa ja päätin jäädä sinkuksi. Tällä hetkellä suurin rakkaus on työ josta saan paljon sisältöä elämääni.
Mäki pitkään luulin et oon ihan suht kaunis vähä ylipainonen mut et saisin mää laihuttamalla ittestäni miellyttävän. Toljotin aina peiliä ja kaunistelin siitä et oonpas kivan näköne, otin aina kännykän etukameralla selfieitä ja tieteki siinä oli peilikuva kamera asetus päällä. Sit yks kerta mun synttäri juhlinnan jälkeen mulle lähetettii kuvii sielt ja mää olin niis, sit tipahdin lattialle ku tajusin et oon se kaikista rumin ihminen niistä kuvista hirvee kaksoisleuka, ei huulia, alaspäin taipuva suora kiiltävä nenä, siansilmät, hiukset ku noidalla jumalaton läskiläjä... mun itsetunto romahti täysin :( vasta nyt 19vuotiaana tajuun kuin ruma mä oikeesti oon... rupesin ottaan kännykän takakameralla kuvii itestä sit purskahdin itkuun mun nenä on keskeltä ihon vino sit etuhampaista toine taipuu toisen päälle mun silmät on niin tihrut ku olla ja voi ja meikkiki oli oranssin kirjava, ja niist tajusin et mulla on leuaton leuka mut kaksoisleuka senki eestä ja kaulaakaa en omista.. näytän niis kuvissa oikeesti 10kiloo lihavemmalta mun nenä onki iso ja naama muodoton pyöree, kuin kuulla kasvot :( mä ihan oikeesti vajosin nii alas etten kehannut liikkuu missään enkä kattoo ketään silmiin, koiraaki käytin piilossa metän keskellä. Mä vaa hoin itelle et oon maailman rumin ihminen ja oon muka nainen... sit tajusin myös et mulla on samanlainen nenä ku mun isällä oli arvatkaas vaa saiks se mut näyttää mun mielestä viel enemmä mieheltä koska pidin isäni nenää miehisenä... sit rupesin lueskelee ihan hädissään niitä peili vs kamera juttuja vähäsen sain helpotusta oloon ku tajusin et kamera leventää kasvoja tosi paljon ku en oo ottanu niit ku oman lyhyen käden pituudelta. Sit testasin videointii se kuulemma näyttää ehkä parhaiten sen mitä muut näkee mut seki oli järkytys :( mulla on kaikki ystävät hylännyt mut ketään ei kiinnosta enää nähä mua tai kuulla mun kuulumisii oon tullu siihe päätökseen et oon liian ruma niiden seuraa... mun sisko onneks pitää mut tääl maan pääl (toistaseks) se on mulle tärkee ja se asuu toisella paikkakunnalla pääsen käymään siellä ja tutustuun sen kavereihin vaikka musta tuntuu et neki kattoo mua ällöten... sisko myös kehuu mua kauniiks ja ku sanon sille et mulla on läski naama ja oon ruma se sanoo että mä kuvittelen vaa ja et oisin sitä hoikempi (se on aika hoikka). Oon 156/58kg enkä oikeesti enää tiijä oonko oikeesti lihava vai normaali, mut nään vaa itteni läskinä..En sit tiijä pitäskö siskon sanaan luottaa, oon ainaki yrittäny. Mut kerran siellä ollesa juotiin sielä oli porukkaa sit pari poikaa sen illan aikana koitti iskee ja sano et oon seksikäs mä en oikeesti voinu uskoo sitä tajusin sen et siel ei ollu muita tyttöi nii ne halus vaa jotai ihan muuta ku kehuu mua... nyt te luulette et oon joku harhaluulonen sekopää, okei ehkä oon, mulle ku olin pieni nii on sanottu päin naamaa et hyi kato ton vitun isoo peruna nenää, sit vähä vanhempana yks poika sano et oon kauhee läski perse.. ne sanat satutti mua sillon nii paljon et aloin lihoon ku rupesin varasteleen kaupasta herkkuja ja söin niitä vaa.... ne sanat edelleen monen vuoden jälkeen satuttaa mua kuulen ne päässä ja varsiki ku otin niit kuvii nii heräs taas se todellisuus OON RUMA... tää sressaaminen ja sureminen on kaiken lisäks aiheuttanu mulle kauheen hiustenlähön, eli kaiken lisäks vielä menetän hiuksetki päästä... mä en ikinä oo ees pussannu poikaa mut mä oon menettäny luottamuksen niihi ne haukku mua lapsena, oon alkanu miettii jos ettis tyttöseuraa vaan :( okei halusin avautuu tänne koska mäkin oon väsyny kaikinpuolin elämään joten ymmärrän apta.. en oo vaa väsyny siihe et oon yksinäinen ruma läski pian ehkä kalju vaan myös se ettei mulla oo opiskelupaikkaa, ei töitä, oon kauhees velkakiertees ja ollaan köyhiä rahaa ei oo enään edes ruokaan... oon väsyny taisteleen, oon suunnitellu jopa lopettavani kokonaan syömisen koska ruokaa meillä on niin harvoin... mietin että vois vaan kuihtua pois tästä mailmasta :( Joo ja anteeks oikeesti tää pitkä ja sekava teksti mulla vaa tuntu hyvältä päästä kirjottaan tänne koska meitä on paljon ja mä en saa taaskaan nukuttua kattelen vaan tuota öistä maisemaa haikein mielin :(
Tuli tuosta valokuvaamisesta mieleen,että itsekkin näytän peilistä katottuna paremmalta ku kännykkäkuvassa.Kännykuvan kun otin itestäni,niin iski epätoivo. :(
Istuin kerran bussissa ja sisään tuli Down-syndrooma sairastava nuori. Katselin häntä ja en voinut muuta kun ajatellla että Jumalan silmissä hän on täydellinen, ja niin sinäkin olet. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista, vilpittömästi.
