Uskovaisena eläessäni olen kokenut vääräksi tai jotenkin inhottavaksi toivottaa onnea syntymäpäiväsankarille ("Onnea" "Onneksi olkoon" tms.). Tuntuu, että ei hän onnea tarvitse, vaan esim. johdatusta, varjelusta, siunausta tms., mutta jos päivänsankari ei ole uskovainen itse, hän saattaa hämmentyä siunauksen toivottamisesta, pitää sitä jopa asiattomana. Ja itsestänikin tuntuu, että toisen pitäisi ensin tulla uskoon ja vasta sitten hän voisi vastaanottaa muita siunauksia.
Oletteko toivottaneet uskomattomille esim. "Siunausta syntymäpäivänäsi"?
Miten yleensä toivotatte? Vai sanotteko vain "Hyvää syntymäpäivää".
Oletteko toivottaneet uskomattomille esim. "Siunausta syntymäpäivänäsi"?
Miten yleensä toivotatte? Vai sanotteko vain "Hyvää syntymäpäivää".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnea!
Miksei voisi sanoa Onnea ja Siunausta. Sehän on parasta mitä toiselle voi toivottaa. Ottakoot päivänsankari sen miten ottaa. Eihän voi sinua ainakaan syyttämään siitä, että pahaa olisit toivottanut
Tuo on oikeastaan jännä juttu, kumpaa siinä oikeastaan aristelee, sitäkö että päivänsankari hämmentyy vai sitä että tulee paljasteneeksi oman uskovaisuutensa.
Kaikki joille toivotan syntymäpäivää tietävät että olen uskossa. Aristelen siksi, että syntymäpäiväsankarin olisi oltava uskossa siunausta vastaanottaakseen. Hän tietää sen itsekin ja tietää että minä koen niin ja saattaisi hämmentyä jos silti toivottaisin siunausta.
Ehkä toivotan vain hyvää syntymäpäivää.
"hyvää syntymäpäivää" on minun toivotukseni