Rumuus on usein katsojan omissa silmissä. Muistan, miten näin olikohan se kolmannen luokan maantiedon kirjassa kuvan Australian aborigine-tytöstä. Pikimusta naama, paksut huulet, niin musta. Tunsin suurta sääliä häntä kohtaan. Ajattelin, etten jaksaisi elää niin rumana. Ajattelin, että on epäreilua joutua elämään mustana. Myöhemmin sitten näin mustia ihmisiä oikeassa elämässä, eivätkä he ihmistä kummemilta näyttäneet.
Itseäni pidin aina rumana ja pahastuin, kun parikymppisenä tyttökaverit kuvailivat minua kauniiksi. Kun katselen nyt vanhoja kujviani, sanoisin, että olin niihin aikoihin asti tyhjäilmeisen näköinen pallinaama, mutta kaunistuin vuosien mittaan, enkä nyt viisikymppisenä mikään hirveännäköinen ole. Tai jos olen, ei sillä väliä. En edes meikkaa, en viitsi opetella, on niin paljon muuta tekemistä.
Voi kun löytäisin sinulle yhden linkin youtubesta. Nuori mies, joka syntyi ilman jalkoja ja käsiä, siis pelkkä torso. Hän ei ole antanut sen rajoittaa elämäänsä liikaa. Hän on kansainvälinen puhuja, harrastaa urheilulajeja, on naimisissa, on aivan mahtavanoloinen ihminen. Hei, löysinkin! https://www.youtube.com/watch?v=XKTg_INHgpc
Minulla oli joskus luokkakaveri, jonka ympärillä hohti jonkinlainen valokehä. Hän oli kyllä kauniskin, mutta tarkoitan, että kaunis sielu hohtaa esille ensin. Olet itsekin varmaan nähnyt sieluttomia, itsekeskeisiä nättejä ihmisiä, ja viehättäviä, puoleensavetäviä ihmisiä, joiden piirteet tai muoto olivat jotain muuta kuin klassisen symmetriset. Kaunis nuori ihminen on luonnonoikku. Kaunis vanha ihminen on taideteos. Ja paljolti itsetehty. Kehitä itsellesi sädekehää.
Lihaskipu herätti, ja siinä pyöriskellessäni sinä tulit mieleeni, aloittaja. Mitä sinulle kuuluu? Oletko oppinut rakastamaan itseäsi enemmän?
Rakastan itseäni, mutta en voi sietää ulkonäköäni. Olen kasvoistani viallinen ja kyllä sen ympärilläni muutkin ihmiset näkevät/ovat samaa mieltä. Esimerkiksi miehet eivät kiinnostu. Miehet kiinnostuvat aina ystävistäni. Mun kohdalla kyse ei ole bdd:tä vaikka siinäkin henkilö inhoaa ulkonäköään. Oleellista on se, että bdd:ssä henkilö kuvittelee/liioittelee ulkonäkönsä viat. Kohdallani ei ole kyse kuvitelmasta tai liioittelusta. Olen yksin, en voi seurustella enkä voi saada perhettä kasvojeni viallisuuden/kummajaismaisuuden vuoksi. Tahdon vappaksi tästä kummajaisuuden/rumuuden vankilasta. Tahdon päästä elämään tätä elämää. Mutta tämän näköisenä en voi elää. En voi olla rakastettu enkä haluttu. En voi harrastaa seksiä tämän näköisenä. En näytä naiselta. Näytän sukupuolettomalta kaatopaikalta kasvoistani. Kaikki mahdolliset kauneusvirheet mitä kasvoissa voi olla löytyy kasvoistani. Yritän saada lainaa jostain, että pääsisin seuraavaan leikkaukseen. Ei tällaista voi ymmärtää ellei ole tällaista kokenut. Tiedän, että näiden tekstieni pohjalta saan vähintäänkin kahjon leiman. Olen kuitenkin täysin normaali työssäkäyvä nainen, ja kukaan ei työpaikallani tai lähipiirissäni tiedä näitä ajatuksiani. Tämä on mun tragedia, eikä kukaan tässä voi auttaa paitsi plastiikkakirurgit. Kiitos sinulle kysyjä myötätunnosta. Toivon sulle kaikkea hyvää elämääsi! <3
Aloittaja, mene salille ja hanki hyvä fyysinen kunto ,silloin on yksi ongelma vähemmän :)
Oon urheillut ja kilpaillut koko elämäni. Urheillessa ja itsestäni kaikeni antaessani voin unohtaa edes hetkeksi se, että olen kasvoistani kuvottava hirviö. Oon hoikka/lihaksikas ja kilpaillut fitnesskisoissakin. Vartalolla ei ole tässä elämässä mitään väliä. Kasvot on kaikki kaikessa. Mulle vartalo on se millä liikun ja se mitä rasittamalla saan ajatukseni edes hetkeksi pois tästä kasvoje helvetistä. Saan halutessani vartaloni kisakuntoon, jota jotkut ihmiset kadehtii. En ymmärrä miksi he kadehtivat. Heillä on kaikki onnenavaimet; kauniit kasvot, parisuhde, vähän pehmeyttä vartalossa on aivan vitun se ja sama. Jos he tietäisivät millaista helvettiä mun elämä on viallisen ja kuvottavan naamani takia, he eivät ikipäivänä kadehtisi.
Olkaa ihmiset onnellisia, jos teidän kasvot on normaalit